Katselen hyvin satunnaisesti Tiede-lehteä. Luullakseni se popularisoi tieteen tuloksia yleensä ihan asiallisesti. Numerossa 4/2015 oli kuitenkin paha rimanalitus. Juha Pakkalan kirjoitus ”Raamatun sana on niin kuin se luetaan” sekoitti asioita niin perusteellisesti, että on vaikea uskoa kirjoittajan edustavan yliopistollista Raamatun tutkimusta. Seurakuntalaisen uutisvirrassa tätä jo kommentoitiin. Jatkan vielä muutamalla maininnalla.
Kirjoittaja väittää, että ”historiasta ei löydy aikaa, jolloin olisi ollut olemassa vain yksi, kaikille sama Raamattu”. Tosiasia on, että koko historian ajan juutalaisilla on ollut sama pyhä kirja, jota me kutsumme Vanhaksi testamentiksi ja koko historian ajan kristikunnalla on ollut sama Raamattu sillä erotuksella, että katolinen kirkko on ottanut mukaan ns. apokryfikirjat. Sillä että Raamattu on syntynyt pitkän prosessin kuluessa, ei ole mitään tekemistä edellisen lauseen kanssa.
Väite että ”Uuden testamentin teksteihin olisi tehty muutoksia lähes jokaiseen jakeeseen”, on täysin perusteeton. Kreikankielisen tekstin variantit eivät kerro tällaisista varta vasten tehdyistä muutoksista, vaan useimmiten on kyse kopiointivirheistä, jotka on helppo tunnistaa. Muutama epävarma kohta ei anna aihetta heittää varjoa koko kirjan ylle.
Puhe Aserasta Jahven puolisona perustuu yhteen arkeologiseen löytöön, joka ei kerro vallitsevasta juutalaisesta uskosta mitään, vaan on osa sitä uskontojen sekoittumista, josta Vanhan testamentin profeetat alinomaa varoittivat.
Kirjoittaja toteaa, että ”Raamattua on käännetty antiikin ajoista, ja jokainen käännös on muuttanut tekstiä, kun kääntäjät ovat tavoitelleet asiayhteyksiin sopivia ilmaisuja. Ajankohtaistaminen ja tulkitseminen on jatkunut myös Raamatun selitysteoksissa ja muussa kirjallisuudessa”. Anteeksi vaan, mutta asia on täsmälleen päinvastoin. Jokainen raamatunkäännös on pyrkimys alkutekstin oikeaan tulkintaan, ja vaikka alkutekstin täydellinen ymmärtäminen on joissain kohdin vajavaista, tekstiä ei yleensä tarkoitushakuisesti muuteta. Selitysteokset selittävät tekstiä ja se on niiden tehtävä.
Kirjoittaja tekee lopuksi johtopäätökset, joilla ei ole mitään tekemistä hänen päättelyketjunsa kanssa. Hän sanoo, että ”kun ymmärretään Raamatun syntyprosesseja, voidaan hyvällä omallatunnolla hylätä niitä Raamatun käsityksiä, jotka eivät kuulu nykymaailmaan”. No, kaikkihan Raamatussa kuuluu toiseen maailmaan kuin nykyiseen, ja silti kristillinen kirkko on aina ollut sitä mieltä, että sen usko ja elämä perustuvat Vanhan ja Uuden testamentin pyhiin kirjoituksiin, eivätkä ne voi mihinkään muuhun perustuakaan. Voimme siis hyvällä omallatunnolla pitää kiinni kaikesta siitä, mikä Raamattuun on kirjoitettu.
Pakkalan tekstiä lukiessa syntyy vaikutelma, että teologisen tiedekunnan huippuyksikön tutkija yrittää epätoivoisesti etsiä tiedemaailman hyväksyntää oman teologiansa tieteellisyydelle ja tulee samalla romuttaneeksi sekä normaalin eksegeettisen tutkimuksen että kristillisen kirkon käsityksen Raamatun luonteesta ja merkityksestä.
Eero Junkkaala 
KIITOS tästä! Hienoa, että tiesit tuosta Asera-jutusta ja voit näin paljastaa minkälainen vääristely on kyseessä!
Tämä alittaa todella riman teologian opetuksesta tiedekunnassa, jonka maine on muutenkin ollut meidän Raamattuun uskovien maallikkojen silmissä osittain ala-arvoista ja Raamatun totuutta vääristävää. Eikö tällaisille opettajille pidä antaa lähtöpassit. Kolmannen polven yrittäjänä olen osittanut ovea niille, jotka toimivat yrityksissäni hyväksyttyjen ohjeiden ja sääntöjen vastaisesti. Näin pitäsisi tässäkin tapauksessa toimia.
