Seurakuntalainen.fi -sivustolle tuli lähes viidenkymmenen kirjoituksen ketju kommentteja edellisen juttuni johdosta. Niinpä tässä vähän lisää höyryä kattilaan:
Tämä teksti on jatkoa sille keskustelulle, joka ryöpsähti edellisestä blogikirjoituksestani Kreationismin loukku. Sen joka tahtoo pysyä kärryillä, kannattaa lukea asianomainen keskusteluketju ja myös Kalle Väätäisen kirjoitus Totuus luomisesta? ja sitä seurannut tekstailu. Puhumme tärkeistä asioista, vaikka on heti alkuun sanottava, että kristityllä saa olla mikä tahansa käsitys maailman varhaishistoriasta, eikä hän sen käsityksensä vuoksi ole yhtään parempi tai huonompi kristitty. Tällä ei ole mitään tekemistä meidän uskomme kanssa. Kyseessä on vain filosofisluonteinen pohdinta siitä, miten Raamattu ja tieteellinen maailmankuva ovat sovitettavissa yhteen vai ovatko ne sovitettavissa millään tavoin.
Lähtökohtaisesti Raamatun luomiskertomuksen ja tieteellisen maailmankuvan yhdistämiseen on neljä erilaista ratkaisumallia. Yhden mukaan Raamatulla ja tieteellisellä maailmankuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään, eikä tarvitsekaan olla. Ne pelaavat täysin eri pelikentillä. Toinen on uskontoa ja toinen tiedettä, eivätkä ne leikkaa missään kohdin. Toinen mahdollinen kanta on, että Raamattu määrittelee kaiken ja tieteen on alistuttava sille. Jos tiede näyttää olevan vastoin Raamattua, sen pahempi tieteelle. Kolmas tapa olisi päinvastainen: tiede määrittelee, miten Raamattua pitää tulkita ja tarvittaessa osoittaa Raamatun vääräksi. Neljännessä mallissa pyritään ottamaan sekä Raamattu että tiede yhtä vakavasti, mutta ei sekoittamaan niitä keskenään asioissa, jonne tiede ei ulotu.
Jotkut keskustelukumppanini näyttävät edustavan kakkosvaihtoehtoa. Heidän raamattunäkemyksensä mukaan Raamattu on biologian, geologian ja maantieteen oppikirja ja se sanelee näille tutkimusaloille, mitä niissä saadaan tutkia ja millä menetelmillä. Kun puhutaan luomiskertomuksesta, joka on Raamatussa taaksepäin suuntautuvaa profetiaa, minun kantani on lähellä tuota ykkösvaihtoehtoa mutta asettuu kuitenkin paremmin neljänteen malliin. Koko pappis- ja arkeologiurani ajan olen pyrkinyt käymään keskustelua Raamatun ilmoituksen ja historiallisen tutkimuksen välillä. Sitä käyn myös väitöskirjassani, joka löytyy kotisivultani. Tämä pohdinta on ollut suunnattoman antoisaa, sillä Raamattu on ilmiselvästi vahvasti historiaan ankkuroitunut kirja. Suunnaton määrä arkeologista aineistoa osoittaa tämän.
Genesiksen 11 ensimmäistä lukua muodostavat tässä suhteessa poikkeuksen. Niitä emme kykene sijoittamaan mihinkään tunnettuun historian jaksoon emmekä paikantaa maantieteellisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivät ne olisi totta. Nehän ovat perusta koko raamatulliselle ajattelulle. Mutta tarkasteltaessa historiantutkimuksen näkökulmasta, emme löydä niille kiinnekohtia yleisestä historiasta. Toisaalta me tunnemme maailman varhaisvaiheita erittäin hyvin ja tarkasti mitattuna miljoonien vuosien taakse.
Jos kristitty pyrkii ottamaan vakavasti sekä Raamatun Jumalan sanana että tieteellisen tutkimuksen Jumalan antaman järjen valossa, hän haluaa jollain tavalla sovittaa yhteen nämä kaksi hyvin erilaista lähestymistapaa. Tässä minua auttaa seuraavanlainen kuva. Oletetaan, että taidemaalari maalaa kuvan ihmisestä. Sen jälkeen joku anatomian tutkija tekee tieteellisen analyysin, mitä sama ihminen sisältää. Edellisestä syntyy lähes aidon näköinen maalaus, jälkimmäinen on kenties vain rykelmä kaavoja ja numeroita paperilla. Molemmissa oli sama kohde, molemmat ovat totta, mutta niillä on erittäin vähän yhteisiä tekijöitä. Ajattelen, että Raamatun ensimmäisessä luvussa meillä on taidemaalarin kuva maailman luomisesta. Maalarin nimi on Pyhä Henki. Hän kykeni tekemään sen yhdellä sivulla. Tiedemiehet tarvitsevat tähän tuhansia sivuja ja pääsevät parhaimmillaankin vain likiarvoihin. Silti voimme sanoa, että molemmissa on sama kohde ja molemmat ovat totta, vain erilaisista näkökulmista katsottuna.
