YLE:n nettisivulla on pitkä artikkeli Raamatun tutkimuksesta. Se oli otsikoitu: ”Raamatussa käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja – Pyhän tekstin muuttuminen on välttämätöntä, koska sen täytyy olla relevanttia omalle ajalleen”. Teksti pyrkii kuvaamaan Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikön tuloksia ja se perustuu pääasiassa professori Martti Nissisen haastatteluun. Artikkeli on laadittu siten, että lukijalle syntyy vaikutelma täysin epäluotettavasta ja alati muuttuvasta Raamatusta. Ikään kuin tutkimus olisi nyt havainnut, että Raamattu ei olekaan sellainen pyhä kirja, jollaisena sitä on tähän asti pidetty.
Tosiasiassa artikkeli ei sisältänyt mitään varsinaisia uutuuksia. Modernin raamatuntutkimuksen alkuajoista lähtien, ja jo sitä ennenkin, on tiedetty, että Raamatussa on käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja. Erityisesti Vanhassa testamentissa on kohtia, joiden oikeasta kääntämisestä ei ole lainkaan varmuutta. Tekstikriittisen tutkimuksen tehtävänä on tutkia varhaisia käsikirjoituksia, verrata kreikankielistä Septuagintaa hepreankieliseen masoreettiseen tekstiin ja pohtia, aiheuttaako Qumranin tekstien tutkimus muutoksia virallisiin käännöksiin. Raamatun tekstejä voidaan myös verrata muihin vastaaviin Lähi-idän teksteihin, kuten Martti Nissinen on tehnyt tutkiessaan assyrialaisia profetioita. Arkeologiasta teksti toteaa: ”Arkeologiset löydöt tukevat myös Raamatun kertomuksia.”
Raamatun käännösvirheet ja kulttuuriset tulkinnat eivät muuta sitä tosiasiaa, että meidän uskomme perustana on pyhä kirja, joka on Jumalan sanaa. Käännösongelmat eivät koske kirjan pääsanomaa, vaan ovat useimmiten pienen pieniä yksityiskohtia. Kirjoittamisajan kulttuuri näkyy tietenkin tekstin taustalla, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän Jumalan sanaa.
Artikkelin mukaan eksegetiikka (Raamatun selitysoppi) on myös ”väline fundamentalismia eli jyrkkää oikeaoppisuutta vastaan, sillä Raamatun tekstien tulkinta tarkoitushakuisesti ei ole perusteltua”. Tässä liikutaan kyllä tutkimuksen ulkorajoilla. Ja kun lukee tekstiä eteenpäin, syntyy vaikutelma nimenomaan tarkoitushakuisesta Raamatun tulkinnasta. Artikkelin kirjoittaja nimittäin antaa ymmärtää, että kirkon avioliittokeskustelussa sivuutetaan tieteellisen raamatuntutkimuksen anti. Sitten viitataan Martti Nissisen ja Päivi Vähäkankaan Vartija-lehden artikkeliin, jonka mukaan Raamatussa on monia erilaisia avioliittokäytäntöjä. Niinpä kirjoittajien mukaan kirkko voisi yhtä hyvin pitää raamatullisena moniavioisuutta, koska sekin löytyy Raamatusta.
Tässä on unohdettu, että kirkko on alusta alkaen pitänyt johtavana Raamatun tulkintaperiaatteena sitä, että Raamattua on selitettävä Raamatulla ja että Uusi testamentti antaa oikean tulkinnan Vanhan testamentin teksteille. Niinpä se pitää johdonmukaisesti kiinni raamatullisesta periaatteesta, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Ja kas, kyllä Nissinen ja Vähäkangaskin tämän myöntävät, sillä heidän artikkelissaan lukee myös näin: ”Omassa kirkossamme raamatullisena avioliittokäsityksenä on perinteisesti pidetty kahden ihmisen, miehen ja naisen, välistä virallistettua, elinikäistä suhdetta, jonka tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä. Avioliitto esiintyy todellakin tällaisena niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin teksteissä sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti.” Siis mikä olikaan ongelma?
Eero Junkkaala 
Oletko huomannut, että modernissa ilmoituksessa – Joseph Smith – on sellaiset tarkennukset Mooseksen ja Aabrahamin kirjoissa (Kallisarvoinen Helmi- kirjassa), että luomiskertomus on kertomus ”tästä maasta ja tästä taivaasta”, ja että Jumala on luonut lukemattomia muitakin maailmoja? Nämä tarkennukset ovat varsin järkeenkäypiä nykyisen tähtitieteen valossa.