Juha Pakkala on tunnustuskirjojen mukaan vannonut toimivansa Raamatun antamien ohjeiden mukaan, mutta on alkanut opettaa harhaoppia opiskelijoille. Rukoillaan, että Juha alkaa lukea Raamattua ja myös tunnustuskirjoja.
VT ja UT eivät ole olleet samat kautta historian, vaan ne ovat kasvaneet kirja kirjalta.VT noin tuhannen tai kahden tuhannen vuoden aikajanalla ja UT noin sadan vuoden aikajanalla. Ei nämä kirjat tippuneet valmiina kenenkään käteen. Joten on perusteltua ajatella, että raamattu ei ole ollut aina sama. Ja sekin on totta, ettei kaikillla kristityillä ole täsmälleen samanlaista raamattua, koska käännöksiäkin on monella kielellä. Mitä raamatun käännöksiin tulee niin jos suomenkielinen romaani käännetään englanniksi niin onko käännös enää ”se ainoa oikea”. Minusta raamatun pieniin käännös nyansseihin takertuminen on saivartelua.
Hei Eero, ja kiitos huomioistasi artikkeliini Tiede-lehdessä.
Tässä pari kommenttia huomioihisi:
1) On vaikea nähdä missä vaiheessa juutalaisilla on ollut vain yksi Vanha testamentti. Samarialaisilla on oma versionsa Pentateukista, joka poikkeaa lähes jokaisessa jakessa ns. masoreettisesta teksistä. Kreikankielisessä käännöksessä Septuagintassa, joka muuten oli pitkään monien juutalaisten tärkein ja ainoa Raamattu, on lukemattomia eroja. Qumranin teksteissä on myös lukuisia eroja masoreettisen, kreikkalaisten versioiden ja samarialaisen Pentateukin kanssa. Kaikkien näiden toisistaan poikkeavien versioiden taustalla oli juutalaisia.
2) Vilkaisu Uuden testamentin kriittisen editioon (ja sen ala-apparaattiin) Novumiin paljastaa aika nopeasti, että muutokset eivät missään nimessä rajoittuneet kopiontivirheisiin. Tästä ei ole ole tutkimuksessa erimielisyyttä. Erittäin selkeänä esimerkkinä artikkelissani mainitsema Markuksen kirjan loppu (16:9-20). Lisäksi on muistettava, että Novumin apparaatissa ei ole läheskään kaikkia variantteja.
3) Väite, että Asera-teoria perustuu yhteen arkeologiseen löytöön on perusteeton. Viittaat varmasti Kuntillet Ajrudin tai Khirbet el-Qomin löytöhin (löytöpaikkojahan siinä on jo kaksi; aivan eri paijkoista ja eri ajoilta. Lisäksi Ajrudista Jahven Asera mainitaan neljässä eri piirtokirjoituksessa). Teoria Aserasta Jahven puolisona perustuu laajemmille havainnoille: Asera kummittelee useissa Vanhan testamentin teksteissä: Aseraa kielletään nimen omaan asettamasta Jahven temppeliin Deut 16:21, mutta Kuninkaiden kirjoissa se kuitenkin jatkuvasti poistetaan sieltä (esim. 2 Kun 23:6-7). On loogista päätellä, että Asera oli osa Jahven kulttia (vaikka myöhemmät toimittajat sen halusivat kieltääkin.
4) Ajatus, että ”jokainen raamatunkäännös on pyrkimys alkutekstin oikeaan tulkintaan” voi tietyllä tavalla pitää paikkansa kääntäjän näkökulmasta, mutta kun tutkija vertaa käännöstä heprealaiseen tekstiin, voidaan helposti huomata, että monessa tapauksessa kääntäjä on soveltanut tekstiä omaan kontekstiinsa. Jokainen käännös on pohdittava erikseen. Osa käännöksistä on hyvinkin kirjaimellisia (esim. Jeremia, osa Pentateukkia, Akvilan käännös kauttaaltaan jne.) kun taas osa on hyvinkin vapaita (esim. Ester). Osassa käännöksiä on siis tehty suuria muutoksia.
5) En ainakaan minä voi ”hyvällä omallatunnolla pitää kiinni kaikesta siitä, mikä Raamattuun on kirjoitettu.” Raamattuhan käskee kivittää tottelemattoman tai juopottelevan pojan: 5. Moos 21:20-21. Naimisiin mennyt nainen, jota aviomies epäilee, kokee saman kohtalon jos hän ei voi osoittaa olleensa neitsyt (5. Moos 22:20-21). Saman kohtalon kokevat aviorikkojat sekä raiskattu nainen jos raiskaus tapahtuu kaupungissa (koska häntä voi epäillä siitä, ettei huutanut: 5. Moos 22:22-29.) Etnistä puhdistusta ei tarvitse kauan etsiä Joosuan kirjasta.