Jos Jumala olisi halunnut kirjoituttaa kirjaansa tiedemiehen näkökulman, hän olisi voinut tehdä sen. Mutta mitä järkeä siinä olisi ollut? Sitä ei juuri kukaan ymmärtäisi, eikä se ketään hyödyttäisikään. Hän kirjoitutti sen niin, että kaikkien aikojen ihmiset voivat ymmärtää sen kristallinkirkkaasti ja saada siitä heidän uskonsa kannalta riittävän ja oikean kuvan maailman luomisesta. Lisäksi hän asetti sen silloisen maailmankuvan puitteisiin, jotta ne miljardit ihmiset jota eivät koskaan tule tietämäänkään mitään tieteellisestä maailmankuvasta, lukevat sen aivan oikein. Luomiskertomus on siis oikea ja riittävä, vaikka se ei vastaa kysymykseen, milloin ja miten kaikki tapahtui. Tämän tutkimiseen meille on annettu järki ja se on tuottanut suunnattomasti luonnontieteellistä materiaalia, jonka valossa ymmärrämme melko paljon maailman varhaishistoriasta.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa on kaksi luomiskertomusta (onhan meillä neljä evankeliumiakin!), jotka selvästi poikkeavat toisistaan. Molempia ei voi ottaa yhtä kirjaimellisesti, sillä ne eroavat toisistaan liikaa. Molempien tarkoitus on kuitenkin aivan selvä ja kaikki, jotka haluavat ymmärtää ne oikein, ymmärtävät. Ensimmäinen kertoo luomisen aikajärjestyksessä, joka muuten on varsin yhtä pitävä tieteellisen maailmankuvan kertoman järjestyksen kanssa. Toinen keskittyy ihmisen luomiseen. Ne kuvaavat asioita tuon ajan maailmankuvan mukaisesti, aivan kuten me sanomme, että aurinko nousee aamulla kello kuusi, vaikka tieteellisesti ajateltuna se ei mihinkään nouse.
Raamatun luomiskertomus antaa meille tiedon kaikkein olennaisimmasta: kuka on Luoja ja mikä on ihmisen asema luomakunnassa. Heti perään kuvataan syntiinlankeemus, jota ilman ei voi käsittää maailmassa olevaa pahuutta. Samalla tulee ilmoitus Jumalan ratkaisusta syntiongelmaan, ja tieto siitä, että Kristus oli itse asiassa jo luomisessa läsnä ennaltaolevana.
Se joka on lukenut aiheesta vain kreationistien tekstejä, ei tietenkään voi tulla mihinkään muuhun tulokseen, kuinka että muut kannat ovat täysin väärässä. Se joka perehtyy keskusteluun eri näkökannoilta ja on valmis kuuntelemaan vastakkaisiakin näkemyksiä, saa aineksia tosiasioiden vakavaan punnitsemiseen ja voi irtaantua pelkkien propagandististen fraasien levittämisestä.
En ole tässä kirjoituksessa käsitellyt läheskään kaikkia luomiskertomukseen liittyviä ongelmia, mutta olen koettanut hahmottaa sen perusasenteen, jolla itse näitä asioita lähestyn. Ehkä tätä seuraavassa keskustelussa tai uudessa artikkelissa on mahdollisuus pureutua yksityiskohtiinkin.
Eero Junkkaala 
”Lähtökohtaisesti Raamatun luomiskertomuksen ja tieteellisen maailmankuvan yhdistämiseen on neljä erilaista ratkaisumallia. Yhden mukaan Raamatulla ja tieteellisellä maailmankuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään, eikä tarvitsekaan olla. Ne pelaavat täysin eri pelikentillä. Toinen on uskontoa ja toinen tiedettä, eivätkä ne leikkaa missään kohdin. Toinen mahdollinen kanta on, että Raamattu määrittelee kaiken ja tieteen on alistuttava sille. Jos tiede näyttää olevan vastoin Raamattua, sen pahempi tieteelle. Kolmas tapa olisi päinvastainen: tiede määrittelee, miten Raamattua pitää tulkita ja tarvittaessa osoittaa Raamatun vääräksi. Neljännessä mallissa pyritään ottamaan sekä Raamattu että tiede yhtä vakavasti, mutta ei sekoittamaan niitä keskenään asioissa, jonne tiede ei ulotu.”
