Tästä kirjoituksesta lähti taas kova väittely Seurakuntalainen.fi -sivustolla. Kyllä on vaikeaa saada asiallista keskustelua aikaiseksi. Tässä siis alkuperäinen teksti:
Kansanedustaja Mika Niikko teki eduskunnassa kirjallisen kyselyn, jossa hän ehdotti koulun biologian opetukseen vaihtoehtoista mallia maailmansyntyteorioihin. Kehitysopin rinnalle pitäisi hänen mielestään saada opetusta myös kreationistisesta näkemyksestä. Yhdysvalloissa tämä kysymys on herättänyt paljon keskustelua ja johtanut jopa oikeudenkäynteihin. Olisiko siis tarpeen nostaa kreationismi evoluutioteorian rinnalle kouluopetuksessa?
Ennen kuin vastaan, selvennän käsitteitä. Kreationismi tarkoittaa luomisoppia, mutta se on vakiintunut termi kuvaamaan sellaista näkemystä, jossa torjutaan kehitysoppi ja jossa ajatellaan, että Raamatusta voidaan löytää luonnontieteellinen selitys maailman syntyyn. Lyhyen maan kreationismi puolustaa 6000 vuoden ikäistä maailmaa. Intelligent Design -teoria on vähän sofistikoidumpi versio kreationismista. Sen edustajat välttävät perustelemasta näkemystään Jumalalla ja puhuvat sen sijaan älykkäästä suunnitelmasta. Myös ID-teorian kannattajat torjuvat kehitysopin.
Nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan mukaan maailmamme on 13,82 miljardia vuotta vanha ja evoluutioteoria selittää mekanismin, jonka mukaan maailma ja ihmiskunta ovat kehittyneet siihen, missä me olemme nyt. Teistiseksi evoluutioksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan Jumala on luonut maailman käyttäen siinä evoluution kaltaista tapahtumasarjaa.. Kehitysoppi ei näin ollen ole ristiriidassa Raamatun kanssa, sillä Raamattu kertoo, kuka loi maailman ja miksi, mutta ei kerro, milloin ja miten. Nämä jälkimmäiset kysymykset jäävät ihmisten tutkittaviksi.
Biologian opetuksessa pitää opettaa biologiaa, ei uskontoa. Siksi biologian tunnilla on oikein esittää kehitysoppi vallitsevana selityksenä maailman varhaishistoriaan. Sikäli kuin opetettava aines ulottuu kosmologian puolelle, voidaan puhua alkuräjähdyksestä maailmanhistorian alkupisteenä. Jos opettaja on kristitty, hän voi sanoa, että juuri näin Jumala on luonut maailman. Jos hän ei ole, hän jättää sen sanomatta, ja siihen hänellä on täysi oikeus. Jos hän pyrkii selittämään, että alkuräjähdys tai evoluutioteoria osoittaa, että Jumalaa ei ole, hän on astunut biologian ulkopuolelle opettamaan omaa uskonnollista näkemystään.
Kreationismi ei kuulu biologian opetukseen sen vuoksi, että se ei ole biologiaa. Siinä sekoitetaan tiede ja usko. Uskontotunnilla asiasta toki voidaan puhua, sillä kyse on erilaisista maailmankatsomuksista ja erilaisista raamatuntulkinnoista. Kreationismin henkinen koti on amerikkalaisessa fundamentalismissa, ja sitä voidaan opettaa samassa yhteydessä tämän kanssa.
Suomalaisessa (ja kansainvälisessä) luomisoppia koskevassa keskustelussa yksi suurimpia sekaannuksen aiheuttajia on biologisen evoluutioteorian ja evolutionistisen maailmankatsomuksen sekoittaminen. Kreationistit sanovat, että evoluutioteoria on uhka kristinuskolle. Tässä he tekevät täsmälleen saman virheen kuin uusateistit, jotka kuvittelevat, että evoluutioteoria osoittaa Jumalan tarpeettomaksi. Biologinen evoluutioteoria on biologiaa, eikä se voi uhata kenenkään uskoa. Kun tästä pyritään muodostamaan maailmankatsomus, jolla Jumala suljetaan pois, on siirrytty evolutionismiin. Se on ateismia tai agnostisismia, eikä kukaan kristitty tietenkään sellaista edusta.
