Evoluutiokriittinen ääni

Seurakuntalainen uutisoi 23.9.2019, että Yalen yliopiston professori David Gelernter on hylännyt darwinismin ja irtisanoutuu evoluutioteoriasta epätodennäköisenä tieteellisenä teoriana. Hänen mukaansa älykäs suunnittelu ansaitsee syvemmän tarkastelun.

Artikkeli oli kiinnostava ja herätti monissa riemastuneita reaktioita: noinhan minä olen aina sanonut. Riemu on siinä mielessä hiukan ennenaikaista, että yhden professorin yhdellä artikkelilla evoluutioteoria ei vielä kumoudu. Herra Gelernter on liittynyt siihen joukkoon, joka tekee kriittisiä kysymyksiä vallalla olevalle kehitysteorialle. Näin juuri pitää tehdä. Tämä on tieteen tehtävä. Kaikkia teorioita pitää arvostella ja kaikki hypoteesit pitää asettaa kyseenalaisiksi. Gelernter ei ole ensimmäinen, joka havaitsee evoluution jatkumossa kohtia, joihin ei ole selviä vastauksia.

Kyseisestä artikkelista noussut kohu on samankaltainen, kuin nousi taannoin julkaistusta dinosauruksen pehmytkudoslöydöstä. Kreationismin kannattajat katsoivat käsityksen maailman pitkästä iästä saaneen lopullisen kuoliniskun. He eivät kuunnelleet löydön tekijää Mary Schweitzeria, joka sanoi, ettei tämä löytö suinkaan muuta vallitsevaa teoriaa maailman iästä, vaikka tuokin tutkijoille kiinnostavaa lisäpohdintaa. Schweitzer on muuten tunnustava kristitty.

Professori Gelernter päättelee, että prekambrikauden ja kambrikauden (huom. noin puoli miljardia vuotta sitten!) välisestä saumakohdasta ei löydy riittävästi näyttöä siitä, miten eliöt ovat voineet hitaasti muuttua toisiksi lajeiksi. Hyvä huomio. Tällaisia on tehty ennenkin monista muista maailmankausista. Itse asiassa fossiililöydöt ovat niin sattumanvaraisia, että on ylipäätään ihme, että jonkinlainen jatkumo löytyy. Kokonaiskuva on silti aivan selvä: alemmissa kerrostumissa on yksinkertaisempia eläimiä ja kehitys näkyy selvästi tultaessa myöhempiä aikoja kohti. Sekä fossiilitutkimus että DNA-tutkimus vahvistavat kehityksen kulun.

Tämä artikkelissa mainittu Yalen yliopiston professori kertoo lukeneensa erityisesti Stephen Meyeriä, joka on tunnettu Intelligent Design (ID) teorian kannattaja. Gelernter sanoo kuitenkin, ettei hän täysin hyväksy ID:täkään, koska tässä teoriassa on vielä kehitettävää. Hän kuitenkin lähtee siitä, että Jumala on luonut kaiken. Olemme siis tässä hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Luomakunnan ihmeellisissä vaiheissa näkyy Luojan ihmeellinen kädenjälki.

Nyt siis on syytä laittaa hiukan jäitä hattuun niiden, jotka ajattelevat evoluutioteorian kumoutuneen muutama päivä sitten. Näin ei ole tapahtunut. Tieteellinen keskustelu on jatkunut Darwinin päivistä saakka ja jatkuu edelleen. Pitkä kehityskaari vuosimiljoonineen on niin hyvin perusteltu, että sitä ei voi hujauttaa nurin muutamalla kriittisellä kommentilla. Keskustelussa on hyvä muistaa Thomas Kuhnin tunnettu lause: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”

Siis evoluutioteoriaa ei ole kumottu. Ei myöskään sitä, että Jumala on luonut maailman. Jälkimmäistä ei tiede pysty koskaan kumoamaankaan. Jos edellinen joskus kumoutuu, se saa mennä.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | 10 kommenttia

Uni ja liikunta

En ole koskaan ollut mikään terveysintoilija, enkä ole vieläkään. Lisäksi olen aika laiska. Onneksi olen tykännyt juoksemisesta ja nukkumisesta. Nämä nimittäin ovat nykytiedon perusteella terveen elämän salaisuus. Aivot tykkäävät, kun ihmisen liikkuu jonkin verran ja nukkuu riittävästi.