Luulen, että jaotteleminen tuollaisiin ryhmiin ei ole välttämättä kovin hedelmällistä, eikä edes käytännössä toimivaa. Muistelen nähneeni tämän jaottelun joskus myös hieman erilaisessa muodossa. Mm. sellaisena, jossa ensimmäisenä kohtana oli myös kanta, etteivät tiede ja uskonto leikkaa missään kohdin ja ole edes dialogissa (koska käsittelevät niin eri pelikenttiä), mutta jossa viimeisenä kohtana oli dialogisen mallin sijaan konflikti.
Listalta puuttuu kuitenkin kaikkein keskeisin malli. Nimittäin se, jossa Raamattua ja tiedettä ei pyritä ottamaan ”yhtä vakavasti”, ja jossa tunnustetaan niiden erilaisuus tiedonlähteinä. Tässä viidennessä mallissa painotetaan Pyhää Henkeä, ja lähdetään omaan viisauteen nojaamiseen sijaan rukouksessa liikkeelle. Lukien niin Raamattua kuin seuraten tieteen tuloksiakin, mikäli ne kiinnostavat. Ja hyväksyen se, että ajallisen elämän aikana kaikki ei vielä aukea.
Viides malli ei ole monenkaan mieleen. Sitä ei pidetä akateemisesti kiinnostavana. Sitä ei löydy uskonnonfilosofian oppikirjoista, toisin kuin erilaiset teoreettisemmat tieteen ja uskon(non) erillisyys-, päällekkäis-, konflikti- yms. mallit, joissa lähtökohtana on usko(nto) tai tiede, ei Pyhä Henki eikä rukous.
Viides malli saattaa kuitenkin johtaa vastaaviin ongelmiin kuin mitä Uudessa testamentissa kerrotaan aikoinaan olleen epäjumalille uhratun lihan syönnin suhteen: kaikille asiat eivät kirkastu samoin, ja toinen voi olla uskossaan heikompi toista. Siitä huolimatta se voi olla parempi tie kuin esimerkiksi malli 4.
Mallin 4 soveltamisen kannalta kiinnostava kohta on sen kuvauksen lopussa, toteamuksessa ”ei sekoittamaan niitä keskenään asioissa, jonne tiede ei ulotu.” Kysymys kuuluu: miten tuollaisessa mallissa voidaan ottaa vakavasti esim. Jeesuksen ylösnousemus ja neitseestäsyntyminen (molemmat vastoin nykyajan tieteen käsityksiä), Jeesuksen ja profeeroiden tunnusteot (edelleen vastoin nykyajan tieteen käsityksiä) tai ylipäätään mitään Raamatun sisältöä Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle?
Jos nämä taas otetaan vakavasti, kuten kristittyinä otamme, ollaan esittelemistäsi neljästä mallista käytännössä aika lähellä mallia 2 (tai mallia 5), jossa Raamattu ja uskontunnustus voi ajaa nykytieteen käsitysten ohi monessa kohdassa, joissa tieteen ja uskon kannat ovat kiistämättä suoranaisessa ristiriidassa. Esimerkiksi. juuri Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus on lääketieteen näkökulmasta mahdottomuus, mutta kristillisen uskon näkökulmasta aitoa todellisuutta.
Olisi ollut mukavampi reagoida tähän kommenttiin, jos tietäisin, kenen kanssa keskustelen. Kun puhuin asioista, joihin tiede ei ulotu, tarkoitin juuri esim. profetioita ja Jeesuksen neitseestäsyntymistä ja ylösnousemusta. Näistä tiede ei voi sanoa mitään, mutta kristittyinä me uskomme niihin. Sen sijaan kysymys maailman luomisesta ja tieteellisestä maailmankuvasta on aivan erilainen asia. Pyhä Hengen valaisu näyttäisi johtavan toiset pitämään maailman ikää lyhyenä ja toiset pitkänä. Niinpä meidän täytyy suostua keskustelemaan asioista normaalien keskusteluperiaatteiden mukaan ja punnittava toistemme argumentit käyttämällä Jumalan meille antamaa järkeä.
Hei, Eero.
Nimeni on Pekka Kurki (24 v.) ja opiskelen yliopistossa viidettä vuotta fysiikkaa ym. luonnontieteitä opettajuus kiikarissani. Arvostan suuresti työtäsi evankeliumin hyväksi, mutta mielipiteesi luomisesta huolettaa minua. Tahtoisinkin esittää muutaman kysymyksen ja ajatuksen, koska paraikaa painin ja olen paininut kyseisten asioiden kanssa sekä uskoni että opintojeni puolesta.