On ymmärrettävää, että moni Raamattua lukeva kristitty kavahtaa evoluutioteoriaa. Kun television luonto-ohjelmissa kerrotaan, mitä kaikkea evoluutio on saanut aikaan, kristitty saattaa hämmentyneenä miettiä, eikö kyse olekaan Jumalan luomistöistä. Toisaalta, juuri luonnon uskomaton monimuotoisuus ja viisaus puhuvat kristitylle Luojasta. Hänen ei tarvitsisi lainkaan huolestua luonto-ohjelmien sanomasta, sillä hän tietää, kuka kaiken tämän on tehnyt. Se että kehitys näyttää evoluutiolta, ei muuta lainkaan asiaa. Onhan kysymys vain Jumalan luomasta maailmasta. Itse asiassa kristitty voisi kiittää biologeja, astronomeja, geologeja ja muita tiedemiehiä siitä, että nämä ovat tuoneet esiin valtavasti informaatiota Jumalan luomakunnasta. Yksikään uusi löytö ei uhkaa kristityn uskoa, sillä kyse on koko ajan Jumalan maailman tutkimisesta.
Keskustelu luomisen ja tieteellisen maailmankuvan suhteesta jää helposti juupas-eipäs -väittelyn tasolle. Niinpä kansanedustajan aloite voisi toimia hyvänä katalysaattorina perusteellisempaan asioiden käsittelyyn. Suomessa on lukuisia kristittyjä tiedemiehiä, joilla olisi paljon sanottavaa aiheesta oman ammattialansa perusteella. Jokaisen kristityn ei tietenkään ole pakko muodostaa tästä asiasta mitään mielipidettä. Ei myöskään ole rakentavaa syyttää eri tavoin ajattelevaa epäuskoiseksi tai Raamatun vähättelijäksi. Ne jotka ottavat Raamatun vakavasti ja tieteellisen tutkimuksen vakavasti, voivat sekä kunnioittaa toisen vakaumusta että pyrkiä asialliseen keskusteluun käytettävissä olevan tiedon pohjalta.
Eero Junkkaala 
En täysin ymmärrä, mitä sinä Eero haet rustaamalla näitä kristittyjen mieliä hämmentäviä teesejä. – Jos kyseenalaistaa Israelin aseman valittuna kansana ja käyttää yleisesti ateistisena ja ohjaamattomana käytettävän evoluutioteorian olettamuksia ajattelunsa rakennuspuina, päätyy takuuvarmasti sanasodan keskelle.
Israel-keskusteluun liittyy paljon ylilyöntejä, mutta on silti mahdotonta riisua juutalaista kansaa sen erityisasemasta, jos pitää Raamattua auktoriteettinaan.
Evoluutioteoria on teologisesti ongelmallinen kahdestakin syystä.
Ensinnäkin sitä luetaan yleisesti ns. ohjaamattoman kehitysopillisen mallin läpi. Silloin lähtöolettamus on ateistinen/agnostinen. Vaikka sinä haluaisit olla Eero tästä vapaa, suuri linja ajaa sinun ohitsesi. Jokainen joka haluaa korostaa Jumalaa Luojana, saa viimekädessä kreationistin maineen. Vastaavasti ohjaamattoman evoluutioteorian kannattajia pidetään tieteellisinä, vaikka ko. ajatus on lähtökohdiltaan uskonnollinen. – Tosin kristinuskolle vastakkaista uskonnollisuutta edustava. Nähdäkseni sinunkin olisi viisaampaa argumentoida tämän epäkohdan oikaisemisen puolesta sen sijaan, että (jälleen) kritisoit uskonveljiäsi.
