Raamattu käskee tappamaan

Raamattu sisältää hirveitä opetuksia. Avionrikkojat pitää surmata, Jerikon asukkaat tappaa ja lapsen viettelijät heittää mereen myllynkivi kaulassa. Olisiko jo korkea aika virallisesti todeta, että Raamattu on aikansa elänyt, eikä kelpaa enää nykyaikaiselle kirkolle oppaaksi? Tämänsuuntaisia lausuntoja on viime aikoina alkanut kuulua yhä useammin. Sanotaan, että koska Raamatun kirjaimellinen tulkinta johtaa mahdottomuuksiin, kirjasta tai ainakin sen hankalimmista kohdista pitäisi sanoutua irti.

Mutta hetkinen! Kyllä kai kirkko on kaksituhatta vuotta lukenut samaa Raamattua ja nähnyt siellä samat kauheudet. Kuitenkin se on sitonut juuri tähän kirjaan koko uskonsa ja elämänsä. Siihen meidän luterilainen uskommekin perustuu. Omassa tunnustuksessamme sanotaan, että ”me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.” Kyllä tämän kirjoittajat tiesivät, millaisesta kirjasta oli puhe, luultavasti vielä paljon paremmin kuin me, sen pinnalliset lukijat.

Oikea Raamatun lukutaito on häviämässä. Raamattu on nähtävä kokonaisuutena ja Vanhaa testamenttia on luettava Uudesta testamentista käsin. Emme tapa synnintekijöitä, koska Jumalan Poika on tapettu syntisten puolesta. Synti on niin vakava asia, että yhden piti kuolla, etteivät kaikki kuolisi. Vanhan testamentin säädöksillä on oma aikahistoriallinen merkityksensä. Sen lisäksi ne viittaavat Kristukseen. Kymmenen käskyä on koko länsimaisen lainsäädännön pohjana.

Meidän pikkusievä kristillisyytemme kavahtaa Raamatun julmuuksia. Silti näemme televisiosta joka päivä vielä pahempia. Maailma ei siis ole muuttunut ja pyhä kirja kuva aitoa, ei kaunisteltua maailmaa. Mutta miten hyvä Jumala sopii tähän kaikkeen? Siten että hän on kaikkivaltias ja hyvä silloinkin kun hän näyttää heikolta ja pahalta. Hän on suurempi kuin yhdenkään ihmisen kuvitelma hänestä ja viisaampi kuin kaikki maailman viisaus yhteensä. Hän nostattaa kansat toisiaan vastaan, eikä meillä ole siihen mitään valitusoikeutta.

Raamattu on rosoinen kirja, eikä päästä lukijaansa helpolla. Siitä ei voi leikata erikseen ihmisen sanaa ja Jumalan sanaa, sillä joka sana on molempia. Kristillinen opinmuodostus perustuu tähän kirjaan, eikä se voi mihinkään muuhun perustuakaan. Sellainen oppi mikä on vastoin Raamattua, on harhaoppia. Tässä ei pitäisi olla mitään outoa, sillä näin kirkko on aina opettanut. Samalla jokainen sukupolvi joutuu miettimään, miten sovellan tämän omaan aikaani ja omaan elämääni. Emme löydä suoria vastauksia kaikkiin kysymyksiin ja siksi joudumme tulkitsemaan pyhiä tekstejä oman aikamme valossa. Jos tulkintamme poikkeavat olennaisesti siitä linjasta, mikä kirkolla on viimeiset kaksituhatta vuotta ollut, olemme luultavasti väärässä.