Tavallinen arkipyhä klo 7 Iringan yhdessä seitsemästä luterilaisesta sivukirkosta. Kirjaviin kangoihin kietoutunutta väkeä valuu sisään molemmista ovista. Kohta kirkko on ääriään myöten täysi, ehkä 600 ihmistä. Kymmeneltä se täyttyy uudestaan. Kolme kuoroa kuten aina, kaksi kolehtia jotka viedään penkkiriveittäin eteen, pitkä saarna jossa pappi puhuu Jumalan armosta, vaikka en kovin paljon ymmärrä.

Kirkon yksi väliseinä purettiin muutama viikko sitten, jotta väkeä mahtuisi enemmän. Suunnitteilla on kirkon laajennus, sillä seurakunta kasvaa koko ajan

Tulenko kaipaamaan näitä messuja? En varsinaisesti, sillä mieluusti ymmärtäisin paljon enemmän. Tosin en aina Suomessakaan ymmärrä, mitä pappi lopulta haluaa sanoa. Saatan silti ikävöidä täysiä kirkkoja, riemullista kuorolaulua, spontaaneja ohjelman muutoksia kesken normaalien luterilaisten menojen. Toisaalta, Suomessa aina tietää, mitä tulee seuraavaksi ja saa rukoilla äidinkielellä.