Peruutuksia, peruutuksia

Äsken peruutimme Tampereelle maaliskuuksi sovitun Raamattu alusta loppuun -tapahtuman. Koko ajan pyyhitään pois tapahtumia yksi toisensa jälkeen. Juuri siirrettiin Israelin-matka ensi vuodelle. Oma kalenterini ei ole ollut näin tyhjä vuosikymmeniin. Pelkkää kesälomaa kohta vuoden ajan. Ai, niin, nythän se muuttui hiihtolomaksi.

Pandemiavuosi on koetellut ihmisiä eri tavoin. Kaikkia se on koetellut. Aluksi tapaamisrajoitukset menivät hyvin, kun oli pakko mennä ja kun tiesi, että ne pian päättyvät. Mutta ne eivät päättyneetkään. Kesällä tosin helpotti oli hiukan helpompaa ja syksylläkin oli toiveikkaampia jaksoja. Nyt taas vaan hiihdellään. Nautin hiihtämisestä vuosien tauon jälkeen, mutta kyllä korona silti koettelee.

Työssä käyviä on epäilemättä alkanut rassata pelkkä etätyö. Eläkeläisille muutos on pienempi, joskin tapaamisrajoitukset kuristavat jokaista. On täysin epäluonnollista eristäytyä muista ja nököttää vain omassa huoneessaan. Taiteilijoilta menivät esiintymiset, tulot romahtivat ja koko identiteetti on vaarassa hukkua. He elävät siitä, että saavat panna luovuutensa peliin ja esiintyä yleisölle. Tietokoneen ruudun yleisöön ei saa kontaktia, eikä maskin takaa näe ilmeitä.

Jotain tuollaista minäkin koen nyt. Kalenterini on täyttynyt opetus- ja luentokutsuista vuosikymmenestä toiseen. Viime vuosina tahti ei ole paljonkaan hiljentynyt. Koen että kysymys on kutsumuksesta ja se on osa identiteettiäni. Nykyinen tilanne rassaa mieltä. Haluaisi olla siellä, missä seurakunta kokoontuu. Kuulijanakin, mutta erityisesti myös kateederin takana, Sanan palvelijana.

Jokaisella on omanlaisensa koronatie. Uusia innovaatiota on syntynyt, eikä elämä palaa aivan samaksi kuin ennen. Sitä toivoisi, että kuitenkin vielä mahdollisimman samaksi kokoontumisten ja tapaamisten suhteen. Seurakuntaelämä on saanut piristysruiskeita etämessuista mutta menettänyt valtavasti tapaamisten puutteessa. Me kaikki olemme menettäneet.

Kristilliseen uskoon kuuluu aivan olennaisena osana yhteen tuleminen. Se on kirjattu uskontunnustukseenkin: uskomme pyhien yhteyden. Se on toki uskon asia silloinkin, kun yhtään pyhää ei ole näköpiirissä. Mutta kyllä pitäisi voida nähdä, jutella, vaihtaa kuulumisia, rukoilla ja istua yhdessä kirkossa.

Toistaiseksi on vain sinniteltävä ja uskottava parempaan huomiseen. Pidämme etäisyydet ja maskit niin kauan kuin on tarpeen. Otamme rokotuksen heti, kun vuoromme tulee. Ja luotamme, että tässäkin tilanteessa elämämme on Jumalan käsissä, eikä maailman meno häneltä ole hukassa. Eräänä päivänä vielä muistelemme tätä outoa aikaa sukupolvikokemuksena kuin isät aikanaan sotaa. Ja iloitsemme jokaisesta tapaamisesta ja kättelemme ja halaamme toisiamme.

Eero Junkkaala

P.S. Oikeastaan minun piti tässä vain ilmoittaa, että RAL-Tampere 26.-28.3.2021 on peruttu. Merkitkää kalentereihinne seuraavat RAL-viikonloput: Lahdessa Keski-Lahden kirkossa 15.-17.10.2021, Jyväskylässä tapahtumakeskus Helmessä 18.-20.3.2022 ja Tampereella Pispalan kirkossa 28.-30.10.2022. RAL-Tampereen korvikkeena pidän etäluentoja YouTuben kautta Hämeenkyrön seurakunnassa 20.3. ja Tampereen Harjun seurakunnassa 27.3. Näistä löytää tietoja osoitteesta http://www.raamatunopetusakatemia.fi/tapahtuma

Kategoria(t): Luokittelemattomat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s