Arkeologian anti raamatuntulkintaan

Arkeologia on maansiirtotyötä. Maata siirretään paikasta A paikkaan B, kaivausruudusta sovittuun kaatopaikkaan. Löydöt otetaan talteen ja dokumentoidaan. Näin historia tulee vähä vähältä eläväksi ja kuva muinaisista elämänvaiheista tarkentuu tai muuttuu. Raamatun arkeologia tarkoittaa kaivamista Raamatun maissa.

Minulta on joskus kysytty, mikä sai minut innostumaan Raamatun arkeologiasta. Luultavasti halu selvittää, mitä todellisuudessa tiedämme Pyhän maan historiasta. Olin lukenut Saarisaloa ja Saarnivaaraa ja oppinut, että arkeologia todistaa Raamatun oikeaksi. Teologisessa tiedekunnassa törmäsin vastakkaiseen näkemykseen: ei se todistakaan mitään tai korkeintaan löytää ristiriitaista tietoa. Halusin ottaa selvää. Aapeli Saarisalolla oli tapana sanoa, että liberaaliteologit tekevät kaivauksia omassa päässään.

Nyt kahdenkymmenen kaivauskesän ja yhden väitöskirjan jälkeen on syntynyt hiukan tuntumaa asiaan. Tiedän jotain siitä, mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä. Yleiskuva on aivan selvä: Raamattu pohjautuu todellisiin, ei kuviteltuihin historiallisiin tapahtumiin. Abraham voidaan sijoittaa keskipronssikautiseen Lähi-itään, vaikka hänestä itsestään ei tietenkään ole mitään löytöjä. Eihän teltassa asuvasta puolipaimentolaisesta heimopäälliköstä jää mitään todisteita neljän vuosituhannen takaa. Samasta syystä israelilaisten Egyptissä olosta ja autiomaavaelluksesta on kovin niukasti aineistoa. Näiden historiallisuutta ei kuitenkaan ole mitään syytä epäillä; onhan monilla Raamatun henkilöillä egyptiläisiä nimiäkin.

Kun tulemme israelilaisten suorittamaan maanvalloitukseen, kuva täsmentyy huomattavasti. Löydämme  1200-1100 –luvuille sijoittuvan selvän kulttuurinmuutoksen Kanaanin maan asutusjäljissä. Jotkut yksittäiset löydöt antavat jopa häkellyttävän tarkan liittymäkohdan Raamattuun. Tällaisia ovat esimerkiksi Hasorin tuho ja Ebalinvuoren alttari. Jotkut kohdat eivät ihan tarkalleen tunnu täsmäävän, kuten Ain ja Aradin kaivaukset. Tämän ei tarvitse raamatuntutkijaa hermostuttaa, sillä kun koko muu aineisto kertoo maanvalloituksen historiallisuudesta, muutama avoin kysymys vain haastaa miettimään erilaisia tulkintavaihtoehtoja.

Tultaessa Israelin kuningasaikaan löytöjen määrä lisääntyy merkittävästi ja voimme ryhtyä jo vuoden tarkkuudella sijoittamaan Raamatussa kuvattuja tapahtumia yleiseen ajanhistoriaan. Palaan vielä tuohon maanvalloitukseen. Raamatuntulkinnan kannalta siihen sisältyy kyllä yksi ongelma. Raamatun ilmoittaman laskutavan mukaan se näyttäisi ajoittuvan 1400-luvulle eKr. (1. Kun. 6:1). Historiallisesti tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä tuolloin elettiin Amarna-aikaa, joka tunnetaan varsin hyvin eri dokumenteista. Egyptin Uusi valtakunta eli kukoistusaikaansa ja faraot tekivät valloitusretkiä pohjoiseen, kanaanilaisten kaupunkivaltioiden maahan. Koska arkeologinen aineisto puhuu niin selvästi 1200-luvun puolesta, yleensä ajatellaan, että edellä mainitussa Kuninkaidenkirjan jakeessa oleva  480 vuotta tarkoittaisi kahtatoista 40 vuoden mittaista sukupolvea. Todellisuudessa yksi sukupolvi on huomattavasti lyhyempi kuin tuo pyöreä neljäkymmentä vuotta, jolloin pääsemme lähemmäs 1200-lukua.

Tämä esimerkki antaa aiheen pohtia, saako Raamatun ulkopuolinen materiaali, tässä tapauksessa arkeologiset kaivaukset, vaikuttaa Raamatun tulkintaamme. Kuten sanottu, useimmissa tapauksissa tämä aineisto sopii yksi yhteen Raamatun tekstin kanssa. Silloin meidän on ”helppo” hyväksyä arkeologian mukaan ottaminen tulkintaan. Mutta jos syntyy jännite näiden välillä, tilanne mutkistuu. Herää kysymys joko Raamatun tai arkeologisen tutkimuksen luotettavuudesta ja tarkkuudesta.

Kun puhumme tieteellisten metodien käytöstä, on aivan selvää, että ne eivät ole absoluuttisia. Tiede korjaa itseään aikojen saatossa ja historian tutkimuksessa on pakko suostua jonkinlaisiin likiarvoihin. Toisaalta, tulokset eivät tietenkään ole mielivaltaisia ja useimmiten metodeja on hiottu vakavassa työskentelyssä vuosikymmeniä. Niinpä niitä ei voi sivuuttaa olan kohautuksella tai syyttää tarkoituksellisesta vääristelystä. On vain suostuttava punnitsemaan käytettyjen menetelmien pätevyyttä ja joissakin tapauksissa tutkijoiden mahdollisia ennakkoasenteita tuloksia tulkittaessa.

