Kirkko aikaansa edellä

Minulta pyydettiin Areiopagi-nettilehteen kommenttia piispojen 27.11.2019 julkaisemasta puheenvuorosta, joka käsitteli uskon ja tieteen välistä suhdetta. Sain piispojen tekstin luettavaksi etukäteen ja se on muutaman muun arvion kanssa ilmestynyt tänään Areiopagin sivulla. Samalla kirjoitin hiukan lyhyemmän version, jonka julkaisen Seurakuntalaisen blogissani. Otsikoin sen sanoilla Kirkko aikaansa edellä ja Seurakuntalaisen kirjoitus on tässä:

Helsingin Sanomat uutisoi 14.11.2019 tuoreen tiedebarometrin tuloksia otsikolla Usko tieteeseen kasvoi, huuhaan suosio hiipui. Tutkimuksen mukaan seitsemän kymmenestä vastaajasta sanoo, että luottamus tieteeseen ja tiedeyhteisöön on suurta tai melko suurta. Tätä on pidettävä hyvänä uutisena. Viime kesänä YLE uutisoi, että kolme viidestä suomalaisesta näkee uskonnon olevan tieteen kanssa ristiriidassa ja uskontoon luottaa tällaisissa tilanteissa 17%. Tämä tulos on huolestuttavampi. Uskoa ja tiedettä ei nimittäin pitäisi asettaa vastakkain.

Suomen ev.lut. kirkon piispat ovat 27.11.2019 julkaisseet puheenvuoron uskon ja tieteen välisestä suhteesta. He ovat siis enemmän kuin ajan tasalla, oikeastaan aikaansa edellä. Nimittäin kristinuskon ja tieteen välistä keskustelua on hyvin vähän käyty. Sekä tiedemaailma että kirkko ovat pitäneet siitä näppinsä visusti erossa. Teema on kuitenkin äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen. Ihmiskunta on suurten, maailmanlaajojen ongelmien edessä, eikä kirkko voi olla sivussa tällaisesta keskustelusta. Suuria kysymyksiä ovat mm. ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden häviäminen, tekoälyn ja teknologisen kehityksen synnyttämät kysymykset sekä ihmisryhmien väliset konfliktit ja polarisaatio.

Nyt piispat nostavat kissan pöydälle ja linjaavat, miten kirkossa nähdään uskon ja tieteen välinen suhde. Siinä on usein ollut vallalla ns. konfliktimalli, jolla tarkoitetaan sitä, että nämä kaksi ovat vastaansanomattomassa ristiriidassa keskenään. Toinen tapa on eristää ne omiin maailmoihinsa ja katsoa, että niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Piispat ehdottavat vuoropuhelun mallia. Molemmilla on annettavaa toisilleen. Vaikka kirkolla ei automaattisesti ole maailman suuriin kysymyksiin parempia ratkaisuja kuin muulla yhteiskunnalla, sen on tärkeä olla arvo- ja mielipidevaikuttajana. Pidän erinomaisena piispojen kartoittamaa tilannekuvausta ja heidän tarjoamiaan lääkkeitä.

Piispojen julkilausuma hahmottelee tietä tiedeuskon (skientismi) ja tiedevastaisuuden välisessä maastossa. Piispat kirjoittavat: ”Puolustamme tieteellisen tutkimuksen itsenäisyyttä ja vapautta. Tiedettä ei tule alistaa aatteelliseen, poliittiseen tai uskonnolliseen kontrolliin. Toisaalta tiede ei ole moraalin ylä- tai ulkopuolella. Ilman vastuuntuntoa tiede voi vääristyä tuhovoimaksi. Siksi on tärkeää, että tutkijat tunnistavat jatkuvasti oman eettisen vastuunsa ja punnitsevat tieteellisen tutkimuksen seurauksia ihmiselle ja luomakunnalle.”

