Erikoisissa pippaloissa

Kaikenlaisiin pippaloihin sitä saarnamies joutuukin. Olin puhujana Gospel Ridersien kansainvälisessä kokoontumisessa. Enkä omista edes moottoripyörää. Paikalla oli useita satoja prätkämiehiä ja naisia, joista jokainen näytti siltä kuin olisi karannut Helvetin enkeleiden kokoontumisajoista. Tosin yhdellä erotuksella: nämä olivat pikemminkin taivaan enkeleitä, sillä näiden nahkaliivien teksteissä puhuttiin Jumalasta, Jeesuksesta ja evankeliumista. Monissa takeissa oli iso risti ja jonkun selässä luki Ambassadors for Jesus Christ. Pyörillä ratsastavia nykyajan cowboyta oli saapunut ympäri Eurooppaa, kaukaisimmat Amerikasta, Australiasta ja Etelä-Afrikasta.  Jokainen oli tullut paikalle omalla ratsullaan, joista vaatimattomimmat olivat pieniä kevytmoottoripyöriä ja hienoimmat kuin nojatuolilla varustettuja luksuskuljetuslaitteita.

Nämä Jeesuksen Kristuksen suurlähettiläät ovat todellakin ihmeporukkaa. Heillä oli ollut ennen suurkokoontumista ryhmittäin vierailuja rippikoululeireillä, toreilla ja muuallakin. Vierailujen idea ei ollut esitellä moottoripyöriä (varmaan sitäkin!), vaan kertoa siitä, kuinka Jeesus oli muuttanut elämän. He olivat rukoilleet ihmisten puolesta ja jakaneet motoristiraamattuja, joissa on Uuden testamentin lisäksi useita henkilökohtaisia todistuksia. He kertoivat, että heidän esiintymisensä prätkineen ja nahkavaatteineen oli poikkeuksetta herättänyt myönteistä mielenkiintoa. Kohdattaessa toisia motoristeja juttu syntyi ihan itsestään. Kun näissä kuteissa annettiin häpeilemätön todistus Jeesuksesta, sen vaikutus oli erilainen kuin tavallisen seurapuheen. Karskeimmatkin kundit hiljentyivät kuuntelemaan. Monen kerrottiin jopa ottaneen Jeesuksen vastaan.

Minua jäi puhuttelemaan tällainen maan tasalta lähtevä evankeliumin levittäminen. Siinä samaistuminen ihmisten elämään ja vapaa-aikaan yhdistyi rohkeaan ja aitoon uskon todistukseen. Nahkatakki linkittää sinut motoristiksi ja sen selässä oleva risti antaa luvan ottaa uskon asiat puheeksi.

Olisiko tässä 2000-luvun evankelioimisen avain? Vertaisryhmät kertovat evankeliumin toisilleen. Arjen ympyröissä etsittäisiin tapoja, joissa sekä samaistutaan että erottaudutaan porukasta. Tullaan lähelle mutta ei hävetä evankeliumia. Meillä länsimaissa uskonnosta on tehty tabu, jota ei pitäisi ottaa puheenaiheeksi, ettei loukkaa toisen vakaumusta. Mutta voisihan siitä yrittää puhua loukkaamatta, vain kertoa, mitä itse on löytänyt. Ehkäpä nämä evankeliumimotoristit voivat näyttää esimerkkiä siitä, miten Jumalan valtakunnan asiaa viedään eteenpäin tämän päivän maailmassa.

 

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Erikoisissa pippaloissa

  1. Arto Koivukoski sanoo:

    Kiitos Eero palautteesta! Itsekkin olin mukana motoristina ja myös pappina noissa pippaloissa. Yhtenä Jumalan hulluna olin myös kiertämässä tätä rakasta Suomen maata kohdaten ihmisiä. Kokemuksesi tehtävästämme ja meistä on juuri sen suuntainen kuin itsekkin koen sen olevan.
    Viikonloppu Vivamossa oli todella unohtumaton kohokohta ja monien hartaitten rukousten loppusumma.
    Herra yksin tietää lopullisen vaikutuksen , joka jää elämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s