Kuulin kolmannenkin keinon, millä vastustaa dementian tuloa: saunominen. Sehän sopii! Pidän nimittäin saunomisesta. Niinpä voi olla, että saan työnnettyä mahdollista kulman takana olevaa dementoitumista hiukan eteenpäin. Tämän saunomisen kertoi tunnettu lääkäri, joten sen merkitystä ei parane epäillä. Ainakaan meidän jotka pidämme saunomisesta.

Liikunnan merkitys on aina tiedetty, mutta nyt aivotutkijatkin ovat alkaneet puhua siitä. Aivoihin kuulemma kertyy jotain töhnää, jos ei liiku. Täytyy siis yrittää pitää viikoittaisista parista kolmesta juoksulenkistä kiinni. Juokseminenhan on laiskan miehen harrastus. Se sopii myös tällaiselle, joka viihtyy hyvin yksikseen. Ei tarvitse mennä mihinkään erityiseen paikkaan, eikä seurustella kenenkään kanssa. Se ei maksakaan mitään. Laittaa vaan lenkkikengät jalkaan ja avaa ulko-oven. Siitä sitten hölköttelee jonnekin ja takaisin tai tekee jonkun lenkin. Aluksi voi sanoa itselleen, että tänään juoksen vaan ihan lyhyesti, kun juoksu kulkee niin huonosti. Vähitellen kroppa vertyy ja voikin huijata itseään juoksemaan vähän pidempään. Niin se menee.

Nyt on ruvettu puhumaan hyvän unen vaikutuksesta. Liian vähät unet eivät tarjoa aivoille kunnollista levähdysaikaa. Sanovat, että 7-9 tuntia yössä olisi sopiva aika. Luullakseni sitä voi päivällä vähän paikata, jos yö jää lyhyemmäksi. Tai varmaan sitenkin, että jos joskus tulee univaje, seuraavina öinä paikkaa sen. Jotkut meistä ovat iltavirkkuja ja jotkut aamu. Silloin täytyy vaan yrittää sovittaa nukkuminen siten, että ei valvo sekä illalla että aamulla.

Ravinnosta en puhu mitään, vaikka sekin kuuluisi tähän pakettiin. Onneksi kahvi on todettu terveysjuomaksi. Odotan sitä päivää, jolloin korvapuustikin julistetaan tai keksit. Voi olla, että sitä päivää ei tule. Silloin täytyy sanoa itselleen, että jotain ylimääräistä nautintoa elämässä pitää olla, eikä ihan kova nipottaminen voi sekään olla kovin terveellistä.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | Kommentoi

Onko järkevää uskoa Jumalaan?

Onko järkevää uskoa Jumalaan? Kirjoitin tämän lauseen skeptikkojen facebook-sivulle. Seuraan sivua joskus mielenkiinnosta, sillä siellä on ihan tolkullista luettavaakin. Siellä vastustetaan kaikenlaista huuhaata ja hörhöilyä, jota minäkin vastustan. Mutta keskustelu uskonnosta on ihan omassa sarjassaan. Sitä käydään siellä aika usein ja yleensä samassa sävyssä kuin tuossa minun aloittamassani ketjussa.

Kirjoitin sinne näin: ”Onko järkevää uskoa Jumalaan? Mulla on tämmöisestä aiheesta tulossa yks puheenvuoro ja ajattelin vähän testata skeptikkojen mielipidettä. Mun mielestäni se on järkevää, vaikka tietenkin astumme heti tieteellisten rajoitusten ulkopuolelle. Mutta sielläkin on elämää. Se että Jumala on luonut maailman, on tietenkin uskon asia. Mutta niin on sekin, ettei ole luonut.”

