Joskus kuulee väitettävän, että kristinusko johtaa taantumukseen ja älylliseen umpikujaan. Muuan tunnettu kolumnisti kirjoitti kristinuskoa tarkoittaen, että ”edesmenneiden sukupolvien pelkotiloihin perustuvat uskonnot ovat nykyajan ihmiselle henkisiä kahleita”. Tällaiset väitteet on helppo kumota vilkaisemalla maailmankarttaan. Missä päin maailmaa on korkein sivistystaso, tieteen, taiteen ja kulttuurin hienoimmat saavutukset, missä paras koulutus ja toimivin sosiaalihuolto. Missä huolehditaan köyhistä, sairaista ja vammaisista, missä on korkein elintaso ja mistä lähetetään eniten apua kehitysmaihin. Siellä missä kristinusko on vaikuttanut kauimmin ja missä se on saanut eniten sijaa, siis läntisessä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Afrikassa ollessani mietin usein, miksi kehitysmaat kehittyvät niin hitaasti. Miksi kolmannessa maailmassa köyhyys on mittaamattoman suuri ongelma ja sen sivutuotteena aliravitsemus ja sairaudet kaatavat ihmisiä kuin heinää? Miksi lukutaitoprosentit ovat kaukana länsimaiden luvuista ja miksi mahdollisuudet parempaan huomiseen näyttävät kovin etäisiltä? Yksi syy on kristinuskon nuori historia, monia muitakin syitä on. Jos osaisin ne kaikki ratkaista, saisin Nobelin palkinnon.

Tällä hetkellä minua huolestuttaa kuitenkin Eurooppa. Ei varsinaisesti Kreikan tai Italian rahaongelmat. Ja jos Euroopan Unioni joutuu pudottamaan elintasoaan muutaman prosentin, so what. Eivät rikkaat länsimaat yhteen talouskriisiin kaadu. Sen sijaan huolettaa kristinuskon oheneminen läntisessä maailmassa. Olemme hukkaamassa sen perinnön, jonka varaan koko sivilisaatiomme ja yhteiskuntamme on rakentunut. Ensin kommunismin jäinen viima puhalsi itäiseen Eurooppaan ja sen yöpakkaset palelluttivat vanhat kristilliset arvot. Nyt materialismin rankkasateet pieksevät läntistä Eurooppaa ja huuhtovat suurkaupunkien viemäreihin kaiken sen, minkä varassa yhteiskuntamme on pysynyt vuosisatoja pystyssä. Ihmisten loputon ahneus ja itsekkyys yhdistyneenä moraalisen selkärangan puutteeseen murentaa kansakuntien ryhtiä ja tekee niistä vastustuskyvyttömiä elämän suurten haasteiden edessä.

On löydetty uusi jumala, jonka nimi on Markkinavoimat. Jos pörssikurssit liikahtavat jonkun prosenttiyksikön jonnekin päin, Markkinavoimat surevat tai pahoittavat mielensä ja koko television iltauutisia seuraava kansa pelkää epävarmaa tulevaisuutta. Jos raha ja talous on kaiken mitta, täydellistä tyytyväisyyttä ei voi koskaan saavuttaa.

Ei riitä, että rahan ylivalta mädättää kansan moraalin. Samaan päämäärään johtaa myös raamattuopetus akateemisissa oppilaitoksissa. Teologisten tiedekuntien homekoulut tuhoavat kirkon keuhkoja sisältäpäin. Terveen opetuksen on etsiydyttävä nopeasti raittiiseen ilmapiiriin.

Kun seuraa kaiken mittaamista taloudellisilla arvoilla, tulee väistämättä mieleen kuvaus eräästä kaupungista, jonka vauraudesta ja ylellisestä elämästä kaikki rikastuivat. Tuon maailman kauppakeskuksen tuho tuli kuitenkin yhdessä hetkessä ja ”maailman kauppamiehet itkevät ja surevat sitä, sillä kukaan ei enää osta heidän tavaroitaan”. Ai, mutta, sehän onkin Antikristuksen kaupunki Ilmestyskirjan 18. luvussa.