Puheenvuorossa käytetään jonkin verran palstatilaa luomisuskon ja luonnontieteen väliseen keskusteluun. Piispat linjaavat muiden suurten kirkkokuntien tavoin, että nykyaikainen tieteellinen maailmankuva evoluutioteorioineen ja kosmologioineen on yhteensopiva kristillisen luomiskäsityksen kanssa. Minusta he tekevät palveluksen kertomalla kirkon kannan tähän asiaan, joka Suomessakin herättää aika ajoin kiivasta keskustelua. Piispojen lausunto tekee oikeutetusti eron naturalistisen metodin ja maailmankatsomuksellisen naturalismin välillä. Edellinen on luonnontieteellinen välttämättömyys ja jälkimmäinen ateistinen filosofia, johon kirkko ei voi yhtyä.
Minusta on arvokasta, että meillä on piispakunta, joka on tämänkaltaisissa asioissa ajan tasalla tai kuten sanoin, jopa aikaansa edellä. Kun opetamme kristinuskosta rippikouluissa, lukiolaisille ja ylipäätään ajatteleville ihmisille, voimme sanoa, että kristitty voi ottaa luonnontieteen tulokset aivan vakavasti, eivätkä ne uhkaa millään tavalla Raamattuun pitäytyvää kristillistä uskoa.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | Yksi kommentti

Yleisönosastokeskustelua Raamatusta ja kehitysopista

Kristittyjen parissa on erilaisia näkemyksiä siitä, miten Raamatun luomiskertomus ja nykyaikainen tieteellinen maailmankuva suhtautuvat toisiinsa. Tämä pulpahti taas esiin, kun Uusi Tie -lehti julkaisi uutisen pitkästä nimilistasta, jonka allekirjoittajien sanottiin torjuvan evoluutioteorian. Kirjoitin siihen vastineen, jota vastaan hyökkäsi seuraavan lehden yleisönosastossa kolme kirjoittajaa. Kirjoitin vielä lyhyen vastineen, jota postilakon vuoksi ei ole toistaiseksi julkaistu. Julkaisen sen tässä alempana.
Ensimmäisen oman yleisönosastokirjoitukseni olin otsikoinut: 97% biologeista kannattaa evoluutioteoriaa ja se kuului seuraavasti:

”Uusi Tie kirjoitti 24.10.2019 jutun, jonka otsikkona oli ’Jo yli tuhat tutkijaa kritisoi darwinistista evoluutioteoriaa’. Etusivulla artikkeliin viitattiin sanoilla ’Evoluutioteoria ei vakuuta’. Tekstissä oli linkki siihen pitkään listaan, johon otsikko viittasi.
Koska lukijalle syntyy vaikutelma, että evoluutioteoria on saamassa lopullisen kuoliniskun tällä massiivisella listalla, koen tärkeäksi tasapainottaa kokonaiskuvaa. Maailman suurin tieteellinen yhdistys, American Association for the Advancement of Science on julkaissut tiedon, jonka mukaan 97% biologeista kannattaa evoluutioteoriaa. Prosentit tai nimilistat eivät tietenkään ole ratkaisevia. Olennaista on se, mikä on totta.
Francis S. Collins, ihmiskunnan genomiprojektin johtaja ja tunnustava kristitty kirjoittaa kirjassaan The Language of God: ’Niiden jotka laillani työskentelevät genetiikan parissa, on lähes mahdotonta kuvitella työskentelyä valtavan geeniaineiston parissa ilman, että se perustuu Darwinin teoriaan.’ Hän lainaa toista maailmankuulua, kristittyä biologia, Theodosius Dobzhanskya: ’Mikään biologiassa ei toimi, ellei sitä käsitellä evoluution valossa.’
Keitä sitten ovat nuo yli tuhat listan tutkijaa? En tunne heitä, mutta tämän useita vuosia liikenteessä olleen nimilistan otsikkoteksti kuuluu suomennettuna näin: ’Me olemme skeptisiä satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan kykyyn selittää elämän monimutkaisuutta. Darwinin teorian aineiston huolellista tutkimista pitää edelleen jatkaa.’ Tämähän on helppo allekirjoittaa. Tutkimuksen luonteeseen kuuluu epäily ja aiempien teorioiden jatkuva uudelleen arviointi. Oletan siis, että osa allekirjoittajista on vannoutuneita kreationisteja ja osa on pannut nimensä listaan siksi, että kannattavat normaalia tieteellistä tutkimustyötä myös tällä saralla. Sain yhteyden erääseen listan allekirjoittajaan. Hän pitää evoluutioteoriaa ihan mahdollisena, mutta korostaa, että Jumala on kaiken takana. Niinpä niin. Juuri näin minäkin ajattelen.”