Räsäsnen on muuten kirjoittanut artikkelin jossakin Joseph Smithin raamatunkäännöksestä. Olikohan samassa Valvoja- lehdessä?
Tässä kommentissa menevät puurot ja vellit vielä enemmän sekaisin kuin Ylen artikkelissa. Smithin teksti ei ole mitää modernia ilmoitusta, eikä Jumalan ilmoitusta lainkaan. Mormonien opilla ei ole mitään tekemistä raamatullisen kristinuskon kanssa. Sitä paitsi siteeraamani lehti on Vartija, ei Valvoja.
Entä se täsmällinen asia, että noissa moderneissa ilmoituksissa sanotaan, että luomiskertomus on kertomus ”tästä maasta ja tästä taivaasta”, miten se yhdistyy Raamatun tekstien tulkintaan ja tekstien analyysiin? Eikö se ole aivan oikea, järkeenkäypä tulkinta luomiskertomuksesta ja muusta Raamatun sanasta alusta puhuttaessa.
Ei ole tarkoitus puuttua opillisiin eroihin suuntien välillä, vaan kysymys on Raamatun autenttisesta tekstistä ja sen tulkinnasta.
Ehkä tämä menee vähän asian viereen, mutta miten Raamatun alkusanat on ananlysoitu ja tulkittu, ja mikä voisi olla oikea tulkinta? Raamatun tekstistä ja sen tulkinnasta nyt kuitenkin on kysymys.
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” on ihan relevantti selitys maailman synnystä. Luonnontieteellinen selitys se ei ole, eikä se ole sellaiseksi tarkoitettukaan.
Tämä oli ehkä vähän asian vierestä, mutta liittyy kuitenkin Raamatun tekstiin ja sen tulkintaan. Miten Raamatun alkulauseet tulisi tulkita.
Raamatun alkulauseet kertovat, kuka loi maailman. Ne eivät ota kantaa asian luonnontieteelliseen puoleen. Se on tiedemiesten tutkittavissa oleva asia.
Mietin tässä vain että jos assyrialaisetkin kirjoittivat jälkikäteen ”profetioita” eli varmaankin tulkittiin jälkikäteen joitain tapahtuneita asioita, niin saattako se vaaraan myös raamatun profetiat että nekin kirjoitettiin vasta myöhemmin kuin tapahtui asiat joista niissä puhuttiin?
Hei Jimi, eivät saata vaaraan Raamatun profetioita. Kyse on vain muodollisesti samantapaisista teksteistä. Raamatun profeetoista voimme olla varmoja ainakin siitä, että ne kertovat Jeesuksesta etukäteen. Tätä eivät Assyrian profeetat tehneet.
Niin, näistä Raamatun väitetyistä käännösvirheistä ja kulttuurillisista tulkinnoista ollaan väitelty jo vuosisatoja. Tietty prosentti ns. fundamentalistisista protestanteista on nostanut yhden käännöksen ylitse muiden – olipa se Kuningas Jaakon käännös, Lutherin käännös, Louis Segondin käännös tai vastaava (ranskaksi), Reina-Valeran käännös (espanjaksi), Kustaa Vaasan käännös (ruotsiksi), vuoden 1776 Biblia (suomeksi) tai vuosien 1933/1938 käännös (suomeksi). Esim. Martti Päivänsalon mukaan (Taistelu Raamatusta, n. 1993) vuoden 1992 Raamatun suomennos on sangen virheellinen ja vesitetty. Itse luen Raamattua esim. seuraavina käännöksinä: Raamattu Kansalle, Uusi Kuningas Jaakon käännös, Raamattu nykyranskaksi ja Raamattu nykyespanjaksi. Vaikka olenkin maallikko, pystyn huomaamaan eri käännösten painotuksia. Tämäkään asia ja väittely ei onneksi ratkaise iankaikkista olinpaikkaamme. Toisin sanoen, uskovaisia löytyy monien raamatunkäännösten lukijoiden joukosta. Tulee mieleen äidinisäni Tapio Nousiaisen voimakas saarna ”Kahtiajako” (Nestor-kasetti, YouTube, ehkä n. 1974-1975): ”Täällä me riitelemme näistä millimetreistä, ja samaan aikaan on paljon nälkäisiä ja janoisia ihmisiä (siis hengellisesti) maailmalla”. Siunattua ja virkistävää kesän jatkoa!
OK. Se saa jäädä tulkinnanvaraiseksi, koska se ei ole luonnontieteellinen esitys, vaan draamallinen, taiteellinen esitys ja uskonnollinen pyhä teksti. Näin se on kai ajateltava.