Muistan joskus ajatelleeni, että lähetystyöntekijät ovat päässeet pyhityksessän hiukan pidemmälle kuin me tavalliset kristityt. Heillä oli tavallista pidempi pinna, he olivat joustavia työtovereita ja heillä oli raitis hengellinen näkökyky. Olivathan he aika monessa sopassa keitettyjä.

Niinpä mekin lähdimme lähetystyöhön ja ajattelin, että eiköhän tuo puutteellinen pyhityselämä vihdoin ala korjaantua. Nyt kun olemme kohta palaamassa kotimaahan, näyttää siltä, että meillä oli liian lyhyt työkausi. Olisi kai tarvittu joku kolmeneljäkymmentä vuotta lisää, niin ehkä uskonelämä olisi alkanut sujua ja pinna pidentyä. Nyt tuntuu, että se on lyhentynyt entisestään. On kai jäätävä vain armon varaan.