Areiopagi-verkkolehdessä on 29.4. julkaistu kaksi arvioita Matti Leisolan kirjasta Evoluution ihmemaassa (Datakirjat 2013). Minäkin olen kirjoitellut joitain kriittisiä kommentteja samasta kirjasta ja ajattelin julkaista ne nyt tässä saman tien. Onpahan sitten aineksia taas kerran luomisen ja tieteellisen maailmankuvan pohdintaan.

Minun on ehkä epäreilua kirjoittaa arviota Leisolan kirjasta. Se on nimittäin jonkinlainen vastaveto minun kirjalleni Alussa Jumala loi… Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma 2013). Näin ollen tätä minun arviotani voi leimata subjektiivinen närkästys Leisolan kirjan epäasiallisista heitoista ja ylilyönneistä. Lukijan on siis syytä huomata tämä ja loiventaa minun esittämiäni jyrkkiä kannanottoja. Mutta en voinut niitä millään välttää.

Ensin hiukan kirjan syntyhistoriasta. Kirjoittaessani omaa kirjaani pyysin siihen kommenttipuheenvuoroja useilta kristityiltä tiedemiehiltä, mm. Matti Leisolalta. Leisola suostui aluksi, mutta luettuaan käsikirjoituksen ja havaittuaan keitä muita siihen kirjoittaa, hän perui myöhemmin lupauksensa. Ymmärsin tämän vallan hyvin, sillä hänen edustamansa näkemys olisi poikennut huomattavasti muista ja olisi siksi kirjan kokonaisuudessa jäänyt pahasti alakynteen. Leisola alkoi sen sijaan kirjoittaa omaa kirjaansa (en tiedä, oliko hän aloittanut sen jo aikaisemmin), jota hän tarjosi Uudelle Tielle julkaistavaksi. Kustantaja ei kuitenkaan ottanut sitä, ja niin Leisola julkaisi kirjan oman kustantamonsa kautta. Minäkin näin kirjan käsikirjoitusvaiheessa ja huomasin, että hän siteeraa siinä melko paljon aiemmin saamaansa minun kirjani käsikirjoitusta.

Leisolan kirja koostuu kahdenlaisista luvuista. Se on toisaalta eräänlainen väärinymmärretyn neron elämäkerta, jossa kerrotaan tarkkaan dokumentoiden, kuinka paljon kirjoittajaa on kohdeltu kaltoin hänen luomisnäkemyksensä vuoksi. Samalla hän muistuttaa, kuinka monet professorit eri puolilla maailmaa ovat hänen kannallaan. Kirjassa on tekijästä 14 valokuvaa, joista yhteen minäkin pääsin hänen kanssaan. Toinen puoli kirjasta koostuu argumentaatiosta, jolla Leisola pyrkii osoittamaan naturalismin sävyttämän luonnontieteen epäkelvoksi ja edustamansa Intelligent Design -näkemyksen tieteellisesti päteväksi. Luvussa 8 päämaalitauluna on minun luomisaiheinen kirjani.

Teologin on tietenkin uskaliasta arvostella bioprosessitekniikan emeritusprofessorin näkemyksiä, jotka liittyvät biologian alaan. Toisaalta Leisola liikkuu kirjassaan paljon myös muiden tieteiden alueella ja itse asiassa koko kirjan läpileikkaava teesi on yhtä paljon teologinen kuin luonnontieteellinen, joten arviointi sallittaneen. Sitä paitsi sain vaikutelman, että esimerkiksi geologian alalla hän on vähintään yhtä paljon maallikko kuin minäkin.

Kirjan perusteesi on, että naturalistiseksi kutsuttu luonnontiede on väärässä, koska se perustuu vääränlaiseen tieteelliseen paradigmaan, ja siksi tulee koko ajan vääriin tuloksiin. Minun mielestäni tämä väite on täysin väärä ja siksi pidän kirjaa erittäin heikkona yrityksenä torpedoida normaalin luonnontieteen tuloksia. Otan tässä vain joitain esimerkkejä kirjan heikkouksista, lähinnä ajanmäärityksiä kuvaavasta luvusta.