Toiseksi evoluutioteoriaan liittyy teistisenäkin vaikeasti ratkaistava yhtälö. Se on kysymys syntiinlankeemuksen historiallisuudesta. Darwinismi (ja erityisesti sosiaalidarwinismi) pitää itsekästä kilpailua (luonnonvalintaa) kehitystä edistävänä luovana asiana. Se on tässä teoriassa yhä uudenlaisten asioiden syntymisen ”moottori”. – Tätä yhtälöä on hyvin vaikeaa sovittaa yksiin Raamatun syntiinlankeemuskertomuksen kanssa, jossa lankeemus piirtyy itsekkyyden tuomitsevana asiana. Raamatun mukaan lankeemus ja itsekkyys eivät ole luova voima, vaan perimmiltään luomistyötä vahingoittava asia.
Outoa että sinullekin luetun ymmärtäminen on noin vaikeaa. En ole ainoassakaan kirjoituksessani kyseenalaistanut Israelin asemaa valittuna kansana.
Kysymys luomisen ja tieteellisen maailmankuvan suhteesta taas on paljon monisäikeisempi kuin tekstissäsi annat ymmärtää. Sana ”teistinen evoluutio” sisältää jo itsessään ajatuksen siitä, että Jumala on luonut kaiken, joten kyse ei voi olla mistään ohjaamattomasta tai ateistisesta näkemyksestä. Teet saman virheen kuin useimmat keskustelukumppanini sekoittamalla biologisen evoluutioteorian ja evolutionismin ateistisena maailmankatsomuksena.
Miksi näistä kirjoitan? Siksi että pidän totuutta niin tärkeänä.
En osaa Eero sanoa onko luetun ymmärtäminen minulle vaikeaa…
Näen vain pari tosiasiaa. Monet ymmärtävät ja kokevat sinut a) Israelin valitun kansan asemaa relativoivana b) osin kritiikittömästi evoluutioteorian perusolettamuksia esittelevänä.
Onko kysymys vain siinä, että sinä pidät totuutta esillä?
Ehkä kysymys on myös siitä, että ilmaiset itseäsi hieman provosoivasti ja kenties aavistuksen kritiikittömästi suhteessa naturalistisiin käsitteisiin. Jätit mm. vastaamatta edellä esittelemiini teologisiin ongelmiin, jotka liittyvät myös kannattamaasi teistisen evoluutioteorian malliin. Näin teit myös aiemmassa keskustelussa, johon tämä blogisi viittaa. – Esittelemäsi asia on paljon vaikeampi kuin blogitekstisi kykenee avaamaan. Olen sinua nuorempi, mutta koen nykyisessä tavassasi provosoimista.
Onko se tarpeen?
Manu hyvä, kiitos kysymyksistäsi. Koetan selventää, mitä tarkoitan. Israel-asiassa pääkorostukseni nyt ja vuosien varrella on ollut se, että todellinen ja varsinainen valitun kansan siunaaminen on viedä sinne evankeliumi Jeesuksesta. Samalla olen muistuttanut siitä, myös palestiinalaisten puolesta tulee rukoilla. Ei kai tämä ole provosoimista? Jos minun piikkiini pannaan Kotimaa24:n toimittajan tekemä provosoiva otsikko, sille en voi mitään. Jokainen joka haluaa tietää mielipiteeni, voi lukea sen lukuisista aihetta käsitelevistä kirjoituksistani tässä ja muualla.
Luomisasia aiheuttaa ymmärrettävästi monenlaista keskustelua. Mielestäni ne provosoivat, jotka ryhtyvät sotkemaan Raamattuun sellaista luonnontieteellistä tulkintaa, jota sinne ei ole tarkoitettu. Suomalainen kreationismi-kehitysoppi -keskustelu pyörii aivan liiaksi sellaisten väitteiden ympärillä, jotka sivuuttavat suuren määrän tosiasioita. Evoluutioteoria ei ole lähtökohdiltaan uskonnollinen vaan biologinen. Uskonto tulee mukaan siinä vaiheessa, jos sanotaan, että Jumalaa ei tarvita tai että Jumala on luonut evoluutiolta näyttävän maailman. Ateisti voi puhua ohjaamattomasta kehityksestä ja me kristityt Jumalan ohjaamasta, mutta tutkimme koko ajan samaa maailmaa samoilla välineillä ja tulemme samanlaisiin tuloksiin. Ei ole erikseen kristillistä biologiaa ja ateistista biologiaa kuten ei kristillistä tai ateistista tähtitiedettä tai geologiaakaan.
