Joulukuusen opetus

Sain jotain näkyvää aikaan. Vein kuusen ulos. Tai siis oikeastaan näkymätöntä, koska kuusta ei enää ole. Jos se ei kauheasti varista, emme useinkaan malta siitä vielä nuutinpäivänäkään luopua. Mutta nyt sitä ei kehdannut pitää enää kauemmin, koska pääsiäiskuusia ei ole tapana pitää.

Eräänä vuonna kävi näin. Kun kuusi oli aikansa ilahduttanut meitä joulun jälkeen, se alkoi pudotella neulasiaan. Kun vihdoin olin heittämässä sitä ulos ja tönäisin vähän, se varisti kaikki neulasensa lattialle paksuksi vihreäksi matoksi. Se ei ollut enää lainkaan kaunis, ruskeanharmaa raato vain. Heitin sen ikkunasta ulos. Sitten unohdin koko rotjakkeen pihalle seuraavaksi päiväksi. Yöllä oli satanut paksu lumikerros. Ja kas, meidän äskeinen kuusirumiluksemme oli saanut kauniin puhtaan lumikuorrutuksen. Taivas oli siis tehnyt kelvottomasta raaskusta käsittämättömän hienon taideteoksen. Kuusen rangasta ei näkynyt ripaustakaan, mutta pihalla seisoi valkoinen helmiäispuu.

Juuri näin taivas tekee: pukee olemattoman olevaksi, kelvottoman kelvolliseksi. Tässä olemme uskomme ytimessä. Uskonpuhdistuksen isät ilmaisivat sen latinankielisellä lauseella simul iustus et peccator, ’samalla kertaa vanhurskas ja syntinen’. Siis itsessään mahdoton, mutta Jeesuksen tähden mahdollinen.

Olen kiertänyt kymmenessä maassa raamatunopetustehtävissä. Jos opetukseni pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, se olisi tuo yllämainittu. En ole sitä paljon hokenut, mutta pelastuksemme perustaa olen yrittänyt selvittää. Se nimittäin on hiukan hakusessa usein muiden uskontojen jyllätessä ympärillä. Niillä kaikilla on omat ehtonsa pelastuksen saavuttamiseksi ja niin kristittykin menee helposti siihen vipuun, että ryhtyy tarjoamaan jotain omia hurskauden harjoituksiaan Jumalalle pelastuksen hinnaksi.

Harva väittää pelastuvansa omilla teoillaan, mutta mittaa kuitenkin uskoaan omien tekemistensä ja tekemättä jättämistensä valossa. Eikä vain ulkomailla vaan meikäläisessä kristillisyydessä yhtä lailla. Olenko oikeassa uskossa, kun olen rukoillut niin vähän, en aina jaksa lukea Raamattua, enkä osaa todistaa uskostani muille niin kuin toivoisin? Mutta eihän näillä mitata uskoa! Uskotko, että Jeesus antaa syntisi anteeksi? Jos uskot, olet pelastettu, etkä voi koskaan sen pelastetummaksi tulla.

Se ulkokuusikin oli vietävä pihalta. Mutta sen sanoma jäi. Jeesuksen kuolema riittää peittämään elämäni roskan. Siksi olen yhtaikaa mahdoton ja mahdollinen. Päällimmäiseksi jää armo.

 

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s