”Et kai vielä lopullisesti lähde?” ”Me rukoilemme Jumalaa, että tulisit vielä takaisin”, he sanovat. Se tuntuu hyvältä – ja pahalta. Ehkäpä he ovat tarvinneet minua. Kiittelivät että olen aina ollut paikalla ajoissa (tansanialaiset opettajat eivät ole), että vaikka olen ulkomaalainen, ymmärtävät kieltäni (amerikkalaiset ovat joskus käsittämättömiä), että olen ollut ystävällinen ja olemme kuin samaa perhettä (täkäläiset joskus pompottavat ja nolaavat opiskelijoita) ja että ovat oppineet paljon (sitä vartenhan tänne on tultu).

Toiset saavat tästä jatkaa.