Darwinismiin kuuluu käsitys luonnonvalinnasta ja siitä, että vahvemmat yksilöt jäävät eloon heikompien hävitessä. Tutkittaessa luontoa tämä on selviö. Siksi kristityn ei tule Raamatun avulla pyrkiä torjumaan tätä. Jos hyväksyt ajatuksen, että Raamattu ei pyri antamaan luonnontieteellistä kuvausta maailman synnystä ja varhaisvaiheista, voimme kenties jatkaa keskustelua eri argumenttien pätevyydestä.
Syytät minua uskonveljien kritisoimisesta. Tosiasiassa suurempi osa uskonveljiä on samaa mieltä kanssani. Suurin osa kristikunnasta on aina ymmärtänyt, että Jumalan luomaa maailmaa voidaan tutkia normaalein luonnontieteellisin menetelmin, ja Raamattu kestää sen aivan hyvin. Meille rantautuneen amerikkalaisen kreationismin juuret ovat adventismissa, jossa Raamattu ja tiede pyritään väärällä tavalla sotkemaan keskenään. Luterilainen käsitys on, että tiede on tiedettä ja usko uskoa, eikä niitä pidä liiaksi sekoittaa keskenään. Luominen, lankeemus ja lunastus ovat uskomme peruspilarit. Niitä ei darwinismi kykene kumoamaan eikä todistamaan.
En ole tässä ratkaissut läheskään kaikkia asiaan vaikuttuvia yksityiskohtia. Haastan vain niitä kristittyjä, joita nämä asiat kiinnostavat, perehtymään todellisiin faktoihin kuviteltujen uskomusten asemasta.
Kiitos Eero vastauksesta! Luonnollisesti Raamattu ei pyri antamaan luonnontieteellistä kuvausta asioiden tilasta, mutta tästä ei voi tehdä sitä reduktionistista tulkintaa, ettei luomiskertomus ilmaisi myös historiallisia faktoja. Jos lähestyy maailmamme syntyä ohjaamattoman prosessin näjökulmasta joutuu tekemään erilaisia tietoteoreettisia lähtöolettamuksia, jotka vaikuttavat loppujohtopäätöksiin. – Käsittääkseni osa pitkien aikajaksojen oletuksista nojaa ainakin osittain siihen, että ohjaamaton prosessi vaatii niitä… . .
Eero Junkkaala:
”Biologinen evoluutioteoria on biologiaa, eikä se voi uhata kenenkään uskoa. Kun tästä pyritään muodostamaan maailmankatsomus, jolla Jumala suljetaan pois, on siirrytty evolutionismiin. Se on ateismia tai agnostisismia, eikä kukaan kristitty tietenkään sellaista edusta.”
Olen Junkkaalan näkemyksen suhteen sympaattinen, mutta en voi silti olla samaa mieltä. Suurin osa evoluutiobiologeista on nimittäin sitä mieltä, että evoluutioteoria todellakin tarkoittaa ohjaamatonta prosessia, jossa Jumalalla ei ole mitään roolia, ja vain sitä. Se on todellakin maailmankatsomuksellinen kanta. Mutta se on silti osa nykyistä evoluutioteoriaa. Nykyinen evoluutioteoria on evolutionistinen, jos halutaan käyttää esittämiäsi termejä.
Joitain vuosia sitten 38 Nobel-palkinnon voittajaa kirjoitti kirjeen, jossa he totesivat:
”Logically derived from confirmable evidence, evolution is understood to be the result of an unguided, unplanned process of random variation and natural selection.”
