Kristinuskon sietämätön ylivertaisuus

Tuntuisi rasistiselta sanoa, että kristityt ovat parempia kuin muut ihmiset. Eivät he olekaan. Samanlaisia syntisiä kaikki tyynni. Mutta kristinuskossa on jotain, jonka vuoksi se voittaa muut uskonnot. Enkä tässä varsinaisesti tarkoita sitä, että Jeesus on ainoa tie taivaaseen.

Kun tulin Afrikasta, maailmankartta alkoi näyttää erilaiselta kuin ennen. Ollessaan kehitysmaassa länsimainen ihminen ei voi olla kysymättä itseltään, miksi jossain on niin paljon köyhyyttä, kurjuutta, sairauksia ja kuolemaa. Miksi miljoonat lapset kuolevat synnytykseen tai aliravitsemukseen, miksi vammaiset jätetään heitteille, miksi naisten ja vähäosaisten ihmisoikeudet poljetaan maahan, miksi koulutuksen taso on surkea, miksi tiede, taide ja kulttuuri ovat aliarvostettuja? Asiat jotka meillä länsimailla ovat hyvin ja joita arvostamme, ovat jossain päin maailmaa valovuosien päässä meistä. Näihin kysymyksiin ei tietenkään ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, mutta ettei vain kristinuskolla olisi jotain tekemistä sen kanssa. Se on aikanaan nostanut lasten, naisten, vanhusten ja vammaisten aseman ja korostanut kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa Jumalan edessä. Se on myös ollut kehtona koulutuksen, tieteen, taiteen ja kulttuurin arvostamiselle. Afrikkalaiset luonnonuskonnot taikauskoisine menoineen eivät ole kyenneet samaan.

Viimeksi olin kolme kuukautta hindulaisessa maassa. Täsmälleen samat kysymykset nousivat mieleen. Hindujen kastijärjestelmä lukkiuttaa yhteiskunnan täydelliseen eriarvoisuuteen, josta alakastiset eivät koskaan voi nousta ihmisarvoiseen elämään. Usko jälleensyntymisen kiertokulkuun vie pohjan tulevaisuuden toivolta ja tekee ihmisistä välinpitämättömiä kohtaloon uskojia. Epätasa-arvo, modernin tieteen halveksiminen ja köyhyys jumiuttavat yhteiskunnan kehityksen ja kohtaloonsa tyytyvät ihmiset piilottavat edelleen vammaiset talojensa nurkkiin tai hakkaavat loppuelämänsä joen pohjalla kiviä tietyömaiden pohjaksi. Ellei kristinusko avaa heille tietä uuteen elämään.

En ole elänyt varsinaisessa muslimimaassa, mutta olen voinut seurata läheltä myös islamin vaikutuksia yhteiskuntaan. Luulisi monoteistisen uskonnon voittavan selvästi edellä mainitut, mutta eivät jäljet islamilaisissa maissakaan näytä paljon paremmilta. Yksi tieteellisen kehityksen mittari on Nobelin palkintojen saajien luettelo. En tiedä, onko siitä olemassa vertailua kristittyjen ja muslimien kesken, mutta verrattaessa juutalaisiin nobelisteihin ero islamin maailmasta tulleisiin on hätkähdyttävä. Noin 20% maailman väestöstä on muslimeja, mutta vuoteen 2000 mennessä he olivat saaneet 7 Nobelin palkintoa, kun samaan aikaan 0,2% juutalaisväestöllä niitä oli 129. Tämähän ei suoranaisesti kerro muusta kuin akateemisen tieteen arvostuksesta eri kulttuureissa, eikä juutalaisuus ole samaa kuin kristinusko. Silti juutalaiskristillinen maailma on kantanut toisenlaista hedelmää kuin muiden uskontojen maaperä. Jos silmämääräisesti arvioi tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksiä, islam ei saa niissäkään parhaita mahdollisia arvosanoja. Monilla mittareilla islamin maailma on lähempänä kehitysmaita kuin länsimaisia demokratioita.

Suomalainen kristitty lukija voisi seuraavaksi esittää perustellun vastalauseen: eihän meillä läntisessä, materialismin läpitunkemassa maailmassakaan asiat ole lainkaan hyvin; itsekkyys, epätasa-arvo, työttömyys ja monenlainen jumalattomuus rehottavat. Myönnettäköön. Voidaan myöntää sekin, että islamissa on joitain ainakin näennäisesti korkealta näyttäviä moraalisia arvoja ja Afrikassa arvostetaan vanhuutta enemmän kuin Euroopassa.

Mutta kiertäkää vähän aikaa silmät auki kehitysmaissa ja tulkaa sitten takaisin. Ette voi olla ihmettelemättä, miksi samassa maailmassa on niin suunnattoman suuria elintasoeroja ja miksi ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä siellä, missä nykyaikainen lääketiede on lähes saavuttamattomissa. Toki länsimaisesta elämänmenosta löytyy paljon moitittavaa, mutta entäpä jos se johtuukin juuri siitä, että täällä ollaan hukkaamassa kristillisiä arvoja ja luisumassa kohti uuspakanallista Eurooppaa.

Olisi ylimielistä väittää, että juuri kristinusko on kaiken hyvän alku ja juuri. Löydämme hyviä arvoja ja viisaita elämänohjeita sen ulkopuoleltakin, ja onhan ei-kristitty Japani myös korkean elintason maa. Tosin Japanin nousuun taisivat myötävaikuttaa juuri kristityt maat ja esimerkiksi vammaisten asema shintolaisessa maassa on todella heikko. En edes väitä tietäväni, mikä kristinuskossa tekee siitä sellaisen parantavan eliksiirin, että sen vaikutuspiirissä elämän arvot näyttävät paremmin loksahtavan kohdalleen. Tämähän on itse asiassa varsin hämmästyttävää, sillä kristinuskon varsinainen viesti ei ole korkean moraalin eikä edes yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden korostamisessa vaan yksinkertaisessa uskossa syntisiä armahtavaan Vapahtajaan. Eettiset arvot ja ajallinen hyvä ovat vain seurannaisvaikutuksia, ikään kuin oheistuotteita tämän uskon rinnalla. Silti nekin ovat tässä maailmassa sietämättömän ylivoimaisia.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s