Karismaatikot eivät ole aina oikeassa

Uusin kirjoitukseni Seurakuntalainen.fi -blogissa:

Luin Samuli Siikavirran kirjoituksen Todd Bentleystä, samoin siihen tulleet kommentit. En tunne Bentleytä enkä paljon Siikavirtaakaan. Silti tekee mieleni kommentoida täällä käytyä keskustelua tässä omassa blogissani. Bentley on siis jonkinmoinen karismaatikko, joka ihmeellisillä tempuillaan on saavuttanut kuuluisuutta ja saanut kohtuullisesti vastustustakin. Siikavirran blogin kommenteista löytyy innokkaita suomalaisia kannattajia. Joku sanoo jopa, että häntä ei pätkääkään kiinnosta Bentleyn tapa toimia, kunhan sairaat paranevat. Tämä erityisesti herätti mielenkiintoni.

En vastusta karismaattisuutta, sillä aito kristillisyys on aina karismaattista. Armolahjat kuuluvat Jumalan seurakunnan elämään. Meillä saisi olla niitä mieluummin enemmän kuin vähemmän. Armolahjojen esiintyminen edellyttää aina niiden arvioimista. Mitä näkyvämpiä lahjoja, sitä tärkeämpää asettaa ne arvioitavaksi. Jos joku käyttää palvelemisen armolahjaa väärin ja kaataa kahvia itsekkäistä motiiveista ja etsii omaa kunniaansa, siitä ei ole kovin paljon haittaa. Mutta jos joku opettaa ja julistaa Raamatun vastaisesti, siihen on reagoitava. Karismaattinen kristillisyys on aika allergista arvostelulle, koska pienetkin kriittiset kommentit tulkitaan Pyhän Hengen työn vastustamiseksi. Näin ei pitäisi olla. Karismaatikkoja on arvosteltava, samoin kuin meitä oikeaoppisiakin. Kaikilla meillä on omat sokeat pisteemme ja pimeät puolemme. Jos emme suostu kritikoitavaksi, menemme entistä todennäköisemmin harhaan.

Joissain piireissä kristillisyyttä näytetään arvioitavan sillä perusteella, paljonko julistajan ympärillä tapahtuu ja kuinka kovaa hän huutaa. Mitä suuremmat joukot tulevat eteen ja mitä useampi kokee parantuneensa tai ainakin saaneensa jonkinlaisen kosketuksen Hengen voimasta, sitä varmemmin julistaja on Jumalan asialla. Tässä on paha virhearvio. Väärät profeetat saattavat koota suurempia joukkoja kuin oikeat. Ja vaikka emme luokittelisikaan jotain ihmesaarnaaja vääräksi profeetaksi, niin saarnamiehen taitavasti – ja usein tiedostamattomasti – käyttämät psykologiset menetelmät riittävät siihen, että kansa kokee tarvetta tulla eteen, monet taas kerran etsimään uutta hengellistä siunausta.

Kristillisyyttä ei pitäisi mitata sillä, paljonko ihmisiä saadaan penkeistä liikkeelle tai moniko kokee parantuneensa. Jumala parantaa kyllä sairaita ja seurakunnan kutsumukseen kuuluu rukoilla sairaiden puolesta. Mutta edes Jeesuksen toiminnassa sairaiden parantaminen ei ollut lainkaan keskeistä. Se oli messiaaninen merkki, jolla hän julkisen toimintansa alkuvaiheessa antoi viestin Messiaan kutsumuksestaan. Toimintansa jälkimmäisellä puoliskolla hän ei enää harjoittanut massaparantamisia lainkaan, sillä hän alkoi opettaa toista asiaa: kärsimystä ja kuolemaa. Tärkeintä ei ole parantuminen vaan ristin ja sovituksen sanoman uskominen. Niinpä Jumalan näkökulmasta paljon enemmän voi tapahtua siellä, missä kukaan ei parane eikä tule eteen, mutta kuulijoille avautuu ristin sanoma: juuri tällaisena, syntisenä, saan uskoa tänään kaikki syntini anteeksi annetuksi.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Karismaatikot eivät ole aina oikeassa

  1. Raikka sanoo:

    Sinä Eero kirjoitat ja opetat aina hyvin, niin tässäkin. Kuitenkin yksi kohta on josta olen hieman erimieltä eli lauseesi ”Se oli messiaaninen merkki, jolla hän julkisen toimintansa alkuvaiheessa antoi viestin Messiaan kutsumuksestaan.” Puhut tuossa sairaiden parantamisesta. Olen itse sitä mieltä, että se oli kyllä messiaaninen merkki, mutta se oli paljon muutakin. Jeesus näytti Jumalan tahdon sairauksiin nähden. Hän tahtoo parantaa. Hän myös lähetti 12 opetuslastaan ja myöhemmin 72 opetuslasta julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja parantamaan sairaat!. Lisäksi sanotaan, että nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: ”he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi”. Lisäksi lukuisat muut raamatunkohdat tukevat sitä, että Jeesus haluaa edelleen parantaa: ””hänen haavojensa kautta me olemme parannetut”, ”hän sälyttti kipumme päällensä ja kantoi meidän sairautemme”, ”rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte”, jne, jne. Parantuminen on aina kuulunut kristityn kirkon toimintaan, mutta nykyään kun järki on nostettu uskon yläpuolelle, niin ei osata enää uskoa parantumiseenkaan. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kyllä Hän on ihan sama kuin maan päällä ollessaankin. Jehovan todistajat sanovat, että ihmeet ovat lakanneet. Valitettavasti joskus kristilliset seurakunnat ajattelevat samoin.

  2. Eero sanoo:

    Hei Raikka, vastasin sulle samansisältöiseen viestiisi Seurakuntalaisen sivulla. Jos olet sitä mieltä, että Jeesus haluaisi parantaa kaikki sairaat, olet väärässä. Tämä tapahtuu vasta taivaassa. Täällä joku paranee ja joku ei, eikä vika ole parantajan eikä parannettavan uskossa. Jeesus tekee edelleen ihmeitä, mutta ei aio parantaa kaikkia sairauksia, kuten ei tehnyt omana aikanaankaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s