Aloitin ihmettelemällä, miksi Isä meidän -rukouksessa on Jumalan valtakunta kahteen kertaan. Ensin ikään kuin pyydetään tai julistetaan ”Tulkoon sinun valtakuntasi” ja lopuksi ylistetään ”sinun on valtakunta, voima ja kunnia”.

Miksi valtakunta on tässä kaksi kertaa? Se täytyy olla tärkeää. Sen tulemisen rukoileminen on herätyksen rukoilemista. Siinä me myös tunnustamme, että Jeesus on tämän valtakunnan kuningas ja minun Herrani ja Vapahtajani.

Kun siis rukoilen Tulkoon sinun valtakuntasi, pyydän, että Jumala antaisi herätyksen ajan ja aloittaisi sen minusta. Pyydän, että minun lähipiirissäni syntyisi uskoa Jeesukseen ja minun seurakunnassani ja minun kirkossani ja että koko maailma saisi kuulla sen. Samalla kun sitä rukoilen, Jeesus kysyy minulta, miten olen aikonut toteuttaa sen.

Ai, minäkö? Eikö se tule ilman minuakin. Kyllä ja ei. Toisaalta kaikki riippuu minusta, toisaalta mikään ei riipu. Valtakunta on siemenen kaltainen, jonka mies kylvi maahan ja meni sitten itse nukkumaan. Siemen kasvoi itsestään (kreikaksi automatee) hänen nukkuessaan, eikä hän itse tiennyt, miten (Mark. 4:26-28). Valtakunnan kasvu on minusta riippumatonta. Joskus tuntuu, että voin lähinnä estää tai hidastaa sitä omalla taitamattomuudellani, velttoudellani tai verukkeillani. Se kasvaa minun toimistani riippumatta.

Taisin saada tästä ensimmäisen opetuksen ollessani pari kesää nuorisotyöharjoittelijana Pälkäneen seurakunnassa. Siellä syntyi nuorisoherätystä, mutta kaikki tulivat uskoon niinä välitalvina, kun en ollut siellä.

Toinen kokemus tulee mieleeni. Opiskeluaikana pidimme herätyskokouksia Helsingin rautatientorilla joka sunnuntai-ilta. Kun joku kysyi sen hedelmistä, niin muistan sanoneeni, että yksi taisi tulla uskoon, mutta hänkin luopui aika pian.

Mutta kun rukoilen valtakunnan tuloa, Jeesus kysyy, mitä aion sen eteen tehdä. Kylväminen on minun vastuullani. Jos kukaan ei laita siemeniä maahan, mitään ei kasva. Sanaa on pidettävä esillä tavalla tai toisella. Sitä on levitettävä todistamalla ja opettamalla, siitä on kirjoitettava ja kristillisiä julkaisuja levitettävä. Sitä on kuulutettava radiokanavilla ja netissä. Ja sitä on pyrittävä elämään todeksi arkielämässä.

Tulkoon sinun valtakuntasi on myös sen julistamista, että Jumalan valtakunta on kaikkia maailman mahteja suurempi. Vaikka tässä maailmassa kaikki muut mahdit jylläävät ja näyttävät tallaavan tuon valtakunnan jalkoihinsa, lopullinen voitto on tällä valtakunnalla. Kuten Danielin näkemässä kuvapatsaassa tulee kivi, joka viimein murskaa kaikki ihmisten pystyttämät valtakunnat (Dan. 2), niin lopullista sanaa Jumala ei anna tämän maailmaan valtiaille tai ruhtinaille. Raamatussa tätä julistaa kirkkaimmin Ilmestyskirja.

Toistaiseksi tämä Jumalan voitto on uskon, ei näkemisen asia. Siitä saadaan aavistus Jumalan seurakunnan kokoontuessa yhteen laulamaan, rukoilemaan ja julistamaan Jumalan sanaa. Sen salaisuuksia avautuu avoimen Raamatun äärellä. Rukouksessa pääsemme liikkumaan tuon valtakunnan sisemmissä saleissa. Jeesuksen nimen voima tulee todelliseksi karkottaessaan pahan hyökkäyksiä.

Isä meidän -rukous loppuu ylistykseen. Jos mietit, mitä ylistys on, rukoile tuota rukousta. Ylistyksellä on asioita muuttava voima. Kerran se katkoi vankilan kahleet (Ap.t. 16:25, 26) ja se voi avata kosketuksen tuonpuoleiseen todellisuuteen sinunkin elämässäsi.