1. Arkeologina uskon sinun olevan tietoinen radioaktiivisuuteen perustuvien ajoitusmenetelmien riippuvuudesta annettuihin alkuoletuksiin. Lisää aiheesta nettisivulla http://www.asa3.org/ASA/resources/Wiens.html ja mm. Marvin Lubenowin kirjan Myytti apinaihmisistä liitteessä Herman Schneiderin artikkelissa. Ajoitusmenetelmät eivät ole absoluuttisia, vaikka tieteessä puhutaan ”absoluuttisesta ajasta”, vaan ne ovat aina sidoksissa lähtöoletuksiin, jotka antavat suunnan ajoitustulokselle. Hommasta saadaan helposti oravanpyörä: ajoittajalla on evolutionistinen ideologia, jonka mukaan maailmankaikkeus on hyvin vanha ja lähtöoletukset ajoituksessa sen mukaiset. Tämän jälkeen hän saa tuloksen, joka todistaa evolutionisteille, että evoluutio on totta. Suosittelen lämpimästi Lubenowin kirjaa (ehkä oletkin sen jo lukenut).
2. Suosittelen seuraava linkkiä, joka antaa Big Bang -teorialle vaihtoehtoisen teorian maailmankaikkeuden synnystä; sekä Raamatun ilmoituksen että tieteellisten havaintojen kanssa yhtenevän kanssa yhtenevän. http://www.youtube.com/watch?v=8stwvRd0mbg&feature=related
3. Viimeisenä kaikkein tärkein. Tämä on hyvin henkilökohtainen asia, sillä se pureutuu Jumalansuhteeseen. Jeesus uskoi Jumalan luoneen maailmankaikkeuden Vanhan Testamentin ilmoituksen mukaan ilman mitään sen koreampia raamatuntulkintoja. Jos uskot Jeesukseen syntiesi sovittajana ja Vapahtajanasi, jonka kanssa kestät viimeisenä päivänä Jumalan edessä, eikö olisi johdonmukaista (jopa välttämätöntä?!) luottaa hänen arvostelukykyynsä myös Vanhan Testamentin totuuksien suhteen? Hän oli itse mukana luomassa maailmankaikkeutta, joten tietänee, mistä puhuu. Minusta näyttää, ettet ole johdonmukainen uskossasi Jeesukseen.
On toki rohkeaa ja usein tarpeetonta arvostella Jumalan toimintatapoja, mutta viestittääkö evoluution käyttäminen luomisen välineenä Jumalan luonnetta? Itselleni on ollut vapauttavaa löytää luomiseen uskovien tiedemiesten opetuksia, jotka eivät ole ristiriidassa tieteen kanssa. Esimerkiksi Pekka Reinikaisen valaisemat asiat biokemiaan ja soluihin liittyen ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Lisäksi (kysymyksen 2 linkkiin liittyen) olen huomannut, että niin evoluutio- kuin big bang -teoriakin ovat merkittävässä määrin ideologisten oletusten varaan rakennettuja. Näitä ei vain mediassa ym. tuoda esiin. Minua surettaa, kun kirjoituksesi näyttää kuin ”yrittäisit istua kahdella jakkaralla”. Kaikki Raamatun luontoon, historiaan ja elämään liittyvät tiedot ovat sopusoinnussa tieteen kanssa, jos niin tahdotaan (ei väännellä tekstejä, vaan otetaan ne yksinkertaisimmassa merkityksessään konteksti huomioiden).
Kiitän vaivannäöstäsi pitkähkön viestini lukemiseen. Jeesuksen armo olkoon kanssasi!
Hei Pekka, kiitos ystävälliseen sävyyn kirjoitetusta viestistä. Tällaiseen on helpompi vastata kuin sellaisiin tyrmäyksiin, joita Seurakuntalaisen sivuilla jotkut ovat esittäneet. Kerrot painineesi näiden kysymysten kanssa paljon, niin minäkin. Nuorena olin innokas kreationisti, mutta perehtyminen eri alojen tutkimukseen osoitti vähitellen kreationistiesn argumentit sekä heikosti perustelluiksi että turhiksi. Tunnen hyvin ajoituskeskustelut, vaikka en olekaan niiden varsinainen asiantuntija, samoin Lubenowin kirjan joka ei saanut minua lainkaan vakuuttuneeksi asiastaan.