Tähän postaukseeni tuli muutamassa minuutissa 51 kommenttia, jonka jälkeen ylläpitäjä poisti kommentointimahdollisuuden. Mietin, lopettiko hän siksi, että uskonnosta ei saa keskustella vai siksi, että pääosa kommenteista oli melko epäasiallisia. Luultavasti syy on jälkimmäinen, sillä kyllä uskonto on esillä skeptikkojen sivulla aika usein. Kirjoitan tähän muutaman saamani vastauksen:

”En ole kokenut järkeväksi uskoa joulupukkiin, maahisiin, hammaskeijuun tai jumaliin.” ”Minusta järki ja usko harvoin sopivat samaan lauseeseen.” ”Lunta ei Jumala ainakaan ole luonut niinä 13 vuotena, jotka olen tässä kerrostalossa asunut, vaan se on jäänyt huoltoyhtiön ukkojen hommaksi.” ”Usko on se mihin uskovaiset turvautuvat, kun todisteita ei ole!” ”Mihin niistä tuhansista ihmisen kehittelemistä korkeammista olennoista olisi järkevä uskoa? Itse olen viime aikoina kokenut kovasti vetoa Dionysokseen.” ”Jos jollekulle tulee hyvä mieli uskoa vaikka metsän henkeen tai mihin tahansa, niin ok kunhan ei tuputa muille.” Ikävimmän sävyinen kommentti oli tämä: ”Mistä jumalasta puhut? Niitä on aika helvetin monta jos uskotaan yhtäkään enempää uskovaista. Vai tarkoitatko jotain tiettyä ainutta oikeaa jumalaa mihin vain tietyt uskovaiset uskoo? Kuinka helvetin kujalla pitää olla skeptisyydestä ja Skepsis RY:stä kyselläkseen täällä tätä jonnin joutavaa paskaa kerrasta toiseen?”

Sen jälkeen kun kommentointi keskeytettiin, minun postaukseeni on tullut kuitenkin vielä 59 tykkäystä. Olin pettynyt skeptikkojen kykyyn käydä asiallista keskustelua uskon asioista. Pelkkä herjanheitto ei johda mihinkään. Luulisi, että juuri siinä porukassa, jossa arvostetaan järkeä ja ymmärrystä, olisi erittäin paljon viisautta myös pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä, johon uskontokin ilman muuta liittyy. Voi olla, että tällaisia olisi tullutkin, ellei ketjua olisi keskeytetty.

Onko siis järkevää uskoa Jumalaan? Mielestäni se on erinomaisen järkevää, vaikka usko ei synnykään järjen päätelmillä. Sen synnyttää Pyhä Henki Jumalan sanalla. Samalla on hyvä muistaa, että tämän ajan ihmisten ajattelu kulkee yhä enemmän juuri sitä rataa, mitä tuo skeptikkosivu kertoi. Se haastaa meitä kristittyjä perustelemaan uskoamme. Ennen kaikkea se kuitenkin haastaa elämän omaa uskoamme arjessa todeksi niin, että joku kiinnostuu kysymään, miksi toimimme niin kuin toimimme.

En tässä pohdi enempää uskomisen järkevyyttä, mutta käytän siitä puheenvuoron Hengellisillä syventymispäivillä lauantaiaamun seminaarissa.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | Kommentoi

Uusi löytö Daavidin ajalta

Israel on pieni maa ja sen historia tunnetaan erinomaisen hyvin. Arkeologinen kartoitustutkimus on kolunnut lähes joka nelimetrin maasta. Sadan vuoden ajan on tehty kaivauksia lukuisissa eri kohteissa. Silti aika ajoin putkahtaa esiin yllättäviä muinaisia asutuksia, joiden olemassaolostakaan ei ole tiedetty. Uusin tällainen on Khirbet Arai, jonka arvellaan olleen Raamatun Siklag. Sen ensimmäiset merkittävät tiedot julkaistiin tänään, 8.7. 2019.