Tähän tuli siis aika reippaita vastauksia, joissa kerrottiin, että olen täysin hakoteillä pitäessäni kehitysoppia ja luomiskertomusta yhteensopivina. Kirjoitin seuraavan vastineen, joka on luvattu julkaista lehdessä, jos postilakko joskus loppuu. Otsikko kuului: Erilaisia näkemyksiä Raamatusta ja kehitysopista ja tässä on teksti:

”Kiitos kommentoijille, jotka reagoivat minun kirjoittamaani evoluutiota koskevaan yleisönosastokirjoitukseen. Kommentit osoittivat, että meillä on edelleen Suomessa joissain piireissä vahva kannatus sille, että kristillinen usko ja evoluutioteoria ovat yhteensovittamattomia. Tästähän on maailmalla kristikunnan piirissä toinenkin, päinvastainen näkemys. Sen mukaan normaali luonnontiede kehitysoppeineen ei muodosta minkäänlaista uhkaa Raamatulle ja kristinuskolle. Minä edustan jälkimmäistä kantaa ja ajattelen monien muiden tavoin, että epätoivoinen luonnontieteen valtavirran vastustaminen muodostaa monille ajatteleville ihmisille esteen etsiä vastauksia kristillisestä uskosta. Viime kädessä tärkeintä on totuus ja siksi puolustan sekä Jumalan antamalla järjellä tehtyä tieteellistä työtä että Raamatun asemaa Pyhän Hengen inspiroimana Jumalan sanana.
En aio jatkaa tästä käytävää keskustelua enempää lehden palstoilla. Niille jotka haluavat perehtyä tarkemmin kristikunnan valtavirran näkemyksiin, suosittelen esim. Faraday-instituutin, BioLogoksen tai ASA:n (American Scientific Affiliation) nettisivuja. Suomeksi tästä voi lukea kirjastani Alussa Jumala loi… Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma 2013).”

Lisään vielä tähän Seurakuntalaisen blogiin yhden kommentin. Kysyin samassa yhteydessä maailmankuululta kristityltä biologilta, Denis Alexanderilta, mitä mieltä hän oli tuosta 1000 allekirjoittajan listasta. Esitin hänelle sen oman arvioni, jonka kirjoitin ensimmäiseen vastineeseen. Hän vastasi minulle näin: ”Ajattelen, että arviosi listan tulkinnasta on oikea. Se on hyvin viisas Älykkään suunnitelman (ID) kannattajien markkinointikeino. Listalla on tunnettuja ID:n tukijoita, kuten Michael Behe ja Bill Dembski (vaikka Bill on muodollisesti jättänyt ID-liikkeen) ja näen siellä Stephen Meyerinkin, joka on filosofi, ei luonnontieteilijä. Mutta listan johdantolause on niin avara, että useimmat evoluutiobiologit voisivat sen ehkä hyväksyä, erityisesti jos he eivät huomaa, että tämä on osa ID:n julkisuuskampanjaa.”

Kategoria(t): Luokittelemattomat | 8 kommenttia

Evoluutiokriittinen ääni

Seurakuntalainen uutisoi 23.9.2019, että Yalen yliopiston professori David Gelernter on hylännyt darwinismin ja irtisanoutuu evoluutioteoriasta epätodennäköisenä tieteellisenä teoriana. Hänen mukaansa älykäs suunnittelu ansaitsee syvemmän tarkastelun.

Artikkeli oli kiinnostava ja herätti monissa riemastuneita reaktioita: noinhan minä olen aina sanonut. Riemu on siinä mielessä hiukan ennenaikaista, että yhden professorin yhdellä artikkelilla evoluutioteoria ei vielä kumoudu. Herra Gelernter on liittynyt siihen joukkoon, joka tekee kriittisiä kysymyksiä vallalla olevalle kehitysteorialle. Näin juuri pitää tehdä. Tämä on tieteen tehtävä. Kaikkia teorioita pitää arvostella ja kaikki hypoteesit pitää asettaa kyseenalaisiksi. Gelernter ei ole ensimmäinen, joka havaitsee evoluution jatkumossa kohtia, joihin ei ole selviä vastauksia.

Kyseisestä artikkelista noussut kohu on samankaltainen, kuin nousi taannoin julkaistusta dinosauruksen pehmytkudoslöydöstä. Kreationismin kannattajat katsoivat käsityksen maailman pitkästä iästä saaneen lopullisen kuoliniskun. He eivät kuunnelleet löydön tekijää Mary Schweitzeria, joka sanoi, ettei tämä löytö suinkaan muuta vallitsevaa teoriaa maailman iästä, vaikka tuokin tutkijoille kiinnostavaa lisäpohdintaa. Schweitzer on muuten tunnustava kristitty.

