Seurakuntalaisen blogikirjoitus tieteen ja uskonnon vuoropuhelusta

Tiede ja uskonto taivaalta käsin

Luen lentokoneessa kirjaa. Sain sen loppuun Mongolian kohdalla. Olin kyllä aloittanut lukemisen jo ennen lentoa. Mongolian päällä rukoilin siellä olevan nuoren kirkon ja suomalaisten lähetystyöntekijöiden puolesta. Olisi pitänyt rukoilla jo Kiinankin yläpuolella, mutta en malttanut, kun oli niin kiinnostava kirja menossa. Sitä paitsi Kiinaa ylitettiin ainakin neljä tuntia, vaikka lennettiin kovaa.

Ai, niin se kirja: Alister McGrath, Tieteen ja uskonnon dialogi. Ostin sen kirjoittajan Suomen-vierailun yhteydessä. McGrath on kiinnostavimpia teologeja tämän päivän kristikunnassa. Sitä paitsi hän on myös luonnontieteilijä. Täytyy myöntää, etten ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Minähän en ole luonnontieteilijä enkä mikään uskonnonfilosofi enkä systemaatikko, tällainen pahainen raamatuntutkija ja arkeologi vain. Silti kirja oli äärimmäisen kiinnostava. Tekijä tuntuu hallitsevan teologisen ja luonnontieteellisen pelikentän täysin suvereenisti ja marssittaa toisten tieteilijöiden kommentteja melkein hengästymiseen asti.

Mitä kirjasta jäi minulle käteen? Ainakin tämä: Kristillisen uskon kykyä selittää luonnon ilmiöitä on pidettävä osoituksena sen paikkansapitävyydestä, vaikka se ei muodostakaan lopullista todistetta Jumalan olemassaolosta. Kristinusko ja luonnontiede ovat matkan varrella kulkeneet rinnakkain ja vastakkain ja olleet aika ajoin melkoisella törmäyskurssilla. Nykyään niiden välistä vuoropuhelua pidetään tärkeänä, eikä sotatila niiden kesken ole enää muotia, paitsi uusateistien ja kreationistien mielissä.

Kirja antaa hyviä välineitä myös meillä käytävään keskusteluun luomisuskon ja evoluution suhteesta. Se asettaa koko keskustelun laajempaan viitekehykseen pohtiessaan sekä tieteellisten että uskonnollisten argumenttien pätevyyttä. Tieteessä ”päättely parhaaseen selitykseen” on nykyään yleisesti hyväksytty periaate. Jokaisessa selitysmallissa on omat heikkoutensa, mutta sellaisen löytyminen ei heti romuta koko teoriaa. Kirjassa siteerataan Thomas Kuhnia: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”

Meikäläinen evoluutiokeskustelu menee usein sitä rataa, että kehitysopin vastustajat heittävät kehään yhden argumentin, esimerkiksi vaikka dinosauruksen luusta löydetyn pehmytkudoksen, ja luulevat sillä kumoavansa koko vallalla olevan teorian. Ei tieteellistä keskustelua näin voi käydä, kansanomaista mielipiteenmuokkausta kyllä. Onneksi meillä asiallinen tiede-uskonto -keskustelu on saanut uudet siivet alleen nettilehti Areiopagin myötä, joka oli myös McGrathin Suomen-vierailun takana. Toivottavasti uuden johtajan saanut Veritas Forumkin parantaa keskustelukulttuuriamme.

Lentokoneen ruudulla näkyy Ulanbaatar. Olen siis edelleen Mongolian yllä. Kai täältä joskus pääsee alas, jotta voin lähettää tämän jutun Seurakuntalaiseen.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Seurakuntalaisen blogikirjoitus tieteen ja uskonnon vuoropuhelusta

  1. Juha Malinen sanoo:

    ” Insinöörin on joskus helpompi ymmärtää kuin Tiedemiehen että hetivalmis ratkaisu on toimiva”
    Tämänkaltaisen kommentin olen lukenut tuotuna keskusteluun artikkelisi aiheistosta ja se meni minulle ”jakeluun” heti ensi lukemalla.
    Tiedekeskustelussa on piirteitä joita voi mielestäni verrata rokkiorkesterin soolokitaransoittajaan ja jos kitarakunkku ei pyydä saada kasvaa pieneksi talenttiaan käyttäessään alkaa musiikin sen osan volyymi kasvaa joka viittaa vain perisynninalaiseen ekspressionismiin.
    Uudenlainen keskustelukulttuuri toimii ja on yhteisöä hyödyttävä ja kokoava vain jos siinä osataan erottaa kirjaimellinen vertauskuvallisesta ja alabasteripullo avataan oikeassa kohtaa.

  2. Erkki Perämäki sanoo:

    Kiitos, Eero, kirjavihjeestä. Hain kirjan heti Seinäjoen kaupunginkirjastosta ja olen nyt lukenut sitä puoleen väliin. Tavattoman mielenkiintoista.

  3. No ihminen kantaa informaatiota genomissa sukupolvelta toiselle ja myös epigenomissa ja tämä egigenomi taas kantaa ihmisen elämisen tekemiä asioita ja ympäristön vaikutuksia ja näin näitäkin kuljetetaan sukupolvelta toiselle. Ihminen säätää ite omalla elämisen teoilla geenin vaikutustakin. Lähde: Latvala—Silventoinen: Käyttäytymisgenetiikka ja Bruce H Lipton :Ajatuksen biologia.Ihmisellä ei ehkä olekaan mitään vapaata tahtoa , koska on asioita , joissa ei tarvita ollenkaan mitään vapaata tahtoa kuten Aamulehti blogi: Uskonnonfilosofit ja Luoja kertoo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s