Kalevi Lehtinen on kuollut. Tuntuu uskomattomalta. Tietenkin hän kuolisi joskus kuten me kaikki. Mutta että juuri nyt, kesken juoksulenkin ja monien uusien suunnitelmien.

Tapasimme ensimmäisen kerran 1960-luvulla. Hän oli teologian ylioppilas mutta jo tunnettu saarnamies, minä Lempäälän seurakuntanuorissa. Vuosia myöhemmin osuimme Helsingissä bussiin 14. Kalevi kysyi, missä veljeni Timo on. Ihmettelin, että hän muisti meidät. Myöhempinä vuosina olemme usein puhuneet samoissa kokouksissa. Kalevi on ollut esikuvani evankelistana ja hänkin sanonut usein arvostavansa minua raamatunopettajana. Kalevi ja Leena, Pirkon ystävä vuosien takaa, tulivat myös perheenä tutuiksi. Muistammen Leenaa hänen surussaan.

Kerran pohdimme teologisia oppikiistoja. Kysyin Kalevilta neuvoa mutkallisiin asioihin, veljet kun tehokkaasti olivat lyöneet kiiloja toistensa välille ja aina löytyi teologisia perusteita. Kalevi sanoi: ”Onhan rakkauskin teologinen peruste.”