Tänä aamuna oli Helsingissä +14 ja meidän mittarissamme Iringassa +14,5, siis tasapeli. Eilen oli Suomessa kai 29, kun meillä aurinkoisen päivän mittarikaan ei noussut yli 25:n. ”Talvi” Tansanian ylängöllä on aamuin illoin viileä, mutta keskipäivällä on aina kesä.

Afrikan aurinko lämmittää sielua enemmän kuin Suomen.  Sen tekee ihmisten hymy ja leppoisa elämänasenne. Kukaan ei sano (paitsi me), että nyt on kiire, en ehdi pysähtyä juttelemaan. Jos jotain ei ehdi tehdä tänään, sen voi tehdä huomenna tai ainakin joskus tai sitten jättää tekemättä. Oliko se nyt niin kovin tärkeääkään?

Toisaalta tämä rassaa länsimaisen ihmisen päätä. Luvattiin, että tärkeät paperit laitetaan postiin viikko sitten ja sen jälkeen että kolme päivää sitten, kaksi päivää sitten, eilen… ja tänään kun soitin, asianomainen henkilö oli lähtenyt matkalle ja palaa asiaan, kunhan saapuu.

Suomen hiukan viileämmällä auringolla on puolensa. Mukava että ainakin joskus paistaa, mutta pakkasilla säilyy ehkä pää kylmänä ja asiat tulevat hoidetuksi.