Luottamuksesta ja sen puutteesta

Presidentin Kultaranta-keskustelut päättyivät Niinistön toivomukseen, että luottamus kantaisi meitä tämän kriisiajan yli ja sen jälkeen. Mitä hän mahtoi tarkoittaa luottamuksella? Kehen sen tulisi kohdistua? Arvelen, että hän tarkoitti sekä luottamusta kansamme päättäjiin että toinen toisiimme. Jos osoittaudumme luottamuksen arvoiseksi, selviämme tästä pandemiasta kohtuullisen pienin vaurioin.

Pidin ajatusta hyvänä. Kehittelen sitä hiukan eteenpäin. Tarvitsemme luottamusta ainakin neljään eri tahoon. Viime kuukausina on ollut selvästi havaittavissa, että ihmiset kaipaavat tieteellisiä faktoja. Tämä on tärkeää tässä ajassa, jota alettiin jo kutsua totuuden jälkeiseksi ajaksi. Ilma on ollut välillä sakeana erilaisia näennäistieteellisiä lausumia. Muutamat suurvaltojen päämiehet ovat aivan erityisesti kunnostautuneet tässä. Saksassa levisi karanteenirajoituksia vastustava kampanja, joka piti koko koronaa humpuukina. Monet ihmiset elävät oman porukkansa kuplassa ja toistelevat sen iskulauseita ja tuntuvat täysin sivuuttavan faktojen maailman. Toivottavasti nykyinen kriisi havahduttaa yhä useammat luottamaan tieteelliseen tietoon, joka ei tietenkään ole aina erehtymätöntä, mutta jonka periaatteisiin kuuluu mahdollisimman perusteellinen faktojen tarkistus.

Toiseksi on viisasta luottaa päättäjiin tällaisessa demokraattisessa valtiossa, jossa onneksemme saamme elää. Päättäjätkin voivat tehdä virheitä ja heitä saa kritisoida. Silti jokaisella tavallisella kaduntallaajalla ei voi olla käytettävissään sitä tietoa, joka päättäjillä on. Yhteiskunta voi toimia vain siten, että noudatetaan meille annettuja pelisääntöjä, eikä lähdetä sooloilemaan kukin oman mieltymyksensä mukaan.

Kolmanneksi tarvitsemme luottamusta toinen toiseemme. Ajattelen tätä joskus liikenteessä. Voinko luottaa, että kolmion takaa tuleva auto ei syöksähdä eteeni? Yleensä on pakko luottaa, sillä muuten liikenne käy mahdottomaksi. Nyt korona-aikana opettelemme luottamaan siihen, että jokainen käyttäytyy riittävän vastuullisesti etäisyyksien pitämisen ja hygienian suhteen. Todennäköisesti tämä olisi se tie, jolla pääsisimme eteenpäin ilman uusia katastrofaalisia muutoksia. Suomen tähänastinen kehitys osoittaa, että olemme hyvällä tiellä.

Neljänneksi tarvitsemme luottamusta Jumalaan. Kaikki kolme edellistä luottamuksen kohdetta voivat jossain kohden pettää. Tiede, päättäjät ja kanssakulkijat ovat alttiita inhimillisille erehdyksille, tahattomille ja tahallisille. Luottaessamme Jumalaan voimme olla varmoja täysin pettämättömästä luottamuksen kohteesta. Ongelma voi olla meidän päässämme, ei Jumalassa. Meidän luottamuksemme voi horjua, mutta Jumala on sataprosenttisen luotettava.

Mitä tämä luottamus tarkoittaa? Sitä että kristittyinä saamme uskoa elämämme olevan Jumalan käsissä. Teemme parhaamme virusten varomisessa ja samalla luotamme Jumalan hyvään varjelukseen kaikissa tilanteissa. Varjelus ei tarkoita, etteivät sairaudet ja vaikeudet voisi kohdata meitä. Emme ole kuolemattomiakaan. Mutta olemme Jumalan hyvässä turvassa sekä elämässä että kuolemassa.

Kategoria(t): Luokittelemattomat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Luottamuksesta ja sen puutteesta

  1. Jussi Ala-aho sanoo:

    Kiitos Eero! Jälleen upea kirjoitus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s