Onko Afrikkaa olemassa?

Tämä kirjoitus ei kiinnosta ketään. Ajattelin sanoa muutaman sanan Afrikasta. Eurooppahan on kaiken keskus ja maailman napa. Sen ulkopuolella on vain musta aukko, joka on liian outo ja kaukainen, jotta sillä olisi mitään kosketuskohtaa meidän elämäämme. Eihän siellä ole kunnollisia lomakohteitakaan. Entä kuinka kaukana on lähin Mc Donald’s? Pääseekö aina edes nettiin?

Kun Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2011 jaettiin kolmelle afrikkalaiselle naiselle, huomasin ilahtuvani kohtuuttomasti. Joku oli huomannut noiden rohkeiden naisten ponnistelut parempien olojen puolesta tuossa yli miljardin ihmisen maanosassa. Kuin lisäbonuksena havaitsin, että ainakin yksi heistä on luterilainen kristitty. Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä kerrottiin, että Somalian olot ovat rauhoittumassa ja monet Suomen somalitkin miettivät muuttoa takaisin kotimaahansa. Kiitin Jumalaa uutisesta. Samassa lehdessä kerrottiin suomalaisesta naisesta, joka on työskennellyt useissa Afrikan maissa ja saavuttanut monien maiden hallitusten luottamuksen uutterasta työstään. Tunsin ylpeyttä tämän suomalaisen naisen puolesta.

Kolme vuotta Tansaniassa avasivat sydäntäni Afrikalle. Suunnaton elintasokuilu välillämme tuntui ahdistavalta. Toisaalta afrikkalaisten elämänilo ja tyytyväisyys meinasivat tarttua. Ihmisiä kuolee kuin heinää, mutta asiat otetaan Jumalan kädestä ja elämä jatkuu. Kristinusko valtaa alaa ja kirkot täyttyvät sanankuulijoista. Silti usko on vielä nuori eikä aina johda pysyviin eettisiin muutoksiin. Afrikka muuttuu, mutta kiusallisen hitaasti. Lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä tarvitaan vielä kauan. Maassa ollessaan kokee – kuten lähetysveteraani ja ystävämme Leena Pasanen usein sanoi – että emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme kenties muuttaa yhden ihmisen koko maailman.

Tästä hyvänä esimerkkinä on se nuori masai-poika, joka pääsi kouluun vasta toisella kymmenennellä. Hän osoittautui lahjakkaaksi ja pääsi kirkon kummiohjelman kautta eteenpäin. Myöhemmin stipendit avasivat tien yliopisto-opintoihin. Viimeksi Suomen Lähetysseuran stipendiohjelma johti Itä-Suomen yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 2011 tämä paimenpoika väitteli tohtoriksi huippuarvosanoilla. Yhden ihmisen maailma oli muuttunut, ja Jumala yksin tietää, monelleko tämä kristitty Andrew, korkeasti koulutettu tansanialainen voi kotimaassaan olla siunaukseksi.

Kiina tunkee Afrikkaan kovalla voimalla. Sen raha kelpaa etelän ihmisille helpommin kuin läntinen raha, koska Kaukoidän ihmiset eivät aseta eettisiä ehtoja yhteistyölle. Tämä tietää luultavasti sekä hyvää että huonoa Afrikalle. Talous kohenee, mutta työn laatu ei parane samaa tahtia. Kauppasuhteet antavat mahdollisuuden tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen, mikä on tärkeää afrikkalaiselle itsetunnolle. Jos samalla poljetaan eettisiä pelisääntöjä ja annetaan korruption kukoistaa, kohteen saama hyöty minimoituu. Samalla Kiina havittelee Afrikan luonnonvaroja omaan käyttöönsä.

Meitä eurooppalaisia on 0,7 miljardia, afrikkalaisia yli miljardi ja aasialaisia neljä miljardia. Läntinen maailma on pieni vähemmistö tällä planeetalla. Presidentti Niinistö sanoi Kiinan vierailullaan, että meille olisi terveellistä ymmärtää muitakin kulttuureita kuin omaamme. Olen samaa mieltä. Meidän ei tarvitse muuttua afrikkalaisiksi eikä heidän eurooppalaisiksi, mutta vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääntyminen ei olisi pahitteeksi. Sanoin usein Tansaniassa opettaessani, että ”minä opetan teitä ja te opetatte minua”. Opiskelijat innostuivat kuulemastaan.

Kehitysyhteistyö on välttämätöntä mutta vaikeaa. Asioita ja tuotteita ei voi kaataa kuin rännistä. Meidän materialistista maailmaamme ei kannattaisi siirtää Afrikkaan, mutta ei sinne voi mennä sanomaan niinkään, että pyrkikää vain puoleen siitä, missä me tänään olemme, enempi on pahasta. Jos kysymme, tarvitsetteko sitä tai tätä, vastaus on aina myönteinen. Ymmärrän niitäkin, jotka sanovat, että kehitysapu pitäisi lopettaa kokonaan, vaikka he ovatkin väärässä. Meillä ei olisi ollut edes asfalttitietä Dar es Salaamista Iringaan ilman ulkomailta tullutta rahoitusta ja tietotaitoa. Pelkän kasvottoman rahan lähettäminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Parasta on raha ja läsnä oleva ihminen, mieluiten kristitty, joka vie mukanaan kristillisen arvomaailman – ja evankeliumin.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s