Tämän väitteen todenperäisyyden voi kiistää. Itsekin olen sen kanssa eri mieltä. Mutta sitä on vaikea kiistää, etteikö nykybiologian valtavirtakanta olisi juuri tuo. Olen itse lukenut varmaan satoja tieteellisiä julkaisuja biologian alalta, joissa on todettu, että evoluutiota ei ole kukaan ohjannut. Se on maailmankatsomuksellinen kannanotto, mutta se on silti osa nykyisiä biologian teorioita.
Kun biologien maailmankatsomusta on tutkittu, on havaittu että vain pari prosenttia biologian alan huippututkijoista ajattelee Jumalan voivan olla edes olemassa, ja heistä vielä pienempi osa on kristittyjä. Tämä ei ole riippumaton asia evoluutioteoriasta. Monella huippubiologeista on nimittäin ollut kristillinen lapsuus. Usko on monella kadonnut vähitellen biologian opintojen aikana. Ei niinkään minkään suoran evidenssin seurauksena. Vaan sitä kautta, että uskon asioita kohtaan on syntynyt välinpitämättömyys, ja vähitellen usko että elämän synty eikä kehitys ole vaatinut Jumalan vaikutusta lainkaan, mistä sitten ajatus menee vähitellen monella siihen, että Jumala ei ole toiminut sen asian kohdalla – ja edelleen, ettei tämä ole toiminut minkään muunkaan asian kohdalla.
Edellä mainitun pohjalta olen pohtinut sitä, mitä evoluutioteemasta oikein pitäisi sanoa ääneen. Sanoo niin tai näin, joku voi tulkita väärin. On kuitenkin mielestäni harhaanjohtavaa sanoa, että evoluutiobiologia ei voi uhata uskoa, koska niin monet ihmiset sekä itse sanovat evoluutiobiologian olevan tai olleen uhka heidän uskolleen – ja koska evoluutiobiologit, joiden pitäisi tuntea evoluutioteoria parhaiten, ovat erittäin harvoin ainakaan perinteisen kristinuskon edustajia. Muiden luonnontieteiden edustajien joukossa kristittyjen edustus on huomattavasti suurempi. Toisaalta en haluaisi sanoa niinkään, että evoluutiobiologia pitää kategorisesti hylätä. Pidän yhteisen polveutumisen teoriaa varsin varteenotettavana. Mutta jos kehottaa omaksumaan evoluutiobiologian siinä muodossa kuin sitä koulussa opetetaan, tulee oppineeksi teoriasta ateistisen version. Sellaista kirjaa ei ole suomeksi ikinä julkaistu, joka käsittelisi evoluutiota ihan oikeasti kristillisestä perspektiivistä. Jotain uskon ja tieteen yhteensopimis tai yhteensopimattomuuskirjallisuutta teemasta kyllä löytyy. Mutta ei sellaista kirjallisuutta, jossa kerrottaisiin, miten kristityn tulkinnat evoluutiosta ihan oikeasti konkreettisesti eroavat evoluutiobiologien tavanomaisista tulkinnoista – positiivisessa mielessä.
Edellä oleva kommentti on pitkästä aikaa virkistävä poikkeus tätä aihetta käsittelevissä keskusteluketjuissa. Harmi että se on nimetön. Silti juuri tähän tapaan asioita pohdittaessa voitaisiin päästä eteenpäin tässä tavattoman monia erilaisia ulottuvuuksia sisältävssä ongelmavyyhdissä, joka koskee kristillisen luomiskäsityksen ja tieteellisen maailmankuvan yhteensovittamista.
Minä en ole biologi, mutta tunnen tai tiedän kristittyjä biologeja, jotka hyväksyvät evoluutioteorian ja eivät näe ongelmaa sen yhdistämisessä kristilliseen luomisuskoon. Erittäin hienosti tämä näkyy kristityn biologin, Dennis Alexanderin kirjassa Creation or Evolution – Do We Have to Choose? Olen myös keskustellut lukuisten luonnontieteilijöiden kanssa uskon ja tieteellisen maailmankuvan yhteensovittamisesta ja löytänyt paljon hengenheimolaisia ajattelulleni. Käsittääkseni teistinen evoluutio ei kuitenkaan ole lainkaan harvinaista kristillisessä tiedemaailmassa, vaikka edellä kerrotaankin sen olevan harvinaista biologien keskuudessa. Olisi mukava tietää, millainen tutkimus on tuon osoittanut.