Arkeologia on ”mykkää” ilman asiasta kertovia tekstejä. Raamattu on massiivisin tekstikokoelma muinaisen Israelin historiasta. Monia muitakin tekstejä tunnetaan. Raamatun kuvaus on yleensä historiallisesti luotettava, mutta sitä lukiessa on ymmärrettävä tekstin luonne. Joskus se tiivistää pitkiä ajanjaksoja lyhyisiin mainintoihin ja toisinaan pyöristää lukuja kuten tavallisessa elämässä muutenkin tehdään. Kun annamme Raamatun olla juuri sitä, millaisena se on meille annettu ja millaiseksi Jumala on sen tarkoittanut, olemme turvallisella maaperällä. Saamme tehdä historiallista tutkimusta niin paljon kuin kantti kestää. Raamattukin kestää sen ja avoimet kysymykset ratkeavat aikanaan – tai sitten eivät ratkea.

Meidän uskomme kannalta arkeologialla ei tietenkään ole mitään merkitystä. Usko on Pyhän Hengen synnyttämä lahja ihmisen sydämessä, ja se kohdistuu Jeesukseen, ei mihinkään tutkimustuloksiin. Asioiden penkominen tieteellisin välinein on muuten vaan hauskaa ja hyödyllistä ja voi parhaassa tapauksessa raivata esteitä uskon tieltä.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Arkeologian anti raamatuntulkintaan

  1. lovetar84 sanoo:

    Liberaaliteologit jotka ovat kirkon viroissa kritisoivat ja vastustavat Raamatun sanan opetusta. Miten on mahdollista, että kirkoissa joissa tulisi uskoa Raamatun sanaa on teologeja, jotka eivät usko Raamatun sanaa? Tähän löytyy useita syitä, joita on mm. Raamatun profetoima lopunajan luopumus monien uskovien keskuudessa; kirkkolaitoksen luonne, jossa ihmisviisaus ja epäraamatulliset pakanalliset uskonnolliset ja filosofiset opetukset vaikuttavat; jumalattomien soluttautuminen seurakuntaan.

    Eräs liberaaliteologian tunnetuimmista vääristä opetuksista on se, että Jeesus ei kuollut syntien tähden, eikä synnistä seuraa kadotusta. Hyvin usein valhe takertuu edellä olevaan opetukseen. Tämä johtuu siitä, että pimeyden henkivallat aktivoivat valheita maailmassa, joista kaikkein tärkein on kieltää Jeesuksen sovitustyö ja koko Jeesuksen olemassaolo. Jos ihminen tämän uskoo, niin hän ei etsi synneilleen sovitusta, vaan elää kuolemaansa saakka synnin orjana päätyen kadotukseen.

    Jotkut liberaaliteologit opettavat, että Raamatun Jumala on ihmisen luoma kuvitteellinen hahmo. Ihminen joka ei usko Raamatun Jumalaan voi päätyä luulemaan, että Jumala on uskonnollisen ihmisen luomus. He kuitenkin erehtyvät, sillä totuus on että ihminen on Jumalan luomus ja Raamattu on totisesti Jumalan sanaa.

    Kun ihminen tulee aidosti ja oikeasti uskoon, niin hän saa täyden varmuuden, että Jumala on ja Raamattu on totta. Raamattu opettaa, että uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen saa lujan luottamuksen, varmuuden ja todistuksen, että Jumalan sana on totta. Aidossa uskossa on siis kyse uskon varmuudesta, jossa Jumala itse vahvistaa ja todistaa Raamatun sanan opetuksen todeksi Pyhän Hengen kautta sekä sen että Jumala on olemassa.

    Liberaaliteologia on ”kristillistä” ateismia, jossa ihminen uskoo valhetta ja valheesta käsin koittaa tutkia Raamatun opetusta, luullen valhetta Raamatun sanan opetukseksi. Siksi he eksyvät eivätkä löydä totuutta.

    Tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/kritiikkikristinuskoavastaan.html

  2. Katariina sanoo:

    Viimeinen kappale oli hyvin muotoiltu! On mielestäni tärkeää, että tiedettä tehdään, onhan se äärimmäistä aivojumppaa tieteen tekijöille, ja kuten sanoit, se voi parhaassa tapauksessa raivata esteitä uskon tieltä. Eikä mielestäni voida laittaa jotain tieteen tekemistä toisen edelle tai luetella paremmaksi tai tärkeämmäksi kuin toista, monen laista tieteen tekemistä tarvitaan. Järki on meille annettu ylhäältä ja myös sen käyttö on sallittua. Meille tavallisille tallaajille tiede usein on liian monimutkaista, mutta tieteen tekijöiden ja tutkijoiden tuloksista saamme usein nauttia, esim. lääketiede on tästä hyvä esimerkki, vaikka lääketiede ei monestikaan ole pystynyt varsinaisesti parantavaan suoritukseen, on lääketiede kuitenkin helpottanut ihmiskunnan elämää, esim. penisiliniin keksiminen on säästänyt monta henkeä. Ja monen säryt ovat helpottuneet aspiriinillla jo vuosien ajan.

    Usko voi yhtäkkiä tulla oivalluksesta, huomiosta siihen että näinhän nämä asiat ovatkin, ovat aina olleet, varsinkin Raamattua lukiessa tai kuunnellessa kun joku toinen Sanaa lukee. Sanotaanhan Uudessa Testamentissakin, että usko tulee sanan kuulemisesta. Raamattu on siitä ylivertainen kirjoituskokoelma, että sitä lukiessaan saa välillä paljonkin uskon vahvistusta, kun toisinaan sitä jää ihmettelemään pitkäänkin, että mitähän tässä nyt oikein todella tarkoitetaan, ennen kuin aikojen päästä asia avautuu, joskus ihan yllättävissä tilanteissakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s