Professori Gelernter päättelee, että prekambrikauden ja kambrikauden (huom. noin puoli miljardia vuotta sitten!) välisestä saumakohdasta ei löydy riittävästi näyttöä siitä, miten eliöt ovat voineet hitaasti muuttua toisiksi lajeiksi. Hyvä huomio. Tällaisia on tehty ennenkin monista muista maailmankausista. Itse asiassa fossiililöydöt ovat niin sattumanvaraisia, että on ylipäätään ihme, että jonkinlainen jatkumo löytyy. Kokonaiskuva on silti aivan selvä: alemmissa kerrostumissa on yksinkertaisempia eläimiä ja kehitys näkyy selvästi tultaessa myöhempiä aikoja kohti. Sekä fossiilitutkimus että DNA-tutkimus vahvistavat kehityksen kulun.

Tämä artikkelissa mainittu Yalen yliopiston professori kertoo lukeneensa erityisesti Stephen Meyeriä, joka on tunnettu Intelligent Design (ID) teorian kannattaja. Gelernter sanoo kuitenkin, ettei hän täysin hyväksy ID:täkään, koska tässä teoriassa on vielä kehitettävää. Hän kuitenkin lähtee siitä, että Jumala on luonut kaiken. Olemme siis tässä hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Luomakunnan ihmeellisissä vaiheissa näkyy Luojan ihmeellinen kädenjälki.

Nyt siis on syytä laittaa hiukan jäitä hattuun niiden, jotka ajattelevat evoluutioteorian kumoutuneen muutama päivä sitten. Näin ei ole tapahtunut. Tieteellinen keskustelu on jatkunut Darwinin päivistä saakka ja jatkuu edelleen. Pitkä kehityskaari vuosimiljoonineen on niin hyvin perusteltu, että sitä ei voi hujauttaa nurin muutamalla kriittisellä kommentilla. Keskustelussa on hyvä muistaa Thomas Kuhnin tunnettu lause: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”

Siis evoluutioteoriaa ei ole kumottu. Ei myöskään sitä, että Jumala on luonut maailman. Jälkimmäistä ei tiede pysty koskaan kumoamaankaan. Jos edellinen joskus kumoutuu, se saa mennä.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | 10 kommenttia

Uni ja liikunta

En ole koskaan ollut mikään terveysintoilija, enkä ole vieläkään. Lisäksi olen aika laiska. Onneksi olen tykännyt juoksemisesta ja nukkumisesta. Nämä nimittäin ovat nykytiedon perusteella terveen elämän salaisuus. Aivot tykkäävät, kun ihmisen liikkuu jonkin verran ja nukkuu riittävästi.

Kuulin kolmannenkin keinon, millä vastustaa dementian tuloa: saunominen. Sehän sopii! Pidän nimittäin saunomisesta. Niinpä voi olla, että saan työnnettyä mahdollista kulman takana olevaa dementoitumista hiukan eteenpäin. Tämän saunomisen kertoi tunnettu lääkäri, joten sen merkitystä ei parane epäillä. Ainakaan meidän jotka pidämme saunomisesta.

Liikunnan merkitys on aina tiedetty, mutta nyt aivotutkijatkin ovat alkaneet puhua siitä. Aivoihin kuulemma kertyy jotain töhnää, jos ei liiku. Täytyy siis yrittää pitää viikoittaisista parista kolmesta juoksulenkistä kiinni. Juokseminenhan on laiskan miehen harrastus. Se sopii myös tällaiselle, joka viihtyy hyvin yksikseen. Ei tarvitse mennä mihinkään erityiseen paikkaan, eikä seurustella kenenkään kanssa. Se ei maksakaan mitään. Laittaa vaan lenkkikengät jalkaan ja avaa ulko-oven. Siitä sitten hölköttelee jonnekin ja takaisin tai tekee jonkun lenkin. Aluksi voi sanoa itselleen, että tänään juoksen vaan ihan lyhyesti, kun juoksu kulkee niin huonosti. Vähitellen kroppa vertyy ja voikin huijata itseään juoksemaan vähän pidempään. Niin se menee.