Sivulla 140 kirjoittaja toteaa: ”Aikaisemmin oletettiin, että alimmat kerrokset ovat vanhempia ja nuoremmat kerrostumat ovat niiden yläpuolella. Kukaan geologi ei nykyään oleta tällaista.” Valitettavasti asia on täsmälleen päinvastoin, sillä kaikki geologit tietävät, että asiat ovat juuri noin. Leisola on sekoittanut kaksi asiaa. Vanhemmat kerrostumat ovat tietenkin normaalisti nuorempien alla, mutta lukuisista erilaisista vuorten poimuttumisista ja muista syistä johtuen kerrostumat ovat voineet keikahtaa toisin päin ja tämän tietenkin jokainen geologi tietää. Poikkeukset eivät kumoa pääsääntöä.

Leisola kirjoittaa (s. 141), ettei ole koskaan saanut tyydyttävää vastausta kysyessään tutkijoilta fossiilien ikää. Kaikki menetelmät perustuvat hänen mukaansa erilaisiin todistamattomiin oletuksiin sekä tavallisesti jonkun toisen yhtä epävarman menetelmän käyttämiseen tulosten kalibroinnissa. Tämä on härskiä toisen tieteenalan aliarvioimista tai tahallista harhaanjohtamista. Iän määrityksissä on tietenkin monenlaisia kysymyksiä ja joskus siinä tehdään virheitä, mutta ei tästä seuraa, että niihin ei voisi lainkaan luottaa.

Edelleen Leisola ihmettelee, miten trilobiitin iällä ja sitä ympäröivällä maa-aineksella voisi olla mitään suoraa yhteyttä toisiinsa. ”Miten kerrostuma ja fossiili voisivat olla samanikäisiä?” Tämä osoittaa heikkoa geologian tietämystä. Jos tiedämme jonkin, sanokaamme vulkaanisen kerrostuman iän (se voidaan laskea radiometrisillä mittauksilla) ja sen päällä olevan toisen vulkaanisen kerrostuman iän ja välissä on fossiileja, eikö niiden ole silloin pakko ajoittua juuri noiden aikojen väliin? Sitä paitsi, Leisolan toimittamassa Scherer-Junkerin kirjassa hyväksytään maailman pitkä ikä ja todetaan mm. näin: ”Fossiilit esiintyvät geologisissa kerrostumissa tietyssä järjestyksessä. Ne eivät ole mielivaltaisesti siroteltuja.”

Leisolan mukaan ”mittaustulos voi olla mitä tahansa.” Jos professorilla on näin suuri luottamus toisen tieteenalan tuloksiin, niin pitäisikö samaa soveltaa myös hänen omaan alaansa. Maapallon iästä hän sanoo, että ”kyseessä on arvaus”. Ei ole. Maailmankaikkeuden ikä on nykyisten mittausten perusteella 13,82 miljardia vuotta, mutta viime vuonna se oli vielä 13,7 miljardia vuotta. Se voi muuttua siitäkin, mutta ei arvailujen vaan mittausten perusteella.

”Tarkoitukseni ei ole kertoa, minkä ikäisiä maapallo ja fossiilit ovat, koska en sitä tiedä.” (s. 147). Herää kysymys, miksi Leisolan täytyy ryhtyä sotaan normaaleja ajanmäärityksiä vastaan, jos hän ei kuitenkaan puolusta (vai puolustaako?) 6000 vuoden ikäistä maapalloa. Eikö luulisi hänen kannaltaan olevan yhdentekevää, kuinka vanha maapallo on, jos se on joka tapauksessa jotain muuta kuin Raamatusta laskettu 6000 vuotta.

