Danielin kirja – nyt

Olen luennoinut Danielin kirjaa. Se on tuntunut hämmästyttävän ajankohtaiselta. Tai ei siinä mitään hämmästeltävää tietenkään ole, sillä tämä on juuri Raamatun erityisluonne: se puhuttelee kaikkien aikojen kaikkia ihmisiä. Ilmestyskirjastakin voisi äkikseltään ajatella, että mitä tekemistä sillä on ollut viimeiseen kahteen tuhanteen vuoteen, kun sen varsinainen toteutuminen on kai vielä edessäpäin. Se on kuitenkin ollut kristityille rakas ja tärkeä kirja sukupolvesta sukupolveen ja aina erityisesti vainojen ja ahdistusten aikana siitä on saatu suurta lohdutusta. Se on ymmärretty oikein: Jumalalla on homma hanskassa silloinkin, kun maailmassa vähiten näyttää siltä.

Mutta siis tuo Danielin kirja. Sehän on varsinainen maailmanhistorian läpileikkaus. Siellä ei kerrota ainoastaan kirjoittajan omasta ajasta, vaan annetaan seikkaperäinen kuvaus seuraavien vuosisatojen maailmanvalloista. Daniel itse oli korkea virkamies Babylonian hallintokoneistossa 500-luvulla eKr. ja hän säilytti asemansa vielä uuden imperiumin, Persian, noustua valtaan. Kirja kuvaa hämmentävän yksityiskohtaisesti historiaa myös 400-, 300-, 200- ja 100-luvulta aina vuoteen 164 eKr. asti. Sieltä voidaan tunnistaa 300-luvulla maailman valloittanut Aleksanteri Suuri ja se esittelee useimmat seleukidi- ja ptolemaioshallitsijat seuraavilta vuosisadoilta. Teksti huipentuu Antiokhos IV Epifaneksen röyhkeään esiintymiseen ja Jerusalemin temppelin häpäisyyn. Tämä Vanhan testamentin antikristukseksi kutsuttu syyrialaishallitsija kohtaa kuitenkin loppunsa ja Jumala toteuttaa vääjäämättömästi omat suunnitelmansa.

Historian kulku on siis Jumalan käsissä. Luther on sanonut tästä näin: ”Ei ole yhtään sotaa, jota Jumala ei kävisi, ei yhtään rauhaa, jota hän ei solmisi, ei yhtään ihmistä, jota hän ei johtaisi. Niinivekin on hänen kaupunkinsa ja Saatanakin on Jumalan Saatana”. Tämä näkökulma antaa perspektiiviä seuratessamme uutisia levottomasta maailmasta. Se ei oikeuta sulkemaan silmiämme maailman pahuuksilta ja vääryyksiltä, eikä alistumaan niihin, mutta se muistuttaa suuremmasta näköalasta: ei Jumala ole hermostunut eikä unohtanut maailmaa oman onnensa nojaan.

Oikeastaan piti kuitenkin viitata toiseen Danielin kirjasta nousevaan näköalaan. Kirjan päähenkilöä luonnehditaan siellä näin: ”Mitään syytöstä he eivät kuitenkaan pystyneet esittämään, sillä Daniel oli rehellinen, eikä mitään laiminlyöntiä tai rikkomusta löytynyt.” Kuulin juuri uutisen, kuinka tuhannet espanjalaiset olivat käyttäneet väärin heille annettuja luottokortteja. Lehdistä olemme seuranneet suomalaisen korkean poliisijohdon outoja toimia rikollismaailmassa. Televisio kertoi lainoppineiden vääristä päätöksistä. Yritysjohtajista ja poliitikoista paljastuu aika ajoin suuria kotiinpäinvetäjiä. Vaikka länsimaisissa yhteiskunnissa korruptio on paljon vähäisempää kuin kehitysmaissa, niin vähän väliä kuulemme uusista tapauksista. Miksi? Koska ihminen ajattelee, että silloin voi huijata, jos kukaan ei sitä näe.

Nostan hattua Danielille. Rehellinen eikä mitään laiminlyöntiä tai rikkomusta vaikka kuinka syynättiin ja etsittiin. Miksi? Siksi koska hän teki työnsä Jumalalle eikä ihmisille. Kuten jokainen kristitty tietenkin tekee. Vai tekeekö?

 

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s