Nyt on ruvettu puhumaan hyvän unen vaikutuksesta. Liian vähät unet eivät tarjoa aivoille kunnollista levähdysaikaa. Sanovat, että 7-9 tuntia yössä olisi sopiva aika. Luullakseni sitä voi päivällä vähän paikata, jos yö jää lyhyemmäksi. Tai varmaan sitenkin, että jos joskus tulee univaje, seuraavina öinä paikkaa sen. Jotkut meistä ovat iltavirkkuja ja jotkut aamu. Silloin täytyy vaan yrittää sovittaa nukkuminen siten, että ei valvo sekä illalla että aamulla.

Ravinnosta en puhu mitään, vaikka sekin kuuluisi tähän pakettiin. Onneksi kahvi on todettu terveysjuomaksi. Odotan sitä päivää, jolloin korvapuustikin julistetaan tai keksit. Voi olla, että sitä päivää ei tule. Silloin täytyy sanoa itselleen, että jotain ylimääräistä nautintoa elämässä pitää olla, eikä ihan kova nipottaminen voi sekään olla kovin terveellistä.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | Kommentoi

Onko järkevää uskoa Jumalaan?

Onko järkevää uskoa Jumalaan? Kirjoitin tämän lauseen skeptikkojen facebook-sivulle. Seuraan sivua joskus mielenkiinnosta, sillä siellä on ihan tolkullista luettavaakin. Siellä vastustetaan kaikenlaista huuhaata ja hörhöilyä, jota minäkin vastustan. Mutta keskustelu uskonnosta on ihan omassa sarjassaan. Sitä käydään siellä aika usein ja yleensä samassa sävyssä kuin tuossa minun aloittamassani ketjussa.

Kirjoitin sinne näin: ”Onko järkevää uskoa Jumalaan? Mulla on tämmöisestä aiheesta tulossa yks puheenvuoro ja ajattelin vähän testata skeptikkojen mielipidettä. Mun mielestäni se on järkevää, vaikka tietenkin astumme heti tieteellisten rajoitusten ulkopuolelle. Mutta sielläkin on elämää. Se että Jumala on luonut maailman, on tietenkin uskon asia. Mutta niin on sekin, ettei ole luonut.”

Tähän postaukseeni tuli muutamassa minuutissa 51 kommenttia, jonka jälkeen ylläpitäjä poisti kommentointimahdollisuuden. Mietin, lopettiko hän siksi, että uskonnosta ei saa keskustella vai siksi, että pääosa kommenteista oli melko epäasiallisia. Luultavasti syy on jälkimmäinen, sillä kyllä uskonto on esillä skeptikkojen sivulla aika usein. Kirjoitan tähän muutaman saamani vastauksen:

”En ole kokenut järkeväksi uskoa joulupukkiin, maahisiin, hammaskeijuun tai jumaliin.” ”Minusta järki ja usko harvoin sopivat samaan lauseeseen.” ”Lunta ei Jumala ainakaan ole luonut niinä 13 vuotena, jotka olen tässä kerrostalossa asunut, vaan se on jäänyt huoltoyhtiön ukkojen hommaksi.” ”Usko on se mihin uskovaiset turvautuvat, kun todisteita ei ole!” ”Mihin niistä tuhansista ihmisen kehittelemistä korkeammista olennoista olisi järkevä uskoa? Itse olen viime aikoina kokenut kovasti vetoa Dionysokseen.” ”Jos jollekulle tulee hyvä mieli uskoa vaikka metsän henkeen tai mihin tahansa, niin ok kunhan ei tuputa muille.” Ikävimmän sävyinen kommentti oli tämä: ”Mistä jumalasta puhut? Niitä on aika helvetin monta jos uskotaan yhtäkään enempää uskovaista. Vai tarkoitatko jotain tiettyä ainutta oikeaa jumalaa mihin vain tietyt uskovaiset uskoo? Kuinka helvetin kujalla pitää olla skeptisyydestä ja Skepsis RY:stä kyselläkseen täällä tätä jonnin joutavaa paskaa kerrasta toiseen?”

Sen jälkeen kun kommentointi keskeytettiin, minun postaukseeni on tullut kuitenkin vielä 59 tykkäystä. Olin pettynyt skeptikkojen kykyyn käydä asiallista keskustelua uskon asioista. Pelkkä herjanheitto ei johda mihinkään. Luulisi, että juuri siinä porukassa, jossa arvostetaan järkeä ja ymmärrystä, olisi erittäin paljon viisautta myös pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä, johon uskontokin ilman muuta liittyy. Voi olla, että tällaisia olisi tullutkin, ellei ketjua olisi keskeytetty.

