Aurinko paahtoi kuumasti ja hiki virtasi, vaikka vain istuimme kiviraunioiden päällä ja luimme Raamattua. Jesajan kirjan kuvut 36 ja 37 alusta loppuun. Annoimme Sanan puhutella. Sitten oppaamme Mikko Louhivuori selitti, mistä suunnasta assyrialaiset tulivat, millainen taistelu tuossa rinteessä käytiin, miten Lakis valloitettiin ja mitä dokumentteja siitä on vielä jäljellä. Vanha testamentti alkoi elää ennen kokemattomalla tavalla. Olin käynyt kolmivuotisen raamattukoulun ja viisi vuotta teologista tiedekuntaa, mutta en ollut oikein uskaltanut ryhtyä opettamaan Vanhaa testamenttia. Tuo Lakisin hetki muutti kaiken. Ikään kuin uusi lehti olisi avautunut Pyhään kirjaan: sehän on tällä tavalla historiaa alusta loppuun. Näin sitä myös voi opettaa. Niin minusta tuli Raamatun opettaja.
Jerusalemin katukahvilan hälinässä pohdimme syntyjä syviä, Mikko ja minä. Vaihdettiin eri maiden kuulumiset, arvioitiin Suomen hengellinen tilanne ja mietittiin, miten saataisiin enemmän Raamatun maan tietoutta suomalaisille kristityille. Haaveiltiin suomalaisesta kaivausryhmästä, joka pääsisi kuokkimaan pyhää maata omin käsin. Se tuntui utopialta. Vuonna 1984 unelma toteutui. Mikko järjesti tien professori Moshe Kochavin johtamille Afek-Antipatriksen kaivauksille ja minä keräsin Suomesta ryhmän. Tuon jälkeen kahtenakymmenenä kesänä meillä oli pyhän maan multaa kynsien alla ja Israelin arkeologian tuntemusta alkoi tihkua suomalaiseen kristikansaan.
Rockefeller-museon yhteydessä on Israelin museovirasto, Israel Antiquities Authority. Mikko Louhivuori oli talossa ainoa ei-juutalainen, mutta ”pakanana” tämä vakaumuksellinen kristitty teki huikean päivätyön laitoksen atk-alan erityisasiantuntijana. Museon kuppilassa kysyin Mikolta, mistä arkeologian kysymyksestä kannattaisi yrittää tehdä väitöskirjaa. Mikko ehdotti suoraan kaikkein kuuminta kiistakysymystä, Joosuan aikaista israelilaisten tuloa luvattuun maahan. Ja kirja on tehtävä englanniksi, jotta se on heti mukana kansainvälisessä keskustelussa, sain opastukseksi.
Mikko Louhivuori asui suurimman osan elämästään Israelin palestiinalaisalueella – olihan hän naimisissa palestiinalaiskristityn kanssa – ja kävi joka päivä töissä Jerusalemissa juutalaispuolella. Hän tunsi Israelin kriisin osapuolet niin hyvin, että olisi voinut pitää niistä luennon YK:n turvallisuusneuvostossa. Hän ei kuitenkaan ollut kovin halukas siitä puhumaan. Hän tunsi sen liian hyvin.
Kotimaa-lehti kysyi minulta heinäkuussa 2016, kuka on minulle tärkeä teologi. Ei tarvinnut kahta sekuntia miettiä: Mikko Louhivuori. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että opin tuntemaan Mikon jo 1970-luvun alussa ja sain olla vielä hänen sairasvuoteensa ääressä muutama viikko sitten. Ehkä edellä kerrottuja seikkojakin enemmän opin Mikon nöyrästä elämänasenteesta, uskon syvällisyydestä ja rakkaudesta totuuteen. Hän kuunteli kaikkia, mutta ei seurannut ketään. Hän tiedonjanonsa oli loppumaton ja lukeneisuutensa ylivertainen. Mikon suomen- ja englanninkielisiä blogeja seurasi yli 300 000 ihmistä eri puolilla maailmaa. Kaikkein kovin vääntö taisi liittyä niihin kirjoituksiin, joissa avattiin Jumalan luomistyön valtavia näkymiä vuosimiljoonien takaa. Esimerkiksi blogissaan (H) ID AS LUOMINEN Mikko vyöryttää esiin ammattimiehen ottein luonnontieteellisiä faktoja ja osoittaa samalla vahvaa luottamusta Raamattuun Jumalan ilmoituksen kirjana.
Jumala kutsui Mikko Louhivuoren kotiin perjantaiaamuna 16.9.2016. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso ja neljä aikuista lasta, jotka kaikki asuvat eri maissa. Mikon viimeinen kirja käsitteli Jeesuksen kärsimystietä ja julkaisematon artikkeli kristittyjen vainoa. Mikon oma viadolorosa on nyt ohi ja hän saa katsella Jeesusta kasvoista kasvoihin.
Eero Junkkaala 
Kiitos hienosta kirjoituksesta. Mikon surutyötä tekevä sisar, jonka suruun tämä toi iloa ja valoa
Minä opin tuntemaan Mikon vasta vuonna 2013. Sinä Eero kerroit minulle hänestä ja kannustit osallistumaan keskusteluihin Mikon suomenkielisissä blogeissa, jotka käsittelivät tieteen ja Raamatun suhdetta. Mikko toivotti minut tervetulleeksi ja antoi ihan oikeuden kirjoittaa myös kokonaisia artikkeleita, ei ainoastaan kommentteja – vaikka en ole tiedemies tai teologi. Mikkohan oli molempia. Se oli yllättävää ja hienoa ja haastavaa. Keskustelu jatkui noin puolitoista vuotta hyvin tiiviinä, ja myöhemminkin. On hämmästyttävää, miten monia sellaisia aiheita ehdimme käsitellä, jotka olivat askarruttaneet minua.
Esimerkkejä aihepiireistä, joihin Mikko meitä asiantuntevasti johdatteli
– Devonian kalareissu 2013 – mielikuvitusmatka devonikaudelle, tutkimaan Jumalan luomistöitä siellä paikan päällä.
– Homo erectus – tutustuimme tarkasti fossiiliaineistoon ja työkaluhin. Hyvin opettavainen tutkimusmatka vaikeaan aiheeseen.
– Missä olet Adam? Raamatun alkutekstien suhde muinaisiin nuolenpääkirjoituksiin ja silloiseen mailmankuvaan ym. Taas vaikea aihe, jota ei oikeasta näkökulmasta voi käsitelä kuin vahvasti Jumalaan uskova ihminen. Sitä Mikko oli
– Hidas luominen – käsittelimmme evoluutiota, Intelligent Design -näkemystä (jota Mikko kritisoi) ja näihin liittyviä asioita. Perustellista pohdintaa monesta näkökulmasta yhdessä muiden blogiin osallistuneiden kanssa.
Muitakin blogeja oli, mutta nämä olivat keskeisimpiä minulle. En unohda näitä keskusteluja koskaan ja olen niistä Mikolle hyvin kiitollinen. Mikon suuri tietomäärä, rohkeus ja mielikuvitus tekivät niistä ainutlaatuisia. Seurakuntayhteyksistä en ole Mikon ja sinun, Eero, lisäksi juuri löytänyt ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella tällaisista asioista. Siksi Mikko oli minullekin tärkeä. Hänellä oli myös veljellinen ja rohkaiseva asenne. Olen ollut surullinen ja järkyttynyt Mikon poismenosta. Tuntuu niin vahvasti, että se tapahtui liian aikaisin. Mutta olen myös iloinen siitä, että sain tutustua Mikkoon tällä tavalla.