Kahden maan kansalainen

Kirjoittelin joitain mietteitä suomalaisuudesta ja tansanialaisuudesta. Taustalla on taannoin kuulemani totuus: ”Muista, että Afrikassa kaikki on toisin, paitsi painovoima, eikä sekään ole ihan sama.”

Tansaniassa hautajaisissa surraan perusteellisesti, mutta hautausmaat ovat huonossa hoidossa. Suomessa hautausmaat ovat hyvin hoidettuja, mutta ihmiset eivät tiedä, miten sinne joudutaan.

Jos katson lenkillä vastaantulijaa silmiin ja saan ystävällisen hymyn ja tervehdyksen, tiedän, että olen Tansaniassa. Jos tulija välttää katsetta, olen luultavasti Suomessa.

Suomessa kalenteri täyttyy melkoisen kauas tulevaisuuteen. Tansaniassa sitä on turha täyttää. Asiat tulevat sitten kun tulevat tai sitten eivät tule.

Suomessa ”huomenna” tarkoittaa seuraavaa päivää, Tansaniassa se tarkoittaa jotain päivää, joka ei ainakaan ole tänään, ei ehkä tällä viikollakaan, mutta joskus luultavasti.

Suomessa voi byrokratia olla joskus takkuista, Tansaniassa se on toisinaan sietämätöntä.

Suomessa me emme kutsu kotiimme vieraita, jos emme ole ehtineet siivota. Tansanialainen kutsuu, sillä ”vieraat ovat siunaus”.

Suomessa poliisin pysäytysmerkki merkitsee usein sakkoja. Tansaniassa siitä alkaa neuvottelu, joka useimmiten päätyy sopuratkaisuun: poliisi on tyytyväinen kun sai jutella ja kuljettaja siitä, ettei tarvinnut maksaa.

Jos Suomen teillä puhkeaa autosta rengas, kyseessä on poikkeuksellisen huono tuuri. Kun Tansaniassa pääsee perille ehjin renkain, voi olla kiitollinen onnistuneesta matkasta.

Kun suomalainen sanoo  ’ei’, tiedän mitä hän tarkoittaa. Kun tansanialainen sanoo ’kyllä’, en voi olla varma, mitä hän tarkoittaa.

Suomessa tunti alkaa opettajan tultua luokkaan. Tansaniassakin opettaja voi joskus tulla luokkaan sovittuna aikana.

Suomessa posti kulkee ja netti toimii. Niin Tansaniassakin, mutta pahin virhe on luottaa niiden toimintaan.

Tansanialaisessa kirkossa on usein kolme kuoroa, kaksi kolehtia ja pitkä saarna, suomalaisessakin kerätään kolehti.

Tansaniassa ihmiset ovat tärkeämpiä kuin asiat. Siksi asioiden hoito joskus kärsii. Suomessa kärsii ihmisten hoito.

Kun ajan Tansaniassa niin ahtaassa paikassa, että en ole varma mahtumisesta, joku jalankulkija ilman muuta näyttää, mahdunko. Suomessa ei toisten asioihin sillä tavalla törkeästi puututa. On jokaisen oma asia, haluaako kolhia autoaan.

Tansanialainen sanoo aina iloisesti, että tottakai asiat järjestyvät käden käänteessä tai lupaa tulla aivan kohta. Suomessa luvataan vähemmän mutta tehdään enemmän.

Suomalaisilla on kirjahyllyt täynnä kirjoja ja mutta silti uusi kirja houkuttaa. Tansanialaisella ei ole kirjahyllyä, eikä hän keksi, mitä tekisi kirjalla.

Suomalainen tekee tulevaisuuden suunnitelmia ja myös toteuttaa ne. Tansanialainen ei turhaan hötkyile, sillä mistä sen tietää, onko mitään tulevaisuutta.

Kun ostan Tansaniassa ananaksen, myyjä kysyy, mitä kuuluu ja enkö tarvitsisi myös mangoja ja banaaneita. Suomessa liimaan lapun hedelmäpussin kylkeen.

Tansaniassa sanon apulaiselle, että onpa hänellä paljon työtä. Hän vastaa: ”Työ on siunaus.” Suomalaisena yritän opetella samaa asennetta.

 

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Kahden maan kansalainen

  1. Raikka sanoo:

    Niin tuttua. Olitpa tosi hyvin näitä asioita listannut tähän!
    Raikka

  2. Tämä on kokeilukommentti. Näinhän asiat ovat.

  3. savisuti sanoo:

    Tulipa ikävä, Tansaniaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s