Aurinko nousee Emmauksessa

Aurinko ei ollut vielä noussut, kun herätyskello soi ennen viittä. Siis täysin epäinhimilliseen aikaan. Hätäinen voileipä ja tee, reppu selkään ja unenpöpperöinen joukko lähtee kohti kaivauspaikkaa. Saavumme rauniokirkolle, pidämme aamuhartauden ja lähdemme hakemaan varastosta päivän työkaluja. Uusi kaivauspäivä Emmauksessa on alkanut. Näitä aamuja ja päiviä oli lukuisia yhdeksän kaivauskesän aikana. Emmaus-Nikopoliksen historia avautui vähitellen yhä enemmän.

Noina Emmauksen kesinä kävimme lukemattomat kerrat läpi sitä ihmeellistä tapahtumasarjaa, joka huipentui tässä kylässä Kleopaksen ruokapöytään.  Miksi Jeesusta ei heti tunnistettu? Miksei hän ilmaissut itseään pitkän kävelymatkan aikana? Mikä kaikkea hän matkalla mahtoi puhua? Miksi oli vielä perille saavuttaessa jatkavinaan matkaansa? Mitä opetuslapset ajattelivat, kun he leipää murrettaessa tunnistivat, kuka heidän kanssaan on kulkenut? Olimme siis paikalla, jossa on vietetty maailmanhistorian ensimmäinen ehtoollinen Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Silloin ensimmäisenä sunnuntaiaamuna ei kukaan uskonut ylösnousemukseen. Naiset olivat lähteneet haudalle voitelemaan kuollutta. Maria ihmetteli vielä avoimen haudan äärellä, kuka ruumiin on varastanut. Emmauksen kulkijat olivat varmoja, että puhuvat jonkun vainajan näköisen miehen kanssa, mutta eivät ainakaan Jeesuksen, koska hän on kuollut. Ainoat jotka aavistelivat jotain outoa tapahtuvaksi, olivat ylipapit ja fariseukset, jotka ehdottivat haudalle vartiota.

Jos aurinko osaisi puhua, se tietäisi kertoa, mitä tuona aamuna tarkalleen tapahtui. Kukaan muu ei nähnyt ylösnousemusta. Nähtiin vain tyhjä hauta ja kuultiin enkelien todistus. Myöhemmin nähtiin Jeesus elävänä. Mahtoi olla auringolla ihmettelemistä! Koskaan muulloin ihmiskunnan historiassa ei kuollut ole kävellyt haudasta ulos. Se aamu muutti maailmanhistorian. Sen jälkeen jokaisen sunnuntain auringonnousu muistuttaa ylösnousemuksesta. Kristityt ovat ottaneet tavakseen haudata vainajansa jalat itään päin, ei auringon nousun vaan ylösnousemuksen vuoksi. Ehkä myös siksi että Messias palaa kerran Öljymäelle, joka on Jerusalemista katsottaessa idässä. Tahdomme ruumiin ylösnousemuksessa katsoa heti Jeesusta kasvoista kasvoihin.

Emmaus-kertomus on hätäilevien ja pettyneiden opetuslasten kertomus. Heidän oli käsketty jäädä Jerusalemiin, mutta vastoin Herransa ohjetta he lähtivät kulkemaan sieltä poispäin. Jeesus kuitenkin liittyi heidän seuraansa. Hän kuunteli kärsivällisesti heidän kertomuksensa. Kaksi surun murtamaa ja masentunutta sai purkaa sydämensä hyvälle kuuntelijalle. Siksi kai Jeesus ei heti ilmaissut itseään. Ihmisen on saatavat rauhassa puhua silloin, kun sydän on täynnä ahdistusta. Kun kaikki oli puhuttu, Jeesus siirtää ajatukset Jumalan sanaan, joka jää, vaikka hän kohta lähtee. Perillä, oven edessä hän näyttää vielä odottavan, kutsutaanko hänet sisälle. Kun he sanovat ”jää luoksemme”, hän jää. Tätä kutsutaan rukoukseksi. Rukous on sydämen avaamista Jeesukselle.

Aurinko nousee edelleen Emmauksessa ja kaikkialla ja muistuttaa ylösnousemuksen aamusta.

Kategoria(t): Luokittelemattomat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s