Luin Gloria-lehteä. Täynnä kimmellystä ja uusinta muotia. Täysin vieras maailma minulle. Mietin, miksi muuan arvostamani lähetystyöntekijä lukee tätä lehteä. Sehän on niin kaukana hänen maailmastaan kuin itä on lännestä. Sitten keksin aforismin: Sinun täytyy tuntea jotain siitä maailmasta, jossa et elä, voidaksesi arvostaa sitä maailmaa, jossa elät.

Tämä toimii molempiin suuntiin. Jos on kauan Afrikassa, voi uppoutua sinne niin, että kadottaa oman suomalaisen identiteettinsä. Paluu Suomeen on silloin vaikea tai mahdoton. Silti et ole afrikkalainenkaan etkä koskaan sellaiseksi tule. Olet hukannut kaikki identiteettisi.

Seuraamalla länsimaista korkean elintason elämää, näet jotain siitä, millaiseksi elämä siellä kehittyy. Ei sekään ole koko sinun elämäsi, ei ehkä edes pieni siivu sitä. Mutta ymmärrät myös länsimaisen ihmisen sielunelämää, sillä sellainen suomalaisena kuitenkin olet.

Tai toisinpäin. Jos suomalaisena et ole koskaan nähnyt kehitysmaiden elämää, luulet, että materialistisen maailma ulkopuolella ei ole mitään tai että ihminen joka ei ole nähnyt jugurttia tai juustoa, ei voi elää. On harhaa kuvitella, että tarvitsemme kaikki tavaratalomme ollaksemme tyytyväisiä. Olen nähnyt liian monta tyytyväistä ihmistä, joilla on vain kana ja pieni maissipelto.

Toiseuden tunteminen tuo suhteellisuuden tajua. Ilman suhteellisuuden tajua on vaikea elää.