Ajatuksia Afrikasta

Pääskyset lentelevät meren rantatuulessa. Kysyin niiltä, ovatko jo pian Suomeen lähdössä. Me olemme. Me lennämme isommin siivin, joten kahdeksantuhannen kilometrin matka taittuu nopeammin. Mutta kyllä kai nekin kohta lähtevät matkaan. Intian valtameren aallot murtuvat rantahiekassa. Mistä kaukaa ne tulevat? Valtameren toiselta puolenko, Aasiasta. Siellä olin viime syksyn. Maailma on suuri – tai pieni, näkökulmasta riippuen. Ihminen on kaikkialla sama ja hänen maailmansa eri kolkissa niin kovin erilainen.

Kirjoitan tätä Dar es Salaamin eteläpuolella, meren rannalla. Tulimme uudestaan käymään Tansaniassa. Yritän ymmärtää afrikkalaisuutta, mutta se on vaikeaa. Ystävällisyyttä ja hymyä, läsnäoloa ja toisista huolehtimista, mutta myös käsittämätöntä välinpitämättömyyttä ja asioiden rempalleen jättämistä. Köyhyyttä, sairauksia ja paljon kuolemaa, mutta myös tyytyväisyyttä, osanottoa ja kaiken kestämistä. Kristinusko ja kehitysyhteistyö ovat muuttaneet Saharan eteläpuolista maailmaa paljon paremmaksi, mutta muuttumattomuutta on yhä niin paljon, että siltä tekee mieli sulkea silmänsä. Miksi kukaan ei korjaa kuhmuraisia teitä, niin että vesilammikotkin ovat samalla paikalla kuin kolme vuotta sitten?

Suomessakin oli ennen tällaisia teitä. Me korjasimme ja asfaltoimme ne. Meilläkin oli joka kylässä omat kyläkauppansa ja jotkut kulkivat talosta taloon myymässä tuotteitaan. Köyhimmät kerjäsivät. Nyt pikkukaupat ovat muuttuneet marketeiksi ja kerjäläiset tulevat toisista maista. Elintasomme ja sosiaaliturvamme ovat maailman huippuluokkaa. Miten saisimme edes murto-osan siitä siirrettyä kehitysmaihin? Pelkkänä rahansiirtona se ei tosin hyödytä ketään. Pitäisi viedä myös osaamista, yritteliäisyyttä, koulutusta ja tulevaisuuden uskoa. Miten sitä siirretään maasta toiseen? Ja paljonko pitäisi siirtää, jotta ei menisi överiksi? Meidän kerskakulutuksemme ei voi olla mikään ihannetila, emmekä me kaikkia supemarkettejakaan tarvitsisi.

Jos Afrikan köyhyys voitaisiin puolittaa ja korruptio saataisiin kuriin, tilanne muuttuisi olennaisesti. Mutta onko meistä nykymenolla korruption karsijoiksikaan, vaikka emme tosin maksa ylimääräistä poliisille, joka ehdottaa nopeusrajoitussakkoja. Maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta länsimaisen ihmisen silmin. Meillä on kaikkea, toisilla ei mitään. Me asumme lämmitetyissä taloissa, toisilla on hädin tuskin patja savimajan lattialla. Me voimme kävellä terveyskeskukseen pienestäkin kolotuksesta, miljoonat eivät saa koskaan syöpä- eikä sydänhoitojakaan. Me hukumme kirjojen ja tietokoneiden paljouteen, suuri osa maailma ei osaa lukea eikä kirjoittaa.

Mitähän nuo pääskyset kertoisivat, jos osaisivat? Ne ovat sentään nähneet maailmaa paljon enemmän kuin me. Sanoisivatko, että Jumala pitää huolen pikkulinnuista, miksei siis ihmisistäkin? Moni afrikkalainen luottaa Jumalaan toisin kuin me eurooppalaiset. Meillä myydään kirkkoja ja Afrikassa rakennetaan koko ajan uusia. Meillä on paljon nimikristillisyyttä, mutta ei etelän kristittyjen moraalistakaan ole aina esikuvaksi. Uskon syvyyttä on vaikea mitata. Sekä siellä että täällä tulee joskus mieleen, eikö usko todellakaan muuta ihmistä yhtään paremmaksi.

Muuta lääkettä maailman muuttamiseksi en kuitenkaan tiedä kuin hyvin hoidettu kehitysyhteistyö ja lähetystyö. Kaikessa hauraudessaankin juuri kristinusko on muuttanut maailmaa enemmän kuin mikään muu. Jos se pääsee vaikuttamaan ihmisen motiiveihin ja asenteisiin, se näkyy palvelevana rakkautena ja elämää muuttavana voimana.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s