Kreationistien ongelma on mielestäni kahtalainen: sekä tiedettä että Raamattua tulkitaan väärin. Siitä seuraa keinotekoinen kaiken puristaminen 6000-vuotiseen maailmaan, joka on normaalin historian valossa täysin mahdoton. Olet huolissasi suhteestani Jeesukseen. Siitä pitää aina olla hiukan huolissaan. Jeesukselta emme kuitenkaan saa valitettavasti vastausta maailman ikään. Jeesukselta opimme luottamuksen Raamattuun Jumalan ilmoituksena ja uskon Adamiin historiallisena henkilönä ja syntiinlankeemukseen todellisena tapahtumana. Näitä en ole koskaan kieltänyt. Pointtini on, että me emme voi antaa näille tapahtumille vuosilukuja. Jumalan luomistyö on niin paljon suurempi kuin meidän ymmärryksemme, että se kestää aivan hyvin normaalin luonnontieteiden tutkimuksen, eikä mikään Raamatussa kaadu sen mukana.
Toivon sinulle voimia ja viisautta omissa pohdinnoissasi.
Hei Eero.
Edelleen uskosi ja suhteesi Raamattuun ei näytä johdonmukaiselta minusta. Millä tavoin kreationistit tulkitsevat Raamattua tai tiedettä väärin? Eikö kontekstin huomioiva tekstin yksinkertaisin merkitys ole lähimpänä sitä, miten alkuperäinen kohderyhmä tekstit ymmärsi? Millä perusteella esim. apostolit eivät olisi pitäneet luomiskertomusta kirjaimellisesti toteutuneena, vaan allegorisena kuvauksena? Olemmeko me heitä viisaampia tieteen ansiosta?
Sivuutit melko kevyesti sen tosiasian, että uskon kannalta merkittävät tieteelliset teoriat nojaavat ideologisiin lähtöolettamuksiin. Itse en uskalla tällaisten teorioiden ohjata suhtautumistani Raamattuun.
Totesit myös, ettei Jeesus vastaa siihen, minkä ikäinen maailma on. Väitän kuitenkin, että voimme tietää, mitä Jeesus ajatteli luomiskertomuksesta todetessaan, ettei pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. Ja jos jälleen otamme tekstin kuten tavallinen tuon aikainen tallaaja sen ymmärtää, kysehän luomisessa on silloin 6 Maan vuorokaudesta. Tähän liittyen suosittelen ed. viestin linkkiä kysymyksessä 2, joka yhdistää vuosimiljardit nuoren universumin teoriaan.
Minun mielestäni meitä kristittyjä yleensä vaivaa sellainen asenne, että ”emme voi tietää tästä ja tästä asiasta”, mikä saa meidät pitäytymään ”perusasioissa”. Luterilaisuudessa kasvaneena ja siitä eroon kasvaneena tiedän, miltä tuntuu, kun luulee tietävänsä kaiken, ja huomaakin myöhemmin, ettei ole ottanut kaikkea huomioon. Siksi itse en tahdo piiloutua sen verhon taakse, mikä toteaa, ettei Jeesus tai Raamattu anna vastausta. Kaikki tarpeellinen on ilmoitettu.
Armollisin terveisin
Pekka Kurki
Itse uskon että Eeron kanta on oikea. Eli että voi uskoa Raamatun sanaan, Jumalan ilmoituksena, Jumalan sanana, mutta ei välttämättä sanatarkkasti ja että tiede on meille järjen kautta mahdollistettu. Jos pelkkään Raamattuun joka asiassa nojaisimme, ei meillä olisi varmaan lääketiedettäkään tai montaa muuta, mistä saamme olla kiitollisia. Sanoohan uudessa testamentissa Pietarikin Paavalin tekstejä paikoin vaikeasti ymmärrettäviksi. Mielestäni Raamattua pitää tutkia Pyhän Hengen johdatuksessa, pyytä tuota johdatusta lukiessaan.
Itse sain ”ymmärrystä” juurikin luomiskertomukseen kun aloitin pitkästä aikaa lukemaan uudelleen Vanhaa Testamenttia. Ja hetken luettuani ymmärsin, että tämähän alkaakin alusta. Eli ensin kerrotaan maailman synnystä ja ihmiskunnan luomisesta jne. ja sitten alkaakin uusi jakso, jonka aikana aletaan seurata Aadamin ja sen jälkeisen ihmiskunnan, tämän yhden suvun vaiheita. Eli ymmärsin asian niin, että maailman luotua Jumala loi ihmiskunnan. Mutta vasta jonkun ajan kuluttua Jumala loi Aadamin, joka on sitten kirjoitusten päähenkilö kun puhutaan syntiinlakeemuksesta. Eli kun ihmiskunta oli ”kehittynyt tietylle tasolle” tuli ihmisille ymmärrys hyvästä ja pahasta, tuli syntiinlankeemus. Ja seuraukset siitä tiedämme. Maailman pahuus joka vaan lisääntyy päivä päivältä.