Jos joku tosissaan haluaa pitää näistäkin Vanhan testamentin sanoista – ja onneksi sinä et kuulu niihin – lopputulos ei paljon poikkea ISIS-järjestön julmuuksista.
Kiitos, Juha, palautteestasi. Puhumme useissa kohdin hiukan eri asioista.
1) Sanon kirjoitukseni lopussa, että Raamattu on syntynyt pitkän prosessin tuloksena, mistä me molemmat olemme yhtä mieltä. Mutta jos sinä kirjoitit, että ”historiasta ei löydy aikaa, jolloin olisi ollut olemassa vain yksi, kaikille sama Raamattu”, se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Sen jälkeen kun VT:n ja UT:n kaanon on hyväksytty, kirkolla nimenomaan on sama Raamattu niine poikkeuksineen, jotka mainitsin.
2) Sinun heittosi, että UT:n lähes jokaiseen jakeeseen on tehty muutoksia, on virheellinen huitaisu, sillä kaikki tutkijat tietävät, että useimmat niistä ovat asian kannalta mitättömiä kopiointivirheitä ja ne muutamat suuremmat muutoksetkin sellaisia, jotka eivät muuta itse asiaa mitenkään. Joten ei pitäisi antaa kuvaa, että koko kirjaa on sen historian ajan väännelty sinne tänne, eikä meillä siis olisi mitään käsitystä oikeasta alkutekstistä.
3) Aserassa on kyse samasta epäjumalanpalveluksesta, josta melkein koko VT puhuu.
4) Tottakai käännöksissä on eroja. Silti niiden perusteella ei voi häivyttää sitä tosiasiaa, että ne yleensä pyrkivät ilmaisemaan asian mahdollisimman hyvin ja meillä on käännetyssä tekstissäkin luotettava ilmoitus.
5) Raamatuntutkijan pitäisi tietää, miten kristillisessä kirkossa Raamattua luetaan: UT antaa oikean tulkinnan VT:n vaikeisiin kohtiin. Siksi emme enää esim. uhraa, koska Kristus on uhrattu. Emme myöskään noudata Mooseksen seremonialakeja.
Hei Eero,
1) Tarkoitat ehkä, että kullakin kirkkokunnalla (tai muulla kristillisellä ryhmittymällä?) on ollut aina yksi Raamattu. Mitään yhtä kirkkoa ei ole koskaan ollutkaan.
Kirkkokunnat taas eivät taas koskaan ole päässeet keskenään täyteen yhteisymmärrykseen edes siitä, mitkä kirjat Raamattuun tulisi kuulua. Esimerkiksi Etiopian ortodoksikirkon kaanoniin kuuluu useita kirjoja, joita muut eivät pidä kaanoniin kuuluvina.
Toinen kysymys on, mikä on kunkin kirjan varsinainen muoto/käsikirjoitus, joka tulisi hyväksyä lähtökohdaksi. Ne ovat poikenneet huomattavasti toisistaan eri kirkkokunnissa. Läntisissä kirkoissa oli pitkään arvossa ns. läntiset käsikirjoitukset, mutta myöhemmin näissä on osoitettu olleen paljon heikkoja ja myöhäisiä lukutapoja.
Modernilla ajalla katoliset ja protestanttiset kirkot ovat alkaneet kuunnella tutkijoiden näkemyksiä tässä asiassa ja hyväksyneet kriittisiä editioita käännösten pohjiksi, mutta näin ei toki ole ollut aikaisemmin, ja monessa maailman kirkossa näin ei ole edelleenkään.
2) En toki väitä, että kaikki muutokset ovat itse sisällön kannalta ratkaisevia. Suuri osa on todellakin tahattomia virheitä. Lisäksi mukana on selventäviä mutta tarkoituksellisia korjauksia tai muutoksia (prepositoita, partikkeleita muutettu/lisätty). On selvää, että suurin osa käsikirjoitusten välissä olevia eroja on sisällön kannalta pieniä.
Tästä huolimatta käsikirjoituksissa on paljon teologisesti merkityksellisiä muutoksia. Kun eroja on valtavan suuri määrä, mukaan mahtuu myös lukuisia merkittäviä.
