Eilen päättyi kuusivuotinen työjakso Lähetysseurassa. Määräaikaista työsuhdetta ei ollut mahdollista jatkaa, koska talo joutui irtisanomaan vakituisiakin. Lähetystyön talous on siis kriisissä myös suurimmassa järjestössä. Harmi. Kirkollinen tilanne näyttää rokottavan kaikkia, ei vain pienempiä järjestöjä, joihin on kohdistettu aivan älyttömiä talouspakotteita.

Olen äärettömän kiitollinen näistä lähetyksen vuosista. Sain tehdä luennoitsijavierailuja kahdeksaan maahan ja saimme palvella Pirkon kanssa Tansanian luterilaista kirkkoa lähes kolme vuotta. Afrikka jätti elämään syvät jäljet ja luulen – myös toivon – että ne eivät koskaan tyystin häviä. Me olemme hyväosaisia ja kehitysmaat tarvitsevat apuamme. Elintasokuilu välillämme on suunnaton. Toisaalta, Tansanian tyytyväiset ihmiset muistuttavat meille yltäkylläisyydessä eläville, että omaisuus ei ole onnellisuuden tae. Lähetystyö kuuluu jokaiselle kristitylle.

Kuluneen syksyn seurakuntavierailut osoittivat, että lähetyksen tuki suomalaisissa paikallisseurakunnissa on harvojen harteilla. Tapasimme erinomaisia sitoutuneita lähetyssihteereitä, mutta useimmissa seurakunnissa kovin pieniä lähetyksen toimintaryhmiä. Ikään kuin kysymys olisi muutamien kristittyjen erityisharrastuksesta eikä Jeesuksen kaikkia koskevasta käskystä mennä kaikkeen maailmaan.

Tänään alkoi uusi työ vanhassa työpaikassa. Palasin juurilleni, kun minut kutsuttiin Suomen Raamattuopiston teologisen linjan vastaavaksi opettajaksi. Melko suuren osan työstäni tulen käyttämään opetustehtävissä seurakunnissa. Kalenterissa on jo kovasti merkintöjä alkaneelle vuodelle ja vähän seuraavallekin. Aikataulujani on nähtävissä tämän kotisivun osastossa Kotimaan matkat.

Kuten lähetyksen, myös Raamattuopiston työ tarvitsee vapaaehtoisten kannattajien tukea. Ne jotka haluavat liittyä kannatusrenkaaseeni, voivat ottaa yhteyttä opistolle tai minuun, esimerkiksi sähköpostilla, eero.junkkaala (at)sro.fi.