Khirbet Arai (tai al-Rai) on pieni linnoitettu raunio Sefelan alueella pari kilometriä Lakisin rauniokummulta länteen. Melkein vieressä menee uusi, pohjoiseteläsuuntainen moottoritie. Paikan kaivaukset alkoivat testiruutujen tekemisellä lokakuussa 2015. Sen jälkeen siellä on kaivettu joka kesä ja tänä kesänä julkaistiin ensimmäiset, alustavat tiedot. Kaivauksia johtaa Jerusalemin Heprealaisen yliopiston professori Yosef Garfinkel. Hän työskenteli sitä ennen vähän aikaan Lakisissa ja oli myös Khirbet Qeiyafan eli Saaraimin kaivauksen johtaja.

Khirbet Arai on myöhäispronssikauden lopulla ollut filistealaiskaupunki. Se on tuhoutunut perusteellisesti, minkä jälkeen paikalle on syntynyt uusi vaatimaton asutus. Tämä on sittemmin kasvanut suurehkoksi, linnoitetuksi kaupungiksi. Viimeksi mainittu vaihe ajoitetaan 900-luvulle eKr., siis kuningas Daavidin aikaan. Keramiikan perusteella asutus näyttää israelilaiselta ja samanlaista, kuin vastaavassa kerrostumassa Khirbet Qeiyfassa. Paikalta otetut hiili 14 -ajoitusnäytteet sopivat tähän aikaan.

Raamatun kertomuksen mukaan Daavid majaili Siglagissa toista vuotta ollessaan Saulia paossa uransa alkuvaiheessa. Teksti kertoo Siklagin hävityksestä, mikä näyttää vastaavan Raamatun kertomusta. Tähän asti Siglagin kaupunkia ei ole merkitty mihinkään karttaan, vaikka sen on tiedetty olleen Sefelan alueella. Seuraaviin karttoihin se luultavasti tulee, jolloin taas yksi pieni aukko Raamatun maantieteessä täyttyy.

Vaikka kyseinen kaivausprojekti on vasta alkuvaiheessa ja toistaiseksi tulokset odottavat kriittistä arviota, löytöjä on pidettävä merkittävinä. Daavidin aika on ollut arkeologisessa keskustelussa varsin kiistelty, koska Raamatun kuvaamasta suurvallasta on ollut perin vähän näyttöä. Nyt tätä on alkanut tulla lisää. Jerusalemin kaivauksista Eilat Mazar on löytänyt Daavidin aikaan kuuluneen suuren rakennuksen perustuksia ja Khirbet Qeyafan kaupunki on vahva näyttö tältä ajalta. Danista vuonna 1993 löydetty kivipaasi, jossa on Daavidin nimi, vahvisti aikanaan näiden kertomusten historiallista luotettavuutta.

Kirjoitin heti uutisen luettuani professori Garfinkelille ja kysyin paikan tarkempaa sijaintia. Hän vastasi maililla samana iltana! Niinpä aion mennä käymään Siglagissa, kun seuraavan kerran menen Israeliin.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | Yksi kommentti

Raamatussa käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja

YLE:n nettisivulla on pitkä artikkeli Raamatun tutkimuksesta. Se oli otsikoitu: ”Raamatussa käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja – Pyhän tekstin muuttuminen on välttämätöntä, koska sen täytyy olla relevanttia omalle ajalleen”. Teksti pyrkii kuvaamaan Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikön tuloksia ja se perustuu pääasiassa professori Martti Nissisen haastatteluun. Artikkeli on laadittu siten, että lukijalle syntyy vaikutelma täysin epäluotettavasta ja alati muuttuvasta Raamatusta. Ikään kuin tutkimus olisi nyt havainnut, että Raamattu ei olekaan sellainen pyhä kirja, jollaisena sitä on tähän asti pidetty.