Sanot edellä, että pidät yhteisen polveutumisen teoriaa varsin varteenotettavana. Minäkin pidän. Itse asiassa en näe mitään teologisia syitä vastustaa sitä. Sillä jos Jumala on luonut maailman siten,että se näyttää ohjaamattomalta kehitykseltä, niin meidän ei tule väkisin vääntää sitä muuksi. Minä uskon, että Jumala on ohjannut tämän ohjaamattomalta näyttävän kehityksen.
Sanot myös, että meiltä puuttuu sellaista kirjallisuutta, jossa biologiaa tarkasteltaisiin kristillisen luomisuskon näkökulmasta. Tästä olen erittäin samaa mieltä. Tarve olisi huutava. Maailmalla tällaista kirjallisuutta on ainakin jonkin verran ja Dennis Alexanderin kirja yksi hyvä esimerkki. Tästä syystä minä olen lähtenyt käymään tätä keskustelua ja yrittänyt haastaa ihmisiä pohtimaan erilaisia näkökulmia. Valitettavasti keskustelu yleensä juuttuu juupas-eipäs -väittelyksi. Päästäksemme askelen eteenpäin olen kirjoittanut asiasta kirjan, joka ilmestyy elokuussa. Siihen sain lyhyitä kommenttipuheenvuoroja myös useiltä kristityiltä luonnontieteilijöiltä.
Kiitos hyvästä avauksestasi edellä. Tällä linjalla olisi edellytyksiä jatkaa enemmänkin.
Eero Junkkaala:
”Minä en ole biologi, mutta tunnen tai tiedän kristittyjä biologeja, jotka hyväksyvät evoluutioteorian ja eivät näe ongelmaa sen yhdistämisessä kristilliseen luomisuskoon. Erittäin hienosti tämä näkyy kristityn biologin, Dennis Alexanderin kirjassa Creation or Evolution – Do We Have to Choose? Olen myös keskustellut lukuisten luonnontieteilijöiden kanssa uskon ja tieteellisen maailmankuvan yhteensovittamisesta ja löytänyt paljon hengenheimolaisia ajattelulleni. Käsittääkseni teistinen evoluutio ei kuitenkaan ole lainkaan harvinaista kristillisessä tiedemaailmassa, vaikka edellä kerrotaankin sen olevan harvinaista biologien keskuudessa. Olisi mukava tietää, millainen tutkimus on tuon osoittanut.”
Hei!
Denis Alexander on hyvä kirjoittaja. Itsekin pidän monista hänen kirjoituksistaan. Hän ei tietääkseni ole kuitenkaan taustaltaan biologi, vaan biokemiaa ja psykiatriaa aikoinaan opiskellut, sittemmin syöpätutkimuksen alalla ansioitunut tutkija, joka on tunnettu myös siitä että hän on ollut aktiivinen luonnontieteen ja kristillisen uskon suhteesta puhuja jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Nykyään hän on taitaa olla jo tutkijauran osalta emeritus.
Kyselet, millainen tutkimus on osoittanut että teistinen evoluutio on harvinainen usko biologien keskuudessa. Vastaan näin, että useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että nimenomaan biologien keskuudessa usko Jumalaan on erityisen vähäistä. Otan esiin pari erityisesti aihepiiriin liittyvää tunnettua tutkimusta. Ensimmäinen on 1990-luvun lopulta. Yhdysvaltain tiedeakatemia teki tällöin selvityksen jäsenkuntansa piirissä, johon otetaan mukaan vain ansioituneimpia tutkijoita. Eli se on valikoidumpi joukko kuin vaikkapa professorikunta. Valintaperusteet voivat olla osin vääristyneitä jäsenkuntaan otossa, eli jäsenet saattavat valita itsensä oloisia uusiksi jäseniksi, mutta sellaista tiedemaailmassa urapoluille valinta voi muutenkin osin olla.
