Painosta tuli juuri uusin kirjani Alussa Jumala loi… Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma 2013). Pidän sitä yhtenä tärkeimmistä kirjoittamistani kirjoista. Arvatenkin se synnyttää samaa keskustelua, jota olen käynyt myös sosiaalisessa mediassa ja lehdissä. Minun on helppo sanoa, että kirjani on painavin puheenvuoro, joka tästä teemasta on Suomessa kirjoitettu. Tällä en tarkoita ensisijaisesti omaa tekstiäni, jota sitäkin pidän aika perusteltuna, vaan kirjaani liitettyjä kristittyjen tiedemiesten puheenvuoroja. Kahdeksan luonnontieteen eri alojen huippuasiantuntijaa ja kolme teologian tohtoria on kirjoittanut siihen kommenttipuheenvuoron.
Myönnän samalla, kuten esipuheessa kirjoitan, että ”on kyse tutkimusretkestä Jumalan sanaan ja Jumalan luomakuntaan. Kummankin tuntemisessa olen kuin valtameren rannalla, missä pienellä ammennusastialla yritän ammentaa suurta merta. Tai kuin vuoristossa, missä on päästy ensimmäisille kukkuloille, mutta mistä avautuu aina uusia vuorenhuippuja”.
Kirjassa käsittelen ensin Raamatussa olevia luomistekstejä. Pohdin, millaisessa maailmassa tekstit on kirjoitettu ja mikä niiden tähtäyspiste on. Mietin myös, ovatko luomisen päivät alun perin tarkoitettu ymmärrettäviksi 24-tuntisiksi vuorokausiksi. Sitten ihmettelen Jumalan luomakunnan suuruutta ja käsittämättömyyttä. Kun siirryn kertomaan luonnontieteen tutkimuksista, ilmoitan, että en ole asiantuntija, mutta kirjoitan silti, miten itse asiat ymmärrän tällä hetkellä. Maailman pitkä ikä näyttää täysin vastaansanomattomalta kaikkien sitä käsittelevien tieteenalojen näkökulmasta. Mikään muu selitys ei ole luonteva, jos katsotaan taivaalle tai maaperän kerrostumiin.
Osoitan kirjassani sellaisen kreationismiksi kutsutun näkemyksen heikkouden, joka pyrkii väkisin selittämään, että maapallon täytyy olla vain kuusituhatta vuotta vanha. Se sotii sekä Jumalan luomakuntaa että Jumalan sanaa vastaan. Raamattu nimittäin ei ota kantaa tähän asiaan, ja siksi sillä ei maailman lyhyttä ikää tulisi perustella. Sen sijaan luomiskertomus ja syntiinlankeemus ovat äärettömän keskeisiä ja luovuttamattoman tärkeitä kristillisen uskomme kannalta.
Ehkä kaikkein visaisin käsiteltävistä kysymyksistä koskee ihmisen luomista. Kerron, miltä asiat näyttävät luonnontieteen näkökulmasta ja miten minä ymmärrän ne Raamatun valossa. En väitä löytäneeni lopullista totuutta, mutta esitän oman kantani, jota saa jatkokeskusteluissa vapaasti arvioida ja asettaa sitä kyseenalaiseksi. Tätä kysymystä on meillä erittäin vähän pohdittu ja sen vuoksi rohkenin esittää siitä yhden mahdollisen teorian.
Arvostan suuresti sitä, että lähes kaikki tiedemiehet joilta pyysin tekstiä kirjaan, suostuivat pyyntööni. Monet kirjoittivat kommenttipuheenvuoron ja muutamat lyhyen suosituksen. Pyysin tekstiä myös professori Matti Leisolalta, joka olisi edustanut useista muista poikkeavaa näkemystä. Ensin hän suostui pyyntöön, mutta luettuaan käsikirjoituksen perui suostumuksensa. Kirjassa ovat mukana professorit Atte Korhola, Markus Olin, Jorma Toppari, Pentti Huovinen, Markku Kulmala ja Antti Laato, tohtorit Jussi Tuusa, Heikki Nieminen ja Mikko Louhivuori sekä Espoon piispa Tapio Luoma ja tähtitieteilijä, rovasti Risto Heikkilä. Kukin kirjoittaa omasta ja oman tieteenalansa näkökulmasta, miten he näkevät Raamatun ja luonnontieteen suhteen.
Miksi kirja sitten on tärkeä? Ensinnäkin näistä aiheista suomeksi on kovin vähän kirjoitettu. En tiedä ainuttakaan kirjaa, joka pohtisi sekä Raamatun että luonnontieteen uusimpien tulosten valossa luomiskertomusta edes tässä laajuudessa (240 sivua). Toiseksi, Suomessa on saanut jalansijaa sellainen amerikkalaisperäinen kreationismi, joka sotkee sekä raamatuntulkinnan että tieteen tulokset tavalla, joka ei tee oikeutta kummallekaan. Lisäksi tällainen käsitys esitetään siinä valossa, että muiden näkemysten edustajat, siis minäkin, ovat täysin epäraamatullisia ja epätieteellisiä, jopa uskon pahimpia vihollisia. Tällainen normaalin tieteellisen maailmankuvan turhentava kanta on vahingollinen, koska se saattaa estää monen ajattelevan ihmisen tietä kristinuskon ja Raamatun piiriin.