Tosiasiassa artikkeli ei sisältänyt mitään varsinaisia uutuuksia. Modernin raamatuntutkimuksen alkuajoista lähtien, ja jo sitä ennenkin, on tiedetty, että Raamatussa on käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja. Erityisesti Vanhassa testamentissa on kohtia, joiden oikeasta kääntämisestä ei ole lainkaan varmuutta. Tekstikriittisen tutkimuksen tehtävänä on tutkia varhaisia käsikirjoituksia, verrata kreikankielistä Septuagintaa hepreankieliseen masoreettiseen tekstiin ja pohtia, aiheuttaako Qumranin tekstien tutkimus muutoksia virallisiin käännöksiin. Raamatun tekstejä voidaan myös verrata muihin vastaaviin Lähi-idän teksteihin, kuten Martti Nissinen on tehnyt tutkiessaan assyrialaisia profetioita. Arkeologiasta teksti toteaa: ”Arkeologiset löydöt tukevat myös Raamatun kertomuksia.”

Raamatun käännösvirheet ja kulttuuriset tulkinnat eivät muuta sitä tosiasiaa, että meidän uskomme perustana on pyhä kirja, joka on Jumalan sanaa. Käännösongelmat eivät koske kirjan pääsanomaa, vaan ovat useimmiten pienen pieniä yksityiskohtia. Kirjoittamisajan kulttuuri näkyy tietenkin tekstin taustalla, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän Jumalan sanaa.

Artikkelin mukaan eksegetiikka (Raamatun selitysoppi) on myös ”väline fundamentalismia eli jyrkkää oikeaoppisuutta vastaan, sillä Raamatun tekstien tulkinta tarkoitushakuisesti ei ole perusteltua”. Tässä liikutaan kyllä tutkimuksen ulkorajoilla. Ja kun lukee tekstiä eteenpäin, syntyy vaikutelma nimenomaan tarkoitushakuisesta Raamatun tulkinnasta. Artikkelin kirjoittaja nimittäin antaa ymmärtää, että kirkon avioliittokeskustelussa sivuutetaan tieteellisen raamatuntutkimuksen anti. Sitten viitataan Martti Nissisen ja Päivi Vähäkankaan Vartija-lehden artikkeliin, jonka mukaan Raamatussa on monia erilaisia avioliittokäytäntöjä. Niinpä kirjoittajien mukaan kirkko voisi yhtä hyvin pitää raamatullisena moniavioisuutta, koska sekin löytyy Raamatusta.

Tässä on unohdettu, että kirkko on alusta alkaen pitänyt johtavana Raamatun tulkintaperiaatteena sitä, että Raamattua on selitettävä Raamatulla ja että Uusi testamentti antaa oikean tulkinnan Vanhan testamentin teksteille. Niinpä se pitää johdonmukaisesti kiinni raamatullisesta periaatteesta, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Ja kas, kyllä Nissinen ja Vähäkangaskin tämän myöntävät, sillä heidän artikkelissaan lukee myös näin: ”Omassa kirkossamme raamatullisena avioliittokäsityksenä on perinteisesti pidetty kahden ihmisen, miehen ja naisen, välistä virallistettua, elinikäistä suhdetta, jonka tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä. Avioliitto esiintyy todellakin tällaisena niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin teksteissä sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti.” Siis mikä olikaan ongelma?

Kategoria(t): Luokittelemattomat | 8 kommenttia

Suomi peluutti kaikkia ketjuja – kirkko ei

Suomen jääkiekkojoukkueen päävalmentajan, Jukka Jalosen yksi salaisuus on ollut luottamus kaikkiin pelaajiin. Yleensä valmentaja peluuttaa ykkösketjua tiukan paikan tullen paljon enemmän kuin muita. Jalonen on kriittisilläkin hetkillä pannut jokaisen ketjun vuorollaan tuleen. Suomen etukäteen vaatimattomalta tuntuva joukkue on voittanut vastustajia, jotka vilisevät maailmanluokan huippupelaajia.