Uskon myös Jeesuksen olleen aikojen alussa myös luomisessa. Toisaalta mielestäni luomista ei vielä ole lopetettukaan. Joka päivä syntyy uusia lapsia, luomisen myötä. ja kuten Eero tuolla manitsikin, ei ole tarpeen tietää ajoista tai todistella milloin joku asia on tapahtunut. Jumalalle kun nämä meidän aikakäsityksemmen, päivistä ja vuosista, on jotain ihan muuta. Mutta Raamattuun piti kirjoittaa että yhtenä päivänä Jumala loi maan ja toisena päivänä jatkoi luomistaan, että saisimme käsityksen että Jumala ei luonut kaikkea samanaikaisesti tai sattumanvaraisesti. Vaan asioilla on vissi järjestys. Usko on tietysti kaiken perusta, että voi Raamattuakin tutkia. Mutta kyllä tiedettäkin voi olla, ei sen tarvii uskoa vähentää.
Vastaan vielä lyhyesti Pekalle. Kreationistisen raamatuntulkinnan ongelma on sellainen ylikirjaimellisuus, joka ei ota huomioon Raamatun luonnetta. Kreationisti ajattelee ottavansa tekstin sellaisena kuin se on, mutta todellisuudessa tekee koko ajan valintoja oman teoriansa tueksi. Hän ei esim. huomioi, että 1 Moos. 2:ssa kerrotaan luomisen järjestys eri tavoin kuin edellisessä luvussa. Kumpi on oikein? Ei myöskään sitä, että aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä tai että luomiskertomuksessa on selvästi taivaalla kaareva kansi, joka ei vastaa nykytodellisuutta. Tarkoitan tällä sitä, että ymmärtäessämme nuo tekstit oman aikansa taustaa vasten emme vaadi niiltä luonnontieteellistä tarkkuutta. Kreationisti lukee Raamattuun sellaista, mitä siihen ei ole tarkoitettu.
Ei ole totta, että luonnontiede pohjautuu ideologisiin lähtöolettamuksiin. Joku voi käyttää sen teorioita väärin, mutta se ei kumoa oikeaa käyttöä. On liian monta, toisistaan riippumatonta ja vastaansanomatonta tieteen alaa, jotka osoittavat maailman pitkän iän, jotta sitä voitaisiin millään järkisyyllä tai Raamatulla kumota. Toistan sen, että Raamattu ei edellytä 6000-vuotista maailmaa vaan kertoo asiat yksinkertaisesti sillä tavoin, jotta se voidaan kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa ymmärtää aivan oikein. Se ei sano mitään muuta maailman synnystä kuin että Jumala loi sen, eikä sitä ole kukaan kristitty koskaan kiistänyt.
Siunattua pääsiäistä!
Eero
Kiitos, Eero, toisesta vastauksestasi. Pääsiäiset myös sinne!
Minusta on surullista, että tunnut kietoutuvan niin tiukasti sen suojaan, ettei Raamattu kerro meille näistä asioista. Mikäli tosissasi olet sitä mieltä, ettei esim. kosmologiset teoriat (big bang) nojaa vahvasti olettamuksiin (ideologisiin tms.), suosittelen tutustumaan Einsteinin yleiseen suhteellisuusteoriaan. Jopa iäkkään universumin kannattajat myöntävät tiettyjen lähtöoletusten olemassaolon välttämättömyyden. Aiheesta voi suositella Russell Humphreyn kirjaa Starlight And Time, joka mielestäni ansiokkaasti ottaa huomioon tieteen tulokset ja havainnot sekä tarpeellisesti tutkii luomiskertomusta ja muita luomiseen viittaavia kohtia alkutekstin avulla. Raamatun tarjoamilla reunaehdoilla saadaan tämän päivän tieteelliset havainnot sekä universumin nuoren iän selittävä kosmologinen teoria.
Minusta on tuntuu kuin et tietäisi aivan tarkalleen, minkä puolesta liputat. Onhan pelkästään biologian ym. tieteiden parissa ymmärtääkseni löydetty paljon viittauksia nuoreen maapalloon. Tulee mieleen dinosauruksen luu, jossa oli vielä luuydinkudosta tms. tallessa… Suosittelen perehtymään siihen, mitä fysiikasta ja kemiasta tänä päivänä todella tiedetään, ja ottamaan huomioon sen, mikä asia on (vain) teoria ja mikä universaali laki. Tavan tallaajalle ei mielestäni tarjota tähän liittyen riittävästi tietoa, vaan yleinen kuva on, että esim. big bang on tieteellisesti todistettu.
