Dialogia vai lähetystä?
Menin ostamaan puhelinkorttia Iringan pääkadulla Tansaniassa. Myyjä aloitti uskonnollisen keskustelun, mikä noissa oloissa ei ole lainkaan tavatonta. Hän kysyi minulta, olenko pannut merkille, että kirkossa käy nykyään vähemmän ihmisiä kuin aikaisemmin. Vastasin, etten ollut sellaista havainnut. Keskustelukumppanini valisti minua, että maallistuminen on vähentänyt kävijöiden määrää. Hän jatkoi: ”Kyllä kirkossa pitäisi käydä, jos kerran ottaa uskonsa todesta.” Olin samaa mieltä. Sitten hän sanoi: ”Se on sama meillä muslimeilla. Moskeijassa pitäisi käydä, jos kerran uskoo asiaansa.” Tässä vaiheessa lähetystyöntekijältä meni jauhot suuhun. Kysyin, paljonko puhelinkortti siis maksaa.
Tämä pieni arjen dialogi kertoi muslimien ja kristittyjen mutkattomista suhteista. Olin siinä tilanteessa huono lähetystyöntekijä, vaikka keskustelun avaus oli mitä herkullisin. Toisaalta, juuri ymmärtävä dialogi on myös lähetystyön avain. Ilman toista kunnioittavaa keskustelua ja kumppanin näkemysten arvostamista ei lähetyksen asialla päästä eteenpäin.
Lähetystyötä syytetään joskus käännyttämisestä. Termillä on huono kaiku, sillä se antaa kuvan pakottamisesta tai uskoon painostamisesta. Mahtaako kukaan sellaista nykyään tehdä? Kuitenkin lähetystyön perimmäinen tarkoitus on, että ihmiset kääntyisivät. Jos lähetyksen motiivi ei ole ihmisten johtaminen Jeesuksen tuntemiseen, sitä on väärin kutsua lähetystyöksi.
Lähetyksen saralla tehdään toki nykyään pääasiassa muuta kuin evankelioimistyötä. Ymmärretään, että paikalliset kristityt ovat parempia viemään sanomaa omille maanmiehilleen kuin me ulkomailta tulleet puolikieliset ja kulttuuria ymmärtämättömät. Siksi meidän tehtävämme on painottunut enemmän kirkkojen tukemiseen koulutuksessa ja taloudessa. Lisäksi ymmärrämme kutsumukseksemme parantaa ihmisten elinoloja terveydenhoidon, köyhyyden vähentämisen, kyläyhteisöjen kehittämisen ja monen muun toiminnan avulla. Katsomme, että tämä on sitä kristillistä palvelutyötä, johon Jeesus on meitä kutsunut. Käytämme tähän myös valtion kehitysyhteistyövaroja ja pidämme hyvänä sitä, että tämän maailman varallisuutta voidaan ohjata sinne, missä puute on suurin.
Näin pitää tehdä. Jos kaiken tämän keskellä unohdamme varsinaisen mandaattimme, evankeliumin esillä pitämisen, meidät pitäisi kutsua pois maailmalta rahoja tuhlaamasta.
PS 1. Hallituksenpyrkimys kehitysmäärärahojen leikkaukseen on suuri virhe
PS 2. Rovaniemellä oli hyvät ja hengellisesti rohkaisevat lähetysjuhlat
Eero Junkkaala 
Sain vain hyvää palautetta Lähetysjuhlilta Rovaniemeltä,ystäväni oli siellä!
Kiitos lähetysjuhlista!Siunausta jokaiseen päivääsi! ❤
Raamattukolumniin vastaaminen on ollut mahdotonta pitkän aikaa ja on edelleen. Onko sivuilla jokin vika vai onko vastausmahdollisuus poistettu tarkoituksella?
Sivun asetuksissa oli jostain syystä sellainen, että paria viikkoa vanhempiin ei voi vastata. Nyt se on muutettu, joten keskustelu jatkukoon!
Lähetin taannoin uuden vastauksen kolumniin ”Raamattu on ihmisten kirjoittama”. Se ei ole tullut vieläkään näkyviin. Asialla ei ole kiirettä, mutta ilmoita Eero,.jos pitkähkö viestini ei ole tullut perille. Näistä bittiavaruuteen lähetetyistä viesteistä kun ei koskaan tiedä.
Kiitos, Wellhausen, keskustelun jatkamisesta. Minä olen ollut hidas käymään tällä omalla sivullani, kun äitini hautajaiset ovat vieneet aikaa ja energiaa. Aion pikapuoliin kommentoida edellistä pitkää viestiäsi. Tämän tapainen pohdinta on mielestäni tärkeää ja tarkoituksenmukaista. Olisi lisäksi mukava saada tietää, kuka tuon kuuluisan nimimerkin takana piileskelee.
Otan osaa äitisi poismenon johdosta. Kommentillasi ei todellakaan ole mitään kiirettä. Pääasia että nyt tiedän, että pitkähkö viestini on tullut perille.
Jos sopii, niin en paljasta henkilöllisyyttäni. Mutta sen voin kertoa, etten ole kukaan tunnettu henkilö Suomen hengellisellä tai teologisella kentällä. Ihan nobody vain. 🙂
”Mahtaako kukaan sellaista nykyään tehdä?”
Kaunis lause joka trivialisoi hengellistä väkivaltaa kokevien kokemukset. Kiitos vaan tästäkin. Hienosti lähtee dialogi varmaan tuolta pohjalta esimerkiksi uskonnottomien tai uskovaisten vainon kohteeksi joutuneiden kanssa.
Kenties tässä on tärkein yksittäinen syy kirkkojen tyhjenemiseen. Esim. minä en siellä enää ole juuri tämänlaisten juttujen vuoksi. Aika paljon kirkko saisi tehdä jotta saisi minut taas puolelleen. Vielä enemmän että minunkaltaisiani ei massatuotettaisi kuin liukuhihnalta joka ikinen päivä.
Hei Tuomoh, sorry että on jäänyt vastailematta joihinkin tämän sivun kommentteihin. Otat siis kantaa siihen, että käännytystyössä harjoitetaan joskus myös hengellistä väkivaltaa. Tietenkin olet oikeassa. Minä sanoin kirjoituksessani kyseisen lauseen melkein ohi mennen ja tarkoitin, että esimerkiksi kirkon lähetysjärjestöjen työssä pidetään yllä todistusta Jeesuksesta, mutta se on kaukana hengellisestä väkivallasta. Se on normaalia todistusta omasta uskosta, jota kaikissa uskonnoissa harjoitetaan ja joka kuuluu uskonnonvapauden piiriin.