Suomen kirkon ongelma on, että se peluuttaa vain ykkösketjua, ammattilaisia. Maallikot istuvat aitiossa ja ihmettelevät, miksei heitä kelpuuteta pelikentälle. Päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen kentällä häärää sama porukka ja kaukalon laidalla olevat pitkästyvät. Osa etsiytyy muihin joukkueisiin, osa lopettaa pelaamisen kokonaan ja jotkut sinnikkäät odottavat vielä vuoroaan.

Siellä laidalla olisi mielettömästi osaamista ja ammattitaitoa. Siellä olisi hyökkääjiä, puolustajia ja maalivahteja pilvin pimein. Jos he kerrankin pääsisivät harjoitusleirille, tekemään työtä yhdessä ammattilaisten kanssa, heistä tulisi mestareita hetkessä. Jos heihin luotettaisiin, niin kuin Jalonen luottaa pelaajiinsa, heidän kykynsä nousisivat kukoistukseen.

Mutta siellä he istua nököttävät samalla, kun ammattilaiset hääräävät kentällä väsyksiin asti. Kentällä näkyy paljon uupunutta väkeä. Monen motivaatio on hukassa ja joidenkin työmäärä on aivan kohtuuton. Intoakin olisi, mutta kun pitää olla koko ajan tahkoamassa tulosta, voimat uhkaavat uupua.

Tähän asti sinne kaukalon laidan porukalle on annettu tehtäväksi vain avata kaukalon luukkua, juottaa väsyneitä pelaajia, hoitaa heidän luistimiaan ja mailojaan. Ja kun he koko ajan odottavat pääsevänsä pelaamaan! Mutta erilaisia näennäistehtäviä riittää vuodesta toiseen. Miksi heitä ei oteta tositoimiin? Heidän kapasiteettinsa olisi mahtava, heillä olisi taitoa joka lähtöön, mutta taidot ruostuvat siellä laidalla istuttaessa. Harjoituksiin he joskus pääsevät, mutta kentälle heitetään aina vain sama ammattilaisketju.

Hei, nyt vaihtoon! Maallikot laidalta kentälle. Ketjuja pitää sekoittaa. Reservissä on suunnatonta voimaa. Mistä löytyy valmentaja, joka alkaa toden teolla muuttaa systeemiä?

Kategoria(t): Luokittelemattomat | 9 kommenttia

Sukupuolisuus: Miten Raamattua tulisi tulkita?

Helsingin Tuomikirkon kryptassa järjestettiin 20.5.2019 keskusteluilta ylläolevalla otsikolla. Tuomiorovasti Marja Heltelä oli kutsunut professori Martti Nissisen ja minut alustajiksi. Oli sovittu, että illassa koetetaan käyttää kristillisen dialogin periaatteita. Tarkoitus ei siis ollut väitellä vaan esittää avoimesti ja suoraan oma kanta otsikon aiheeseen. Meidät kaksi oli kutsuttu siksi, että edustamme kirkossa vallitsevia erilaisia näkemyksiä.

Minä edustin omassa puheenvuorossani kirkkomme nykyistä avioliittokäytäntöä, siis miehen ja naisen välistä liittoa ja perustelin sen Raamatulla. Martti Nissinen puolusti samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon. Hänen mielestään Raamatun maailma on niin kaukana tämän päivän todellisuudesta, että sieltä ei voi tähän asiaan ottaa malleja. Rakkaus ja totuus vaativat hänen mielestään sitä, että emme torju samaa sukupuolta olevilta avioliittoa. Keskustelu käytiin maltillisessa hengessä ja onnistuimme välttämään tiukkasävyisen väittelyn. Silti molemmat kannat tulivat selvästi esille.

