Usein Betlehemissä käydessäni katsoin vähän haikaillen kaukana siintävää, tulivuoren näköistä vuorta. Tiesin suunnilleen, mitä se kätkee sisäänsä, mutta en ollut siellä koskaan käynyt. Kerran sitten pääsin ja vaikutelma oli pysäyttävä.

Tiesin, että kyseessä on yksi Herodes Suuren mahtavimmista rakennusprojekteista. Tiesin myös, että tuon Herodioniksi kutsutun vuoren tutkija, arkeologi Ehud Netzer unelmoi, että löytäisi sieltä itsensä Herodeksen hauta-arkun. Hän ei kuitenkaan löytänyt, ennen kuin eräänä päivänä monta vuotta myöhemmin, vähän ennen traagista kuolemaansa.

Netzer oli aloittanut tuon harvinaislaatuisen vuoren kaivaukset jo vuonna 1972. Vuoren huipulla oli yksi Herodeksen monista palatseista, sellainen jota kutsuttiin koko muinaisen Rooman valtakunnan kolmanneksi hienoimmaksi. Herodes oli sekä suuruudenhullu että vainoharhainen yksinvaltias. Israelin varhaishistoriassa ei löydy vertauskohtaa hänen kunnianhimoiselle rakennustoiminnalleen.

Hänen toimestaan rakennettiin mahtava Kesarean rannikkokaupunki ja sinne maailman ensimmäinen keinotekoinen syväsatama. Hän rakennutti Samarian kaupungin uudelleen ja teki linnoituksia lukuisten vuorten huipuille. Yksi tunnetuimmista on Masadan vuorilinna. Hänen Jerikoon tekemäänsä talvipalatsia kutsuttiin yhdeksi aikansa hienoimmista. Tunnetuin rakennuskohde oli kuitenkin Jerusalemin temppeli, joka laajuudessaan ja kauneudessaan haki vertaistaan ajan uskonnollisten rakennusten joukossa.

Herodionin rakentaminen alkoi vuonna 23 eKr. ja päättyi kahdeksan vuotta myöhemmin. Selvästi ympäristöstään erottuvan vuoren huipulle ja alarinteeseen syntyi mahtava palatsikompleksi. Pyöreä kaksoismuuri ja sen neljään ilmansuuntaan rakennetut korkeat tornit hallitsivat näkymää. Vuoren uumenissa oli valtava palatsihalli värikkäine freskoineen ja marmorilattioineen. Kylpyläosastossa oli useita eri huoneita kylmiä ja kuumia kylpyjä varten. Vuoren sisällä oli jopa suuri puutarha. Alarinteelle oli rakennettu 70×46 metrin suuruinen vesiallas, jonka keskellä oli keinotekoinen saari.

Kun vuonna 1993 kirjoitin kirjan Raamatun maa, kerroin, että Herodionin tutkija Ehud Netzer haluaisi löytää vielä Herodeksen arkun. Tavallisesti arkeologia ei ole minkään tietyn aarteen etsintää, vaan paikan historiaa kaivetaan esiin ja katsotaan, mitä sieltä tulee. Tässä tapauksessa meillä oli kuitenkin Josefuksen historiateoksessa selvä viittaus Herodes Suuren hautaamiseen nimenomaan Herodiumille ja siksi sitä osattiin kaivata.

Netzerin tuloksettomilta tuntuneet etsinnät johtivat lopulta toukokuussa 2007 umpeen muurattuun luolaan, josta löytyi niin hienon hauta-arkun osia, että kyseessä ei voinut olla mikään muu kuin tämän tyrannin hauta. Arkku restauroitiin ja se on tällä hetkellä kunniapaikalla Jerusalemin Israel-museossa.

Netzerin itsensä tarina sai kuitenkin surullisen lopun. Lokakuun 25. päivänä 2010 hän oli katsomassa kaivaustuloksia, kun hän putosi syvään kaivantoon ja loukkasi itsensä pahasti. Hän kuoli kolme päivää myöhemmin Hadassan sairaalassa 76-vuotiaana.

Miksi joululehdessä tarina Herodionista? Kuningas Herodes liittyy kiusallisella tavalla joulukertomukseen. Läheisessä Betlehemin kaupungissa oli syntynyt lapsi, josta paikallisille paimenille kerrottiin valtava sanoma: luvattu Messias ja maailman Vapahtaja on löydettävissä eläinten syöttökaukalosta.

Myöhemmin Betlehemiin tulivat tietäjät kaukaa idästä. Herodeksen saatua tietää tapahtuneesta hän aikoi surmata uuden kuninkaan, kilpailijansa, ja pani toimeen järkyttävän lastenmurhan. Lapsiin kohdistuva väkivalta ei valitettavasti ole historiasta poistunut tuon jälkeenkään. Ei myöskään itsevaltiaiden silmittömät toimet oman valtansa pönkittämiseen.

Herodionin rauniot törröttävät Juudean autiomaan laidalla muistuttamassa yhden aikakauden suuruudesta. Herodes oli aikansa mahtimies ja jätti jälkensä historiaan. Tuskin häntä silti enää muistaisimme, ellei hänen aikanaan syntynyt lapsi olisi muuttanut maailmanhistoriaa.

Herodes siis yritti surmata juuri syntyneen Jeesuksen. Jos hän olisi onnistunut siinä, meillä olisi vain lapsena kuollut Jumalan Poika. Olisi Jumala voinut tämänkin laskea maailman syntien sovitukseksi, mutta hän ei tehnyt niin. Vasta aikuisen Jeesuksen ristillä tapahtunut kuolema koitui ihmiskunnalle pelastukseksi. Siihen väliin tarvittiin tavallinen ihmiselämä. Kertooko se jotain elämän arvokkuudesta?

Tämän maailman herodekset ovat yhä Jeesuksen seuraajien kimpussa. Kristittyjen vainot ovat todellisuutta eri puolilla maailmaa. Elävä kristillisyys kulkee tässä maailmassa aina jossain määrin vastavirtaan.

Tähti johti kerran idän viisaat etsimään Jeesusta. Loppumatkan tien viitoitti kuitenkin Jumalan sana. Jos tänä jouluna haluat löytää Jeesuksen, löydät hänet Sanasta, saarnatusta ja luetusta Jumalan sanasta.