Voivatko luterilaiset siunata helluntailaisia?

Tiesittekö, että Suomessa on ainakin 300 evankelistaa? En minäkään tiennyt, ennen kuin näin heidät. Tämän suuruinen joukko innokasta väkeä kokoontui Seinäjoelle evankelistojen yhteyspäiville 13.-14.8.2013. Suurin osa ei luonnollisestikaan ollut päätoimisesti evankelioimistyössä, mutta jokainen oli halunnut tulla tällaiseen tapaamiseen, siis ainakin pieni evankelioimisen kipinä sisimmässään. Väki koostui luterilaisista ja vapaiden suuntien kristityistä. Yhteys eri kirkkokuntien uskovien välillä oli käsin kosketeltava: annoimme tunnustusta toistemme työlle, rohkaisimme toisiamme ja lähtiessä halasimme ja toivotimme Jumalan siunausta.

Mutta eikös tässä mene puurot ja vellit sekaisin? Miten ihmisiä sitten opetetaan, jos kaikkien suuntien kristityt ovat yhtä oikeassa? Minäpä kerron. Jokainen saa olla uskollinen omalle hengelliselle kodilleen. Kenenkään ei tarvitse luopua mistään, paitsi synnistä. Omissa seurakunnissa ja raamattukouluissa opetetaan oman tunnustuksen ja näkemyksen mukaisesti. Mutta kun tulemme yhteen rukoilemaan ja rohkaisemaan toisiamme, emme puutu erottaviin kysymyksiin. Jokaisen seurakunnan ja jokaisen evankelistan pääkysymys on, miten sanoma Jeesuksesta voisi tavoittaa mahdollisimman monia sellaisia, jotka elävät Jeesukselle vieraina. Tässä ei ole mitään erotusta eri kirkoista tulevien kesken.

Ihmisluonto pyrkii tietenkin kilpailemaan ja kadehtimaan. Luonnollinen taipumuksemme sanoo meille, että omiin joukkoihin pitäisi saada enemmän väkeä vaikka toisten kustannuksella. Koska meillä on puhtain evankeliumi, olisi parasta, että kaikki uudet uskovaiset löytäisivät meidän porukkaamme. Kalastuskilpailu hengellisillä vesillä ei ole mitenkään harvinaista. Niinpä on pidettävä todellisena Jumalan Hengen työnä sitä, että luterilaiset siunaavat helluntailaisia ja vapaakirkollisia ja nämä puolestaan ison kirkon väkeä.

Vuosittainen evankelistatapaaminen on siinäkin mielessä merkittävä, että maamme tunnetuimmat gospelmuusikot ja puhujat tulevat koolle omalla kustannuksellaan, korvauksetta. Jokainen on paikalla omana itsenään, eikä evankelistan roolia tarvitse korostaa, sillä tunnemme omat ja toisten heikkoudet. Koolla oli armoa tarvitsevia evankelistoja. Tällä kerralla yllätysvieraana oli tansanialainen piispa, sattumalta hyvä ystäväni, joka koruttomasti kertoi oman maansa kirkon tilanteesta. Siellä kirkko kasvaa ja evankelistat ovat avainasemassa. Lisäksi hän sanoi, että varsinainen salaisuus on siinä, että jokainen kristitty on evankelista.

Monilla Suomenkin kesän hengellisillä juhlilla on ollut ennätysmäärä osallistujia. Näin myös evankelistapäivillä. Yleisötilaisuudessa Lakeuden risti täyttyi kuulijoista. Kertoisiko tämä uudenlaisesta hengellisestä etsinnästä? Vaikka tiedotusvälineet herkuttelevat kristinuskon vastaisilla aiheilla, ihmisten kaipaus evankeliumin suuntaan ei ole sammunut. On siis tehtävä rohkeasti työtä ja uskottava evankeliumin muuttavaan voimaan.

Kristittyjen yhteydestä tulee mieleen tällainenkin toteamus: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Tuskin Mestari tykkää huonoa, jos näkee seuraajiensa edes haparoiden pyrkivän noudattamaan tätä lausetta.

 

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s