Osa muutoksista liittyy teologisiin kehityksiin, joita kristillisessä teologiassa tapahtui. Bart D. Ehrman on viime aikoina lukuisissa julkaisuissaan tuonut esille näitä teologisia korjauksia Uuden testamentin tekstiin. Eli tekstejä on muokattu vastaamaan myöhäistä teologiaa.
3) On selvää, että suurin osa VT:ia tulkitsee Aseran epäjumalanpalvelukseksi. Tutkimuksessa yritetään kuitenkin selvittää, mitä VT:n ankaran kritiikin taustalla on. Jos luovutaan ajatuksesta, että VT:n antaman kuva vastaa aina historiallista todellisuutta, niin kuva Aserasta muuttuu, ja kuningasajan Asera paljastuu osaksi Jahven kulttia.
4) Pyrkimys kääntää hyvin on konteksti- ja aikasidonnainen. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi 1600-luvun Englannissa tehty Kuningas Jaakon käännös antaisi aina luotettavan kuvan siitä, mitä alkuteksti on halunnut sanoa esimerkiksi 2000 vuotta aikaisemmin aivan toisenlaisessa kulttuurissa.
5) Sinä itse kirjoitit, että ”Voimme siis hyvällä omallatunnolla pitää kiinni kaikesta siitä, mikä Raamattuun on kirjoitettu.” Nyt kuitenkin haluat sanoa, että ei meidän tarvitsekaan pitää kiinni kaikesta mitä VT:iin on kirjoitettu.
Juhalle pakko heittää kiitokset siitä että avaa meille vähän syvemmin perusteluja. Nythän kun lukee sen alkuperäisen artikkelin, siellä on paljon toteamia ilman perusteluja ja siksi saa aikaan epäammattimaisen kuvan.
Mutta yksi asia pistää silmään kuin tikku ja se on ikävä kyllä pakko Juha sinulle todeta: Et vaikuta uskovalta mieheltä ja on ikävä kyllä niin että ilman Pyhää Henkeä, et pääse ikinä puusta pidemmälle raamatun ymmärryksessäsi vaan tulet jatkossakin käsittelemään sitä jonain historiallis/uskontopoliittisena filosofiana jota se ei ole.
Mikäli olet Pyhän Hengen ihmisiä, eli uskot Jeesukseen Messiaana ja Jumalan poikana ja todellisena tällä pallolla kävelleenä ihmisenä joka on kuollut ja noussut kuolleista ja ottanut vastaan kaiken vallan maan ja taivaan välillä jne. Olen hyvin pahoillani erheestäni siinä tapauksessa, etenkin Jumalan silmissä.
Loppuun sanon että tieteelliseen keskusteluun ei kuulu oma mielipiteesi siitä että mielestäsi raamatun osista jotka eivät ’kuulu’ nykyaikaan voitaisiin luopua. Se on sinun henkilökohtainen mielipide jonka copy paste:at ja liimaat tieteelliseen artikkeliisi täten johdattaen maallikoita jotka luottavat asemaasi yliopiston tutkijana omien mielipiteidesi suuntaan. On tärkeää että käydään asioista debaattia, mutta sen tulee olla oikeassa kontekstissa. Mielipidekeskustelu erikseen ja tieteellinen tutkimus ja faktat erikseen.
Loppuun vielä yritän havainnoillistaa sinulle hyvinkin kiusallista näkökulmaa sekulaarin maailman ja uskon näkövinkkelistä: Homoseksuaalisuus. VT tarjoaa kuolemanrangaistusta tähän asiaan mutta Jeesuksen mukaantulo UT:ssa muuttaa pakan niin että hekin saa armahduksen jos katuu ja kääntyy teoistaan hänen puoleensa ja uskoo Jumalan Poikaan (ihmisen poika)
Toisin sanoen et sinä Juha, enkä minä ole yhtä tai kahta Homoseksuaalia Jumalan silmissä yhtään paremmissa kantimissa, me kaikki jäädään Jumalan kirkkautta vaille ilman Jeesusta ja aitoa katumusta. Aivan sama onko homo vai hetero joka katsoo pornografiaa tai toisia naisia himoiten. Sama armo kuuluu kaikille ja Jumala todellakin haluaa armahtaa KAIKKI jotka uskoo Jeesukseen.
Eli jos et usko Jeesukseen niin on täysin ymmärrettävää että mielestäsi raamatusta voitaisiin luopua vaikka kokonaan. Et näe relevanttia syytä teokselle joka puhuu pelastuksesta kun et usko koko pelastukseen alkuunkaan ja silloin niinkauan kuin et usko, et myöskään pelastu.
Rukoilen puolestasi Juha ja toivon sinulle hyvää elämässäsi, mihin tiesi johtaakaan.