Kolmanneksi, monet kristityt hämmentyvät, kun television luontodokumenteissa ja lehdissä jatkuvasti kerrotaan, mitä evoluutio on saanut aikaan. Minun vastaukseni on: ei sitä tarvitse pelästyä, sillä juuri sellaiselta maailma todella näyttää, ja kyse on koko ajan Jumalan luomasta maailmasta. Laita sanan ’evoluutio’ tilalle ’Jumala’, jolloin löydät raamatullisen näkökulman luomisen ihmeisiin. Neljänneksi, jos luonnontieteen tulokset ovat totta (ja ne ovat, vaikka tiede tietenkin korjaa itseään, eikä ole koskaan lopullinen, absoluuttinen totuus), niin kristityn tulee aina olla totuuden puolella.
Hankkikaa siis kirja ja lukekaa itse. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja asiallinen keskustelu on aina hyväksi. Ei kristityn myöskään tarvitse muodostaa mitään erityistä kantaa tällaiseen asiaan. Riittää, että pitää Raamattua luotettavana, elää uskossa Jeesukseen ja koettaa rakastaa lähimmäisiään.
Eero Junkkaala 
”Kukin kirjoittaa omasta ja oman tieteenalansa näkökulmasta, miten he näkevät Raamatun ja luonnontieteen suhteen.”
Itseäni kiinnostaisi se, miten he näkevät Jumalan luomistyön ja luonnontieteen suhteen. Siihen kysymykseen on ollut vaikea saada kuulla kannanottoja sekä luonnontieteilijöiltä että teologeilta. Luonnontieteen ja Raamatun yleinen suhde on jotenkin yleistasoisempi asia, eikä käy niin kohti ja henkilökohtaiseksi asiaksi. Siitä, eli Raamatun ja luonnontieteen suhteesta on kirjoitettu aika paljonkin sekä Suomessa että maailmalla. Mutta Jumalan luomistyön ja luonnontieteiden positiivisesta suhteesta on viime vuosikymmenenä uskaltautunut sanomaan mitään tarkempaa todella harva luonnontieteilijä.
”En tiedä ainuttakaan kirjaa, joka pohtisi sekä Raamatun että luonnontieteen uusimpien tulosten valossa luomiskertomusta edes tässä laajuudessa (240 sivua). ”
Minä tiedän näitä pienen joukon. Tässä pari esimerkkiä:
-Tapio Puolimatkan kirja ”Usko, tiede ja evoluutio”, jota kirjaa on myyty aika monta tuhatta kappaletta, käsittelee nimenomaan sekä Raamatun että luonnontieteen kannalta luomiskertomukseen liittyviä teemoja. Näkökulma on filosofinen, koska kirjoittajakin on filosofi.
– Dembskin kirja ”Älykkään suunnitelman idea: silta luonnontieteen ja teologian välillä” (vuodelta 2002) on yli tuon 240 sivun rajan. On kirjan älykkään suunnittelun teoriaa koskevasta osiosta sitten mitä mieltä tahansa, sen kirjan luvut 1 (Historiallinen taustoitus) ja 3 (Silta luonnontieteen ja teologian välille) edustavat ehkä parasta tähän astista tuotantoa teologian ja luonnontieteen suhteiden pohtimisesta luomisteemaan liittyen, mitä suomeksi on julkaistu. Näkökulma on filosofinen ja teologinen, koska kirjoittaja on filosofi, teologi ja matemaatikko.
Sen sijaan yksikään evoluutiobiologi ei ole Suomessa valitettavasti kirjoittanut suomeksi tästä teemasta mitään positiivisesta näkökulmasta (sellaisesta, jossa ei hylätä teologiaa, eikä luonnontieteitä). Eikä tuonkaan kirjan kirjoittajajoukossa näy olevan yhtään varsinaista evoluutiobiologia. Myös kansainvälisesti tästä aiheesta tuntuu positiivisesti kirjoittavan monet lääkärit, biokemistit ja teologit, mutta evoluutiobiologiaan erikoistuneista biologeista ei juuri kukaan suostu kirjoittamaan mitään positiivista aiheesta. Esimerkiksi Helsingin yliopiston, Turun yliopiston, Oulun yliopiston tai Jyväskylän yliopistojen evoluutiobiologian osastojen ja yksiköiden, tai edes näiden biologian laitosten, päätoimisesta henkilökunnasta kukaan ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana sanonut aiheesta julkisesti mitään positiivista ainakaan niin, että tieto siitä olisi tavoittanut minut.
Mutta minusta on kuitenkin kiinnostavaa kuulla ilmastotutkijoiden, ydinjätehuollon, bakteeriopin ja fysiologian professoreiden kantoja asiaan, samoin teidän teologien ja biokemistinkin näkökulmia. Eli kiitos kirjoittamastanne kirjasta! Tulen lukemaan kirjan mielenkiinnolla, kunhan sen jostain saan käsiini.
