Istuin eilen koko päivän verovirastossa. Paitsi että kävin kotona syömässä ja pari kertaa pankissa jonottamassa. Viime perjantaista lähtien kymmenes kerta samassa toimistossa, lisäksi kymmeniä soittoja, tekstareita ja maileja clearing agentin kanssa. Olen siirtämässä autoa kirkon nimistä omiin nimiini ja tämä revohka siksi, että maksan siitä veroja voidakseni myydä sen edelleen. Kärsivällisyyskoulu jossa ei opi mitään. Vanhatkin kohteliaisuussäännöt meinaavat unohtua, kun agentti kolmen viikon yhtämittaisen hoputuksen jälkeen sanoo, että aloitetaan sitten prosessi, vaikka joku kopio vielä puuttuukin. Ja minä että lähden juuri maasta ja te siellä vain mietitte, milloin aloitettaisiin.

Tansaniassa ei saisi suuttua ihmisille, silloin menettää pelin lopullisesti. En ole ihan varma, kävikö näin verovirkailijan kanssa. Onneksi oli viimeinen keikka talossa.