Julkaisen tässä oman alustuspuheenvuoroni:

Haluaisin aluksi parilla esimerkillä vielä havainnollistaa tätä keskustelumetodia. Kirkkojen väliset oppikeskustelut noudattavat noudattavat tällaista periaatetta. Jokainen on tietenkin omasta mielestään oikeassa ja pyrkii esittämään oman kantansa avoimesti ja suoraan. Samalla halutaan kuulla, miten toisissa kirkoissa on päädytty erilaisiin tulkintoihin.

Otan taustaksi myös toisen esimerkin. Kun Israelin pääministeri Yitzhak Rabin teki aikanaan rauhan palestiinalaisten kanssa, hän sai omiltaan syytöksiä siitä, että hän teki rauhan vihollisen kanssa. Hän vastasi, ettei rauhaa voi tehdäkään muitten kuin vihollisten kanssa. Tulkitsen Rabinia: hän ei tietenkään ajatellut, että juutalaiset muuttuvat palestiinalaisiksi tai päinvastoin. Hän vain toivoi, että tämän jälkeen ammuttaisiin toisia hiukan vähemmän.

Minä en pidä Martti Nissistä vihollisena – mehän käymme samassa kirkossakin. En ajattele, että me tämän keskustelun jälkeen olemme kaikessa samaa mieltä. Sen sijaan toivon, että tämän keskustelun eri osapuolet ampuisivat toisiaan hiukan vähemmän.

Me yritämme siis olla sovussa eri mieltä. Me molemmat olemme tietenkin omasta mielestämme oikeassa. Tarkoitus on olla rehellinen omalle näkemykselleen ja pyrkiä kuuntelemaan toista ja hänen perusteluitaan.

Sen jälkeen kun olen nuorena tullut uskoon, Raamattu on ollut minulle Jumalan ilmoitus. Olen halunnut sen jälkeen ja edelleenkin pitää sitä uskon ja elämän ylimpänä auktoriteettina. Nuorena kuvittelin, että Raamattua ei pidä mitenkään tulkita, ottaa vain sellaisena kuin se on. Aika pian kuitenkin oivalsin, että ei ole olemassa mitään tulkinnasta vapaata Raamattua. Kaikki tulkitsevat sitä, nekin jotka väittävät ottavansa sen vain sellaisenaan.

Sen tähden olennainen kysymys on, miten sitä tulee tulkita. Kristillisellä kirkolla on tähän pitkä perinne, jonka Luther kiteytti lauseeseen Scriptura sui ipsius interpres eli Raamattua on tulkittava Raamatulla. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että Vanhaa testamenttia on tulkittava Uuden testamentin valossa.

Niinpä kun VT ehdottaa synnintekijöitä kivitettäviksi, me emme enää tee niin, koska Kristus on kivitetty meidän puolestamme. Mooseksen seremonialaki on nollattu.

Kysymys sukupuolisuudesta ja avioliitosta on Raamatun valossa selvä. Luomiskertomuksessa asiasta on kaksi mainintaa: ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27) ja: ”Mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24). Ei ole sattumaa, että juuri näitä luomisen perustavia lauseita siteeraavat myöhemmin sekä Jeesus että Paavali. Jeesuksen kommentti on kirjoitettu Matteuksen evankeliumin lukuun 19: ””Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (Matt. 19:4-5). Paavali lainaa samaa luomisen lausetta Efesolaiskirjeen 5. luvussa: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi” (Ef. 5:31). Jos siis etsimme Raamatusta vastausta johonkin kysymykseen ja sama vastaus löytyy luomiskertomuksesta, Jeesukselta ja Paavalilta, niin sen suurempaa raamatullista auktoriteettia ei tietenkään voi olla. Tätä käsitystä tukee myös kristillisten kirkkojen kaksituhatvuotinen perinne.

Jos siis kysytään Raamatulta tai kristillisten kirkkojen siitä tekemältä tulkinnalta, ketkä solmivat avioliiton, tästä ei ole mitään epäselvyyttä.