Kiitos ylläolevasta kommentista. Se poikkeaa edukseen niistä monista puheenvuoroista, joissa minun edustamani kanta pyritään raamatunlauseiden kera osoittamaan vaaralliseksi eksytykseksi. Minuakin kiinnostaisi kuulla kristityn evoluutiobiologin puheenvuoro tästä teemasta. Kirjani luonnontieteilijät toki tuntevat biologiankin, mutta ei olisi ollut pahitteeksi vielä joku spesialisti lisää.
Kun väitin kirjaani ainutlaatuiseksi sarjassaan, en toki halua väheksyä muita saman aihepiirin tiimoilta kirjoitettuja teoksia. Yllämainitut kaksi eivät kuitenkaan liiku ihan samassa sarjassa. Puolimatkan massiivinen opus ei pohdi Raamatun luomistekstejä eikä esittele modernin luonnontieteen tuloksia. Se käyttää suunnattomasti palstatilaa osoittaakseen evoluutioteorian taustalla olevan tieteenfilosofian heikkouden. Minun mielestäni Puolimatka ampuu tässä ohi maalin, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka juuri hänen kirjansa pohjalta ryhtyvät vastustamaan minun kirjaani. Mielestäni me liikumme pääasiassa eri kysymyksissä.
Dembskin kirja puolestaan keskittyy puolustamaan älykkään suunnitelman ideaa ja tulee siksi survoneeksi evoluutioteorian tavalla, joka ei tee sille oikeutta.
Minä edustan siis näkemystä, jota voisi paremman puutteessa kutsua teistiseksi evoluutioksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumala on voinut luoda maailman siten, että se luonnontieteen näkökulmasta näyttää evoluutiolta. Jos evoluutioteoriassa on aukkoja (kaikissa tieteellisissä teorioissa on), se ei muuta mitään minun kannaltani. Jos se joskus todistetaan aukottomasti oikeaksi tai täysin vääräksi, on myös samantekevää, sillä kaikissa tapauksissa on kyse inhimillisen tiedon pyrkimyksistä ymmärtää Jumalan maailmaa. Raamattu ei ota kantaa evoluutioteorian puolesta eikä vastaan. Jos tämä hyväksyttäisiin, olisi helpompi jatkaa keskustelua myös niiden kanssa, jotka nyt pitävät kehitysoppia kaiken pahan alkujuurena.
”Minun mielestäni Puolimatka ampuu tässä ohi maalin, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka juuri hänen kirjansa pohjalta ryhtyvät vastustamaan minun kirjaani. Mielestäni me liikumme pääasiassa eri kysymyksissä. ”
Varmasti liikutte paljolti eri kysymyksissä. Puolimatkan kirjassa on itse asiassa varsin paljon jonkinlaisen teistisen evoluution puolustuspuhetta, jo teistisen evoluution esittelystä lähtien (sivut 130-132). Kun aikoinaan luin sen kirjan, kiinnitin huomiota siihen, että kirja vaikutti olevan tietoisesti laadittu niin, että kirjoittaja pitää ovia auki niin progressiivisen luomisen kuin teistisen evoluutionkin ajatuksen kanssa. Kirjoittaja piti jatkuvasti lukijaa selvillä siitä, että hän kritisoi naturalistisfilosofista ”evolutionismia” tai ”darwinismia”, mutta sen sijaan teistisen evoluution ajatusta hän ei juuri kritisoi, vaan jättää sen monessa kohtaa avoimeksi vaihtoehdoksi.
”Dembskin kirja puolestaan keskittyy puolustamaan älykkään suunnitelman ideaa ja tulee siksi survoneeksi evoluutioteorian tavalla, joka ei tee sille oikeutta.”
Myös Demsbkin kirjasta minulla on vähän erilaiset muistikuvat. Kaivoin kiinnostuksesta kirjan ihan esiin, ja katsoin, mitä hän oikeasti siinä kirjoittaa evoluutioteoriasta. Vastaus oli: hyvin vähän, ei juuri mitään. Tuon kirjan pääpaino on ihan muualla: teologian ja luonnontieteen yhteyksien pohtimisessa. Taisin käyttää edellä väärää sanaa, kun viittasin ”lukuihin”, vaikka tarkoitin kirjan ”osia”. Tosin mainitsin kyllä myös pääotsikot, joten asia ei ehkä aiheuttanut sekaannusta. Kirjan kolmesta osasta viittasin siis 1:een ja 3:een. Näistä jälkimmäisessä pääotsikoita ovat ”Luonnontiede ja teologia tukevat toisiaan” ja ”Luomistyö”. Ensin mainitun alla pohditaan mm. otsikkoa ”Alkuräjähdys ja jumalallinen luominen”. Sen alla on mm. alaluvut ”Luominen jumalallisena lahjana” ja ”Maailman luominen”. Evoluutioteorian survomista ei kauheasti näy. Naturalismin kylläkin, mutta se on eri asia kuin evoluutioteoria.