Et vielä kertonut, kuinka kreationistit vääristävät tiedettä, muttei se ole ehkä tarpeen. En tahdo pitkään vaivata sinua, vaan vain herätellä ajattelemaan oman suhtautumisesi johdonmukaisuutta ja tieteellisten teorioiden todellisuudesta. Minusta olisi surullista huomata loppusuoralla uskoneensa reunaehtojen ohjaamiin teorioihin sen sijaan, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut.
Päätän tähän, ja toivon, että näemme, kun Jeesus palaa Maan päälle.
terv. Pekka Kurki
Mulle tuli vielä semmoinen asia mieleeni, että mitä hyötyä tai haittaa uskon kannalta olisi tietää koska maailmankaikkeus tai ihminen tai mikään on luotu? Usko Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä on tärkeintä, ei mikään muu.
Siunattua pääsiäistä myös minulta.
Mielestäni kysymys on johdonmukaisuudesta. UT:n mukaan Jeesus allekirjoitti VT:n tapahtumat ja piti niitä historiallisesti tosina. Minusta tuntuu kummalliselta luottaa elämäni tärkein asia (pelastus) hänen käsiinsä, mutta olla eri mieltä hänen kanssaan muusta, ikään kuin tietäisin paremmin. Ikään kuin pelastus olisi: tee sinä tämä kun minusta ei siihen ole, minä hoidan kyllä loput.
Jeesus ei kuollut, jotta meidän ei tarvitsisi olla hyviä. Hän kuoli, jotta me voisimme olla hyviä. Kysymys on evankeliumin kokonaisuudesta, ei vain siitä, että meidän puolestamme on tehty jotain.
Siunattua pääsiäistä!
Ihan hyvää keskustelua kaiken kaikkiaan. Siihen saakka, mihin ymmärryksemme jollakin tavalla riittää. Keskustelusta kyllä nousee esiin lähinnä luomisteorian kannattajien suunnasta se, että Jumalan viisaus ei riitä tuomaan luomakuntaa esiin kehityksen kautta. Hän on kyllä Kaikkivaltias, mutta ei pysty kaikkeen. Varsinkin Pekka Reinikainen uskoo vakaasti näin. Yhtäkkisen luomisen kyllä Jumala hallitsee, mutta kehitys on jo liian vaikea pala Jumalalle. Siksi täytyy odottaa, kunnes Jumala itse näyttää, miksi Hän ohjaa tieteitä siten kuten ohjaa. Ja mihin Hän pyrkii.
Miksi ihminen kehittyy munasolusta ihmiseksi? Miksi häntä ei luoda yhdessä hetkessä esiin täysikasvuisessa muodossa? Onko luomiskäsite sama ylhäällä olevassa alkuperäisessä Jumalan valtakunnassa kuin tässä aineellisessa perustaltaan harhan maailmassa, joka ei pysy vaan katoaa joskus? Ohjaako ylempänä henkisessä maailmassa toimiva luomiskäsky informaation kautta kehitystä aineellisessa maailmassa? Tämä vaatii henkisten lakien käsittelyn. Nuo lait ovat ikuisia, niiden harhaan perustuvat fysiikan lait ovat väliaikaisia.
Jumala on täydellinen kaikessa eikä kehitys ole hänelle ollenkaan ylivoimainen asia. Kehitys on hyvin todennäköisesti alkuperäisen luomisen ilmenemismuoto tässä aineellisessa maailmassa. Tässä luomakunnassa mikään ei tule yhtäkkisen prosessin kautta esiin. Ihminenkään ei pysty luomaan mitään näin.
Mutta annetaan Jumalalle itselleen pallo tämän suhteen. Jumalalla itse vahvistaa kaiken sen, mikä on Hänestä.
40 vuotta on pitkä aika. Huomasin Israelin uutisista, että huomenna Itoisena pääsiäispäivänämme on Israelissa jälleen Pappien Siunaus (Herran Siunaus) Itkumuurilla. Tasan 40 vuotta sitten olin siellä kuulemassa pappien siunauksen, jonka Cohen papit lausuivat kuorossa aukiolle kokoontuneen kansanjoukon ylle.