Jos sitten etsimme Raamatusta vastausta siihen, miten homoseksualismiin tulee suhtautua, vastaus on yhtä selvä: homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä ja luomisjärjestyksen vastaisena. Tärkein tätä koskeva luku on Roomalaiskirjeen 1. luku. Sen käyttämistä tässä yhteydessä on kiistetty sanomalla, että tuona aikana ei ymmärretty vielä nykyisen kaltaista kahden samaa sukupuolta olevan rakkautta. Tämä väite on kuitenkin raamatuntutkimuksessa osoitettu vääräksi. Paavali ei Roomalaiskirjeessä väitä, että homoseksuaalit ovat tietoisesti vaihtaneet suuntautumisensa, vaan hän sanoo siinä, että koko maailma on vaihtanut Jumalan palvelemisen epäjumaliin ja kääntänyt selkänsä Luojalleen. Se koko maailma tarkoittaa meitä jokaista. Koska koko maailma on tullut synnin alaiseksi, koko maailma tarvitsee myös sovituksen, joka Jeesuksessa on jokaiselle tarjolla.

Sanottuani kaiken tämän totean seuraavaksi: minulle tämä kysymys ei ole minulle lainkaan helppo. Tiedän nimittäin, että monet, joiden seksuaalinen suuntautuneisuus kohdistuu samaan sukupuoleen, eivät ole tätä taipumusta itse valinneet. Se on osa heidän identiteettiään. Niinpä herää kysymys, että jos Jumala kuitenkin on luonut heidät sellaisiksi, meillä ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista tähän.

Teologisesti tämä lause sisältää kuitenkin ongelman. Me nimittäin elämme syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa. Jumalan alkuperäinen ihanne on särkynyt, ja näin on tapahtunut jokaisen kohdalla. Tämä näkemys antaa tärkeän näkökulman ja myös armollisuutta käymäämme keskusteluun.

Tämä on mielestäni tärkeää: meistä jokaisen persoonallisuus on syntisen luontomme tähden vähän vinksahtanut, jokaisella on synnillisiä taipumuksia, joita emme ole itse valinneet. Niin heteroilla kuin homoilla on kiusauksia kaikilla elämän alueilla. Näistä taipumuksista ei pidä tehdä normeja. Normit ja mittapuut löytyvät Jumalan antamista pelisäännöistä. Mitä enemmän niistä poiketaan, sitä sekavammaksi meidän arvomaailmamme ja moraalimme menee.

Keskusteltava asia tulee erittäin vaikeaksi myös siitä syystä, että nykyään tiedämme, että joskus – tosin äärimmäisen harvoin – syntyy ihmisiä, joiden sukupuoli edes syntymän hetkellä ei ole selvä. Poikkeuksista ei kuitenkaan pidä tehdä sääntöä. Voisikohan tähän soveltaa Jeesuksen sanaa, joka on samassa Matteuksen evankeliumin 19. luvussa, jota äsken siteerasin. Jeesus sanoo näin: ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” (Matt. 19:12).

Mitä pitäisi siis ajatella kristillisestä avioliitosta? Pidän äärimmäisen tärkeänä, että Suomen luterilainen kirkko pitää avioliiton miehen ja naisen välisenä liittona. Yhteiskunta saa toimia toisin, mutta kirkon ei pidä ottaa esityslistaa valtiolta vaan Raamatulta. Kirkko on ennenkin kulkenut yhteiskunnassa vastavirtaan.

Miten meidän sitten pitäisi suhtautua niihin, jotka kaikesta huolimatta alkavat kirkossa vihkiä samaa sukupuolta olevia? Minä toivoisin, että me kaikki pysyisimme samassa kirkossa. Kirkko on aina ollut sekalainen seurakunta ja syntisten yhteisö. Vanhan testamentin kirkko oli Israel. Sen historia on lähinnä Jumalasta luopuneen kansan historiaa. Silti se oli kirkko, Jumalan valtakunta maan päällä. Sitä me olemme nyt, kaikessa vajavuudessamme ja synnillisyydessämme.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | 4 kommenttia