Otan vielä lainauksen sivulta 156 ”Luonnontieteen päämäärän tulisi olla totuuden löytäminen luonnosta. Tieteellisen tutkimuksen alkuaikoina asia olikin näin. 1800-luvulta alkaen moderni tiede on verhottu naturalismin huntuun, joka toimii tiedeyhteisön hyväksymänä suodattimena ja sanoo, että vain luonnolliset ilmiöt hyväksytään selityksenä luonnon historiaa koskeville tapahtumille. Jos tiede olisi neutraalia totuuden etsintää, se voisi aivan hyvin tulla siihen johtopäätökseen, että todellisuus on äärettömän ja viisaan luojan luomus.” Tässä päättelyketjussa on useita ongelmia. Koko naturalismin huntu on pelkkää propagandaa.  Ennen 1800-lukua oleva tiede ei totisesti ollut sen pyyteettömämpää kuin myöhemminkään ja kaikkina aikoina tiede on sekä vakavaa pyrkimystä totuuteen että aina altis monenlaisille väärin tulkinnoille. Se kuitenkin korjaa itseään, eikä koko tiedemaailmaa ole voitu huijata millään naturalismin verukkeella väärälle tielle. Sitä paitsi, jos tiede päätyy siihen, mihin kristitty tiedemies mielellään yhtyy, että todellisuus on äärettömän ja viisaan Luojan luomus, niin eihän siitä seuraa, että hänen pitäisi luopua normaalin tieteen tekemisen edellytyksistä. Juuri omalla mikroskoopillaan ja kaukoputkellaan ja radiometrisillä mittauksillaanhan hän tätä Jumalan maailmaa oppii ymmärtämään.

Sivulle 135 Leisolan kirjaan on pujahtanut sellainen virhe, että hän selostaa ensin Martin Lubenowin kirjaa ja sanoo heti seuraavaksi, että ”Joseph Ratzinger suosittelee tätä Schererin ja Junkerin teosta…”.

Muuan läpileikkaava teema kirjassa on väite, että evoluutioteoriaa vastustavat tutkijat eivät tule kuulluksi tieteellisessä keskustelussa, koska heidät jo ennalta torjutaan. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Lainaan tähän maailmankuulun kristityn biologin, Denis Alexanderin, tekstiä: ”Evoluution tutkijoita syytetään joskus siitä, että he yrittävät mihin hintaan tahansa puolustaa teoriaansa. Tosiasia on täsmälleen päinvastainen: jokaisen biologin unelma on tehdä löytöjä, jotka kumoavat vallitsevan teorian ja näin päästä esille kansainvälisessä keskustelussa. Jos siis teet jonkun sellaisen vastaansanomattoman löydön, joka kumoaa vallitsevat teoriat, pääset heti ammattilehtien sivuille ja saat nimesi ikuisesti näkyviin. Mutta tähän ei päästä testaamattomilla populaareilla väittämillä eikä pelkillä tieteen tulosten kumoamisyrityksillä ilman vakavaa tutkimusaineistoa.”

Paljon muutakin sanottavaa kirjasta olisi. Loppuvaikutelmaksi jää monia kysymyksiä. Onko Leisola siis todellakin sitä mieltä, että koska evoluutioteoriassa on monia kysymyksiä ja ratkaisemattomia ongelmia, se pitäisi sen tähden hylätä kokonaan? Mutta tällä perusteellahan kaikki tieteet pitäisi hylätä, sillä joka alalla on paljon vaikeita ongelmia ja toistaiseksi selvittämättömiä kysymyksiä. Tieteessä on kuitenkin pelattava normaaleilla tieteen pelisäännöillä ja vasta paremmin tehty tiede voi kumota heikommat argumentit. Leisolan edustama Intelligent Design ei ole rakentanut minkäänlaista vaihtoehtoista tieteellistä teoriaa, sillä se on ainoastaan kyennyt esittämään joitain kriittisiä kysymyksiä vallitsevaan teoriaan. Älykkään suunnitelman tunnistaminen ei tuo mitään lisäinformaatiota luonnontieteen tutkimukseen.

Minun kantani on se, että maailma on äärettömän älykkäästi suunniteltu jokaista yksityiskohtaa myöten. Samalla sen vaiheissa on suunnattomasti sellaista, mikä ei meidän ymmärryksemme valossa näytä älykkäältä, esimerkiksi 99% eläinlajien kuoleminen sukupuuttoon. Senkin takana on Suunnittelija, jonka nimen tiedän (toisin kuin ID:n kannattajat). Hän on Israelin Jumala. Kaikki mitä luonnontiede tutkii ja saa selville, on vain Jumalan tekojen tutkimista.