Oudot tuulet puhaltavat

Lintuaura lensi pääni yli. Melkein sydänalasta kouraisi. Oletteko te nyt menossa sinne, mistä me juuri tulimme? Älkää menkö noin lujaa, matka on pitkä, tiedän sen, kun olen käynyt siellä. Ja varokaa, etteivät tuulet eksytä teitä oikealta reitiltä. Miten aiotte jaksaa lentää Välimeren yli? Entä Saharan? Lentokoneellakin se kesti tuntikausia. Vaihtakaa kärjessä lentävää riittävän usein, niin ette väsy. Vaikka mikä minä olen teitä neuvomaan. Tehän olette tehneet tämän matkan ennenkin tai jos olette ensikertalaisia, Jumala ohjaa kulkuanne.

Meidätkin hän ohjasi sinne, ensikertalaisina. Toi myös aikanaan pois. Muuttolinnut ovat Afrikassa muutaman kuukauden, me olimme muutaman vuoden. Emme lähteneet kylmää pakoon, vaikka kieltämättä ympärivuotinen kesä tuntui mukavalta. Ruokaakin olisi Suomessa ollut riittävästi, sekä henkistä, hengellistä että aineellista. Afrikassa on kova pula kaikesta, erityisesti viimeksimainitusta.

Menimme opettamaan – ja oppimaan. Tulimme takaisin hämmentyneinä. Ehkä he tarvitsivat meitä, mutta ainakin me tarvitsimme heitä. Palattuani Helsingin kaduille ihmettelin suomalaisten kasvoja ja ryhtiä. Niistä paistoi jonkinlainen alakulo. Ihonvärikin oli hiukan haalistuneen tuntuinen. Yksikään vastaantulija ei tervehtinyt iloisesti eikä kysynyt kuulumisia. Ei tietenkään, tuntemattomalta. Ihmiset kulkevat toistensa ohi. Niin tietenkin minäkin.

Meinasin sanoa, että älkää menkö niin lujaa. Ei tässä ole mitään kiirettä. Aikaa on jokaisella samat kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Ja nouskaa seisomaan koko pituuteenne. Ja hymyilkää joskus.

Oli hyvä olla Tansaniassa, mutta hyvä oli palata kotimaahankin. Kumpaakohan linnut pitävät kotimaanaan? Suurin osa niiden elämästä menee muuttamiseen maanosasta toiseen. Aina sinne missä on parhaiten ruokaa tarjolla. Varmaan kotimaa on se, missä on synnytty ja missä poikaset ovat syntyneet. Olkoonkin että siellä on välillä ankara talvi, josta on vähäksi aikaa lennettävä pois.

Tuntuu kuin Suomen kirkko ei olisi se sama, josta lähdimme. Onko tänne tullut takatalvi? Oudot tuulet puhaltavat. Hiukan vaikea tunnistaa kodiksi. Niitä jotka aiemmin olivat kirkon siunaus, on alettu kutsua häiriköiksi. Ei saisi antaa rahaakaan niille, jotka lentävät etelään väärien joukkojen mukana. Mutta etelä puolestaan odottaa juuri heitä. Pitäisikö lentää takaisin?

Toisaalta, on näitä talvia ollut ennenkin. Ei kirkko yhteen talveen kaadu. Mutta mistä nyt tämä sivutuuli, joka uhkaa eksyttää reitiltä? Ei se ole sama, jonka varaan ennen saattoi levittää siipensä ja jonka tiesi kantavan ja vievän oikeaan suuntaan. Jostain puhaltavat kirkolle vieraat tuulet. Jostain alhaalta, ei taivaalta.

Kaipaan sitä tuulta, joka puhaltaa missä tahtoo. Sitä jonka huminan kuulee, vaikka ei tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Mutta sen tietää, että se on syntynyt Jumalan Hengestä. Se myös ruokkii nälkäisen, sillä siinä on Elämän leivän maku. Ja janoinen saa juoda Elävää vettä.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Oudot tuulet puhaltavat

  1. Raikka sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus.
    Raikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s