Onko siis järkevää uskoa Jumalaan? Mielestäni se on erinomaisen järkevää, vaikka usko ei synnykään järjen päätelmillä. Sen synnyttää Pyhä Henki Jumalan sanalla. Samalla on hyvä muistaa, että tämän ajan ihmisten ajattelu kulkee yhä enemmän juuri sitä rataa, mitä tuo skeptikkosivu kertoi. Se haastaa meitä kristittyjä perustelemaan uskoamme. Ennen kaikkea se kuitenkin haastaa elämän omaa uskoamme arjessa todeksi niin, että joku kiinnostuu kysymään, miksi toimimme niin kuin toimimme.

En tässä pohdi enempää uskomisen järkevyyttä, mutta käytän siitä puheenvuoron Hengellisillä syventymispäivillä lauantaiaamun seminaarissa.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | Kommentoi

Uusi löytö Daavidin ajalta

Israel on pieni maa ja sen historia tunnetaan erinomaisen hyvin. Arkeologinen kartoitustutkimus on kolunnut lähes joka nelimetrin maasta. Sadan vuoden ajan on tehty kaivauksia lukuisissa eri kohteissa. Silti aika ajoin putkahtaa esiin yllättäviä muinaisia asutuksia, joiden olemassaolostakaan ei ole tiedetty. Uusin tällainen on Khirbet Arai, jonka arvellaan olleen Raamatun Siklag. Sen ensimmäiset merkittävät tiedot julkaistiin tänään, 8.7. 2019.

Khirbet Arai (tai al-Rai) on pieni linnoitettu raunio Sefelan alueella pari kilometriä Lakisin rauniokummulta länteen. Melkein vieressä menee uusi, pohjoiseteläsuuntainen moottoritie. Paikan kaivaukset alkoivat testiruutujen tekemisellä lokakuussa 2015. Sen jälkeen siellä on kaivettu joka kesä ja tänä kesänä julkaistiin ensimmäiset, alustavat tiedot. Kaivauksia johtaa Jerusalemin Heprealaisen yliopiston professori Yosef Garfinkel. Hän työskenteli sitä ennen vähän aikaan Lakisissa ja oli myös Khirbet Qeiyafan eli Saaraimin kaivauksen johtaja.

Khirbet Arai on myöhäispronssikauden lopulla ollut filistealaiskaupunki. Se on tuhoutunut perusteellisesti, minkä jälkeen paikalle on syntynyt uusi vaatimaton asutus. Tämä on sittemmin kasvanut suurehkoksi, linnoitetuksi kaupungiksi. Viimeksi mainittu vaihe ajoitetaan 900-luvulle eKr., siis kuningas Daavidin aikaan. Keramiikan perusteella asutus näyttää israelilaiselta ja samanlaista, kuin vastaavassa kerrostumassa Khirbet Qeiyfassa. Paikalta otetut hiili 14 -ajoitusnäytteet sopivat tähän aikaan.

Raamatun kertomuksen mukaan Daavid majaili Siglagissa toista vuotta ollessaan Saulia paossa uransa alkuvaiheessa. Teksti kertoo Siklagin hävityksestä, mikä näyttää vastaavan Raamatun kertomusta. Tähän asti Siglagin kaupunkia ei ole merkitty mihinkään karttaan, vaikka sen on tiedetty olleen Sefelan alueella. Seuraaviin karttoihin se luultavasti tulee, jolloin taas yksi pieni aukko Raamatun maantieteessä täyttyy.

Vaikka kyseinen kaivausprojekti on vasta alkuvaiheessa ja toistaiseksi tulokset odottavat kriittistä arviota, löytöjä on pidettävä merkittävinä. Daavidin aika on ollut arkeologisessa keskustelussa varsin kiistelty, koska Raamatun kuvaamasta suurvallasta on ollut perin vähän näyttöä. Nyt tätä on alkanut tulla lisää. Jerusalemin kaivauksista Eilat Mazar on löytänyt Daavidin aikaan kuuluneen suuren rakennuksen perustuksia ja Khirbet Qeyafan kaupunki on vahva näyttö tältä ajalta. Danista vuonna 1993 löydetty kivipaasi, jossa on Daavidin nimi, vahvisti aikanaan näiden kertomusten historiallista luotettavuutta.