Mooseksen kirjassa kerrotaan, että israelin kansa Exodus-tapahtuman jälkeen hyvin pian sai käskyn jäädä sukupolven vaihtumisen ajaksi 40 vuodeksi Siinain ja Juudan maan väliseen erämaahan paikoilleen. hyvä paikkahan sekin oli ja eikös tuo ole nykyään Israeliakin, ainakin maan liepeillä? Mitä Mooses ja papit ja vanhimmat sinä 40 vuotena tekivät? Kiteyttivät ne 5 Mooseksen kirjaa kansan opetusta varten iankaikkisiksi ajoiksi niin että Jeesuskin ihastuneena sanoi, että siitä teoksesta ei kirjainkaan tule katoamaan ennenkuin se täydellisesti toteutuu. Jetro Mooseksen appi neuvoi Moosesta jakamaan opetuksen ja neuvomisen taakkaa vanhimmiston kanssa, kuten Jeesus koulutti opetuslapset ja apostolit. Osa opetuksista tuli sitten varhain kirjalliseen muotoon ja osa oli katsottu suulliseksi traditioksi, joka aikojen myötä myös kirjoitettiin.
Myös Uusi Testamentti muovautui seurakunnan johdon ja Pyhän Hengen vaikutuksesta siihen muotoon, missä me sen tunnemme. Tarkoituksena on johtaa ihmiskunta väkevällä kädella Jumalan tuntemukseen, hyvin hienovaraisesti ja hellästi. Raamattu ei ala siten, että haukkuisi kannibaaleiksi, puoliapinoiksi tai sivistymättömiksi luolaihmisiksi meitä, vaan aloitetaan hyvin viehättäväsi Eevan ja Aadamin perhetragedian kuvauksella. Ihmiskuntaa on ollut tieteelliset ajat olemassa, mutta ihmisen ja Jumalan keskistä kommunikaatiota vähemmän aikaa. Mooseksen päivistä meidän aikamme ihmisiin ei älyllisessä kehityksessä ole mitään suurta eroa, tekniikka tietysti on edistynyt.
Mooseksen ajan virkamiesten ja johtavien ihmisten tietämys alkuajoista ei ole paljon meidän käsityksiämme ihmeellisempiä ja on hyvä ottaa Uudesta Testamentista avuksi tulkintoja alkuajoista, koska niissä ainakin on Jeesuksen Henki auttamassa historian ymmärtämistä. Jos ihmiskunta lankeaa pilkkaamaan Jumalaa ja hylkää Sanan, saattaa olla että kohta on vain kivikautiset taas alkamassa uudestaan löytää planeetasta jotain suuhunpantavaa ja jatkavat elämänvietin pakottamaa tietä uuteen lisääntymiseen ja uuteen maailman täyttämiseen elävillä ainakin entisen ihmisen kuvan kaltaisilla.
Tämä aika on armon aikaa, ihmisen älykkyyskin on Jumalan ihmiskunnalle suomaa armoa. Happiatmosfäärimme, vesimaapallomme on armon ajan miljöötä. Pienikin epästabiilius ja kasvihuoneilmiöt ym voivat aiheuttaa , että ihmiskunnan alykkyyden edellytykset katoavat. Ihmiskunta voi vaipua siihen horrokseen, mistä aluksi Jumala puhalsi ihmisen sieluiksi ja sitten herätti miehiksi ja naisiksi, jotka kykenevät vallitsemaan luomakuntaa ja olemaan Jumalan työtovereita. Kuka tietää miten kauan sitä tomuaikaa ja horrosaikaa kesti. Rabbiinien viisaudella on alkuajan kertomukset kiteytetty.
Jo Penuelin taistelussa Jumala iski Jaakob Israeliin tajunnan siitä, että hän on taistellut näkymättömien kanssa ja voittanut ja pystyy Jumalan siunaamana taistelemaan materian ja näkyvän kanssa ja voittamaan.
Jeesuksen aikanakin olisi haluttu vaipua horrokseen odottamaan ihmeitä ja enkeleitä. Jeesus sanoi leivän ihmeen kahdesti tehtyään: Antakaa te heille ruokaa – aivankuin psalmeissa: Atem Elohim, teissä on se voima, Jumalan voima, te olette nyt Jumalan aseita materian, näkyväisen puolella. Teille on hyväksi että hän Jeesus menee takaisin Jumalan tykö, sillä sieltä Hän voi lähettää tänne materian puolelle Pyhän Hengen ja seurakunta voi tehdä Jumalan tahdon materian puolella, enkelit eivät voi olla muuta kuin linkki, sanansaattaja korkeintaan.
Jumalalla on ihmiskunnan kehittäminen meneillään eikä meillä kenelläkään ole täydellistä tietoa siitä mikä on Jumalan aivoitus, mitä seurakunnasta on kerran tuleva, sillä myös Jumala siirtyy kirkkaudesta kirkkauteen. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monia