Olisi pimeää, jos ei olisi valoja

Lähdin aamulenkille vieraassa paikassa pimeään metsään. Arvelin, että jossain olisi valaistu lenkkipolku. Sellainen löytyikin. Oli helppo seurata valoja. Huomasin, että metsässä risteili monia muitakin polkuja, isompia ja pienempiä. Välillä valot meinasivat kadota. Hetken piti juosta umpimähkään, mutta mutkan takana oli taas lamppu. En ollut ihan varma, viekö tämä reitti johonkin, mutta arvelin kiertäväni ennen pitkää lähtöpaikalle. Näin kävikin ja lopulta saavuin takaisin Hiittenharjun hotellille.

Oli hyvä, että valot johtivat perille. Ilman niitä olisin vieläkin harhailemassa jossain länsisuomalaisessa metsässä. Jossain vaiheessa näin kauempana muitakin valoja, mutta tiesin, että ne eivät ole minun valojani.

Elämme aika pimeässä ajassa. Todennäköisesti tämä ei ole paljon pimeämpää kuin aina ennenkään, ja joskus on varmasti ollut vielä vaikeampaa. Mutta maailmassa on paljon levottomuutta lisääviä seikkoja. Iltapäivälehdet kirjoittavat joka toinen päivä, että Venäjä uhkaa Suomea ja joka toinen päivä, että ehkä se ei ihan vielä uhkaakaan. Näin niiden levikki on taattu vähäksi aikaa, ja lukijoiden pulssi pysyy tasaisen korkeana heidän miettiessään, kumpi vaihe nyt on menossa. Isis, Boko Haram ja Al-Qaida levittävät järkyttävää tuhoa maailmalla. Arabikevät vaihtui syksyksi, ja suurvallat miettivät, kenen puolella missäkin kriisissä olisi, ettei tulisi olleeksi vahingossa itseään vastaan.

Meillä puhuttavat perhesurmat. Vaikka niiden määrä ei ole tosiasiallisesti lisääntynyt vaan pitkällä aikavälillä huomattavasti vähentynyt, niin jokainen uusi tämänkaltainen veriteko koskettaa. Miksi ihmisten pitää joutua niin ahtaalle, ettei ole jäljellä muuta kuin epätoivoisia vaihtoehtoja? Miksei kukaan huomannut hätää ajoissa? Miksi umpikujaan joutunut ei löytänyt mitään kulkukelpoista tietä ulos? Olisiko kirkko voinut tehdä jotain?

Keskustelu uudesta avioliittolakiesityksestäkin saa monet levottomaksi. Miten meidän käy, jos eduskunta omalla päätöksellään murentaa kristillistä avioliittokäsitystä? Onko yhteiskunnan maallistumiselle mitään loppua? Tallataanko kristillisiä arvoja jatkossa entistä enemmän?

Meidän kristittyjen on toimittava kristillisten arvojen ja paremman elämän puolesta. Samalla on hyvä muistaa, että maailma ei ole koskaan ollut erityisen kristillinen, eikä tule olemaan. Kristityt ovat aina eläneet muukalaisina maailmassa. He ovat surreet maailman pahuutta, mutta eivät ole juuttuneet siihen, eivätkä menettäneet rohkeuttaan. Vaikka he ovat kuuliaisia maalliselle esivallalle, he ottavat elämänsä tärkeimmät mittapuut  muualta. He tietävät, kuka lopulta määrittelee elämän oikean ja väärän.

Harmillisinta on, että maailman pahuus ei ole vain minun ulkopuolellani vaan myös minussa. Kaikki pahuuden elementit löytyvät omasta sydämestäni. Itsekkyyden, katkeruuden ja oman edun tavoittelemisen aihiot ovat aina olemassa ja pyrkivät nostamaan päätään sopivan tilaisuuden tullen. On suurta armoa, että kaikki pahat ajatukset eivät ole muuttuneet teoiksi.

Ne lamput siellä metsässä johtivat näihin ajatuksiin. Kyllä olisi pimeää, jos niitä ei olisi. Kukaan ei näkisi mitään. Polkujen sekamelskassa joutuisi taatusti eksyksiin. Vieraat valot hämäisivät. Onneksi on joku, joka on Maailman valo ja joka sanoo myös olevansa Tie, Totuus ja Elämä. Sekin tie on aika ajoin vaarassa hämärtyä ja sitä valoa tarvitaan yhä uudestaan näyttämään tietä. Sanan valo on kirkkainta mahdollista valoa.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Olisi pimeää, jos ei olisi valoja

  1. Jontte sanoo:

    Kiitos Eero näkökulman valaisemisesta!

  2. Sinun kirjoitustasi voisi verrata mustimman suomettumisen ajan kirjoitukseksi. Suola puuttuu. Hikoilitko sittenkin lenkilläsi liikaa?

  3. Aulikki Puusa sanoo:

    tilanne on järkyttävä; kuinka helposti kävikään avioliitolain muutos. Kukaan kirkonmiehistä ennen piispa Häkkistä ei ole julkisuudessa puolustanut perinteistä avioliittolakia. Taistelua ovat käyneet yksityiset kristityt omissa rukouskammioissaan. Kysymys on myös siitä, mihin arvomaailmaan lapsemme kasvatetaan. ”Profeetallinen julistus” on puuttunut. Sitooko nyt pelko papit eikä Jumalan Sana? Vielä rukoilen ihmettä!

  4. Upi Rauhala sanoo:

    JAA, EI, TYHJÄ, SYRJÄSSÄ

    Komppaan jälleen vahvasti Eeroa: elämme pimeitä aikoja, mutta niin ovat eläneet lähes kaikki esi-isämmekin. Kun eilen kiivailimme seksuaalisesta tasa-arvosta, tänään kansanedustajat muistavat edeltäjiään 75 vuotta sitten Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen. Kun eilen murehdimme mielestämme väärän tasa-arvon puolesta ja eroilimme kirkosta, joutuivat suomalaiset 75 vuotta sitten varautumaan tahtomattaan tuhansiin, kymmeniin tuhansiin väkivaltaisiin kuolemiin. Elämme ja olemme eläneet pimeitä aikoja, jotka toistuvat eri vaiheissa ja muodoissa uudelleen.

    Rankaiseeko Jumala tai yhteiskunta meitä nyt, kun hylkäämme tasa-arvon tai raamatun opin? Voivat rankaista monellakin tavalla; tai ehkä oikeammin, me itse luemme itsellemme rangaistukset: suvaitsemattomuus lisää suvaitsemattomuutta ja rakkaudettomuus rakkaudettomuutta. Lain ankaria vaalijoita ja kuormien sälyttäjiä Jeesus sätti ja päästeli uupuneet vangit vankiloistaan. Niin pyydän tänään: päästä minutkin!

    Upi Rauhala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s