Kirjoitin heti uutisen luettuani professori Garfinkelille ja kysyin paikan tarkempaa sijaintia. Hän vastasi maililla samana iltana! Niinpä aion mennä käymään Siglagissa, kun seuraavan kerran menen Israeliin.

Kategoria(t): Luokittelemattomat | Yksi kommentti

Raamatussa käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja

YLE:n nettisivulla on pitkä artikkeli Raamatun tutkimuksesta. Se oli otsikoitu: ”Raamatussa käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja – Pyhän tekstin muuttuminen on välttämätöntä, koska sen täytyy olla relevanttia omalle ajalleen”. Teksti pyrkii kuvaamaan Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikön tuloksia ja se perustuu pääasiassa professori Martti Nissisen haastatteluun. Artikkeli on laadittu siten, että lukijalle syntyy vaikutelma täysin epäluotettavasta ja alati muuttuvasta Raamatusta. Ikään kuin tutkimus olisi nyt havainnut, että Raamattu ei olekaan sellainen pyhä kirja, jollaisena sitä on tähän asti pidetty.

Tosiasiassa artikkeli ei sisältänyt mitään varsinaisia uutuuksia. Modernin raamatuntutkimuksen alkuajoista lähtien, ja jo sitä ennenkin, on tiedetty, että Raamatussa on käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja. Erityisesti Vanhassa testamentissa on kohtia, joiden oikeasta kääntämisestä ei ole lainkaan varmuutta. Tekstikriittisen tutkimuksen tehtävänä on tutkia varhaisia käsikirjoituksia, verrata kreikankielistä Septuagintaa hepreankieliseen masoreettiseen tekstiin ja pohtia, aiheuttaako Qumranin tekstien tutkimus muutoksia virallisiin käännöksiin. Raamatun tekstejä voidaan myös verrata muihin vastaaviin Lähi-idän teksteihin, kuten Martti Nissinen on tehnyt tutkiessaan assyrialaisia profetioita. Arkeologiasta teksti toteaa: ”Arkeologiset löydöt tukevat myös Raamatun kertomuksia.”

Raamatun käännösvirheet ja kulttuuriset tulkinnat eivät muuta sitä tosiasiaa, että meidän uskomme perustana on pyhä kirja, joka on Jumalan sanaa. Käännösongelmat eivät koske kirjan pääsanomaa, vaan ovat useimmiten pienen pieniä yksityiskohtia. Kirjoittamisajan kulttuuri näkyy tietenkin tekstin taustalla, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän Jumalan sanaa.

Artikkelin mukaan eksegetiikka (Raamatun selitysoppi) on myös ”väline fundamentalismia eli jyrkkää oikeaoppisuutta vastaan, sillä Raamatun tekstien tulkinta tarkoitushakuisesti ei ole perusteltua”. Tässä liikutaan kyllä tutkimuksen ulkorajoilla. Ja kun lukee tekstiä eteenpäin, syntyy vaikutelma nimenomaan tarkoitushakuisesta Raamatun tulkinnasta. Artikkelin kirjoittaja nimittäin antaa ymmärtää, että kirkon avioliittokeskustelussa sivuutetaan tieteellisen raamatuntutkimuksen anti. Sitten viitataan Martti Nissisen ja Päivi Vähäkankaan Vartija-lehden artikkeliin, jonka mukaan Raamatussa on monia erilaisia avioliittokäytäntöjä. Niinpä kirjoittajien mukaan kirkko voisi yhtä hyvin pitää raamatullisena moniavioisuutta, koska sekin löytyy Raamatusta.

Tässä on unohdettu, että kirkko on alusta alkaen pitänyt johtavana Raamatun tulkintaperiaatteena sitä, että Raamattua on selitettävä Raamatulla ja että Uusi testamentti antaa oikean tulkinnan Vanhan testamentin teksteille. Niinpä se pitää johdonmukaisesti kiinni raamatullisesta periaatteesta, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Ja kas, kyllä Nissinen ja Vähäkangaskin tämän myöntävät, sillä heidän artikkelissaan lukee myös näin: ”Omassa kirkossamme raamatullisena avioliittokäsityksenä on perinteisesti pidetty kahden ihmisen, miehen ja naisen, välistä virallistettua, elinikäistä suhdetta, jonka tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä. Avioliitto esiintyy todellakin tällaisena niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin teksteissä sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti.” Siis mikä olikaan ongelma?

Kategoria(t): Luokittelemattomat | 8 kommenttia