Yhdysvaltain tiedeakatemian jäsenten joukossa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että biologeista 5,5 % uskoi Jumalan olevan olemassa, fyysikoista ja astronomeista 7,5 % ja matemaatikoista 14,3 %. Samaan aikaan enemmistö amerikkalaisista sanoi vastaavissa kyselyissä uskovansa Jumalaan, mikä tarkoittaa sitä, että ero tavallisen kansan maailmankatsomukseen Jumalauskon osalta on biologien keskuudessa hyvin erilainen. Tutkimuksen tekijät totesivat näin: ”NAS president Bruce Alberts said: ”There are many very outstanding members of this academy who are very religious people, people who believe in evolution, many of them biologists.” Our survey suggests otherwise.” Suomeksi sanottuna he sanoivat, että heidän kyselytutkimuksensa perusteella voidaan todeta, että Yhdysvaltain tiedeakatemian jäseninä olevista biologeista tosiasiassa erittäin harva uskoo sekä evoluutioon että on uskonnollisia.
Vastaavia tuloksia saatiin Scientific Americanissa julkaistussa Evolution, Religion and Free Will -selvityksessä, jossa tutkittiin biologien uskomuksia. Tuloksena oli se, että erittäin harva biologi uskoi sellaiseen persoonalliseen Jumalaan, joka voisi vaikuttaa maailmassa. Suurin osa biologeista ei kuitenkaan nähnyt uskonnollisuutta ja tiedettä sinänsä ristiriidassa, vaan katsoi että uskonnollisuus on evoluution tuottama adaptaatio, ja sitä kautta osa evoluutioteoriaa (mutta sisällöllisesti epätotta). Muutama prosentti vastanneista biologeista näki, että uskonto ja evoluutio voisivat olla samanaikaisesti muussa kuin edellä mainitussa merkityksessä yhteensopivia.
Se, että juuri biologit ovat harvoin tunnustuksellisia kristittyjä, näkyy muuten aika hyvin myös tiede-uskonto -keskusteluissa. Kristittyjä biologeja, saati kristittyjä evoluutiobiologeja, ei niissä keskusteluissa juuri lainkaan näy. Ainakaan sellaisia, jotka allekirjoittaisivat apostolisen uskontunnustuksen tai Nikeian uskontunnustuksen sisällön, eli uskovat Jeesuksen ylösnousemukseen, neitseestä syntymiseen jne. Teologeja, lääkäreitä, tekniikan alan ihmisiä ja monenlaisten muiden alojen edustajia kyllä näissä keskusteluissa näkyy. Biologeja se aihe ei yleensä juuri kiinnosta, varsinkaan sellaisesta näkökulmasta, jossa Jumalalla olisi ihan oikeasti jotain roolia tässä maailmassa.
Tässä vielä pari linkkiä, joista löytää lisätietoa edellä tiivistämistäni biologien Jumalauskoa käsitelleistä selvityksistä:
http://www.stephenjaygould.org/ctrl/news/file002.html
http://www.americanscientist.org/issues/pub/evolution-religion-and-free-will/3
Arvostan Eero sitä, että sinäkin näemmä suostut tiettyihin olennaisiin varauksiin. Tätä olisin toivonut jo lähtökohdissa.
Hyvä että alat, Manu, vähitellen oivaltaa, mistä teistisessä evoluutiossa on kysymys.
Eero, kun kirjoitat lyhyen maan kreationismi, tarkoitat varmaan nuoren maan kreationismia. Maailmankaikkeus on nykytieteen tietämyksen mukaan 13,6. miljardia vuotta vanha ja maapallo 4,7. miljardia vuotta vanha. Minusta teistinen evolutionismi on hyvä lähtökohta pohdittaessa Raamatun luomiskertomusta ja synteettistä evoluutioteoriaa. Manulle siunausta Ollitapiolta ;).