Jerusalem on Daavidin kaupunki

Jerusalemin kaivaukset ovat maailman mielenkiinnon kohteena enemmän kuin mikään muu israelilainen arkeologinen kohde. Muistan jo vuosia sitten oman kaivausprojektimme johtajan, Moshe Kochavin, tokaisseen, että Jerusalemin hankkeisiin on helppo saada maailmalta rahoitusta, mutta muihin täytyy kiertää hattu kourassa kerjäämässä.

Israelin pääkaupungin arkeologinen tutkimus on kuitenkin erityisen hankalaa useasta eri syystä. Kaupunki on tiheään rakennettu, eikä talojen alle voi lähteä kaivamaan. Työ on paikoin poliittisesti arkaluontoista tai kiistanalaista, ja kaikkein pyhin paikka, juutalaisten muinainen temppelialue, on islaminuskoisten hallinnassa.  Ns. Daavidin kaupunki Ofelin kummulla temppelialueen eteläpuolella on poliittisten intressien lisäksi hankala sen vuoksi, että tuolla kapealla vuorenharjanteella on peruskallio hyvin lähellä maanpintaa. Siinä vuosisatojen kuluessa olleet rakennukset ovat aina joutuneet väistymään edellisten tieltä, eikä kovin paljon jälkiä ole voinut jäädä. Alueella tehdään kuitenkin parhaillaan kaupungin kiintoisimpia kaivauksia. Toinen tärkeä kaivauskohde on Gihonin lähteellä ja sen ympäristössä. Edellistä johtaa tunnetun arkeologisuvun jäsen, tohtori Eilat Mazar Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta, ja jälkimmäistä Ronny Reich ja Eli Shukron Israelin muinaismuistovirastosta.

Kotimaa-lehdessä 16.1. oli mielenkiintoinen artikkeli Jerusalemin kaivauksilta sekä niihin liittyvistä poliittisista intresseistä. Tekstiin oli pujahtanut yksi pieni kömmähdys, kun puhuttiin israelilaisarkeologeista ja sanottiin, että ”yksi heistä on … tohtori Juha Pakkala Helsingin yliopistosta”. Artikkelissa oli haastateltu Juha Pakkalaa, joka korosti, että kuten monet israelilaisarkeologit hänkin pitää Vanhan testamentin kuvauksia Daavidin valtakunnasta reilusti liioiteltuina. Hän sanoi, että Khirbeth Qeiyafassa mikään ei viittaa Daavidiin ja että Jerusalemissa Eilat Mazarin kaivaukset ovat epäluotettavia siksi, että tällä on yhteyksiä sionistisiin järjestöihin. Pakkala on kirjoittanut eri yhteyksissä näistä asioista samansuuntaisesti.

Suunnilleen samoihin aikoihin Kotimaan artikkelin kanssa ilmestyi Biblical Archaeological Review -lehden uusin numero. Siinä on Nadav Na’amanin artikkeli Jerusalemin kaivauksista. Na’aman on Israelin tunnetuimpia arkeologeja ja hän on julkaissut useita kirjoja ja on mm. toimittanut yhden tärkeimmistä Israelin varhaishistorian peruskirjoista From Nomadism to Monarchy. Archaeological and Historical Aspects of Early Israel. Na’aman selostaa Eilat Mazarin kaivauksia ja toteaa, että niiden perusteella on hyvin todennäköistä, että Daavidin palatsin perustukset on löydetty. Yhtenä argumenttina on se, että samaa rakennusta on käytetty hallintorakennuksena vuosisatojen ajan. Mazarin löytämä ison rakennuksen perusta on yhteydessä Yigal Shilon 1980-luvulla esiin kaivamaan massiiviseen kivistä tehtyyn tukirakennelmaan, jota myös on pidetty Daavidin linnan osana. Na’aman ottaa artikkelissaan esiin useita Vanhan testamentin kohtia, jotka sopivat hyvin yhteen molempien kohteiden kaivaustulosten kanssa. Lisäksi hän kirjoittaa kahdesta Mazarin kaivauksista löydetystä sinettileimasta, joissa on Raamatussa mainittujen henkilöiden nimet. Nämä ovat Gedalja Pashurin poika ja Jukalin Selemjan poika (Jer. 38:1 ja 37:3).

Khirbeth Qeiyafasta puolestaan on löydetty suuri Daavidin aikaan sijoittuva kaupunki ja sieltä monia poikkeuksellisen hienoja esineitä ja tärkeä piirtokirjoitus. Paikka sijaitsee Jerusalemista koilliseen noin kolmenkymmenen kilometrin päässä, eikä sitä toistaiseksi ole missään Raamatun kartoissa. Sen raamatulliseksi nimeksi on arveltu Saaraim (Joos. 15:36; 1. Sam. 17:52; 1. Aik. 4:31). Löydöstä kukaan ei ole väittänyt, että siellä olisi jotain Daavidiin viittaavaa. Sen sijaan löytöä on pidetty lähes sensaatiomaisena siksi, että kyseessä on tuolta ajalta peräisin oleva muurien ympäröimä kaupunki melko kaukana Jerusalemista. Se osoittaa Daavidin ja Salomon aikaisen valtakunnan olleen paljon suurempi kuin jotkut kriittiset tutkijat ovat viime vuosina arvelleet. Näin ollen Juha Pakkalalla on vaara syyllistyä samaan, mistä hän Eilat Mazaria syyttää: ennakko-oletuksiin jotka vääristävät Raamatun ja arkeologian tulkintaa.

Kuinka luotettavaa tietoa arkeologia voi sitten antaa? Kun olemme kolmen tuhannen vuoden takaisissa tapahtumissa, tunnemme Israelin vaiheita melko hyvin. Jokainen arkeologi tietää perusfaktat ja tunnistaa rautakausi II:n keramiikan. Ajoituksista kiisteltäessä ollaan yleensä viidenkymmenen vuoden haarukassa. Sen sijaan löytöjen rinnastaminen Raamatun tapahtumiin herättää enemmän intohimoja. Kukaan arkeologi ei voi suhtautua välinpitämättömästi Raamatun antamaan informaatioon, mutta jotkut pyrkivät tietoisesti vähättelemään sen luotettavuutta. Silti hekin joutuvat peilaamaan löytöjä tekstien valossa.

Daavidin historiallisuutta ehdittiin epäillä juuri, ennen kuin löytyi ns. Daavid-stela, jossa hänen nimensä mainittiin. Sittemmin on haluttu heittää varjo Raamatun kuvaaman suurvallan ylle, sillä siitä on ollut kovin vähän historiallista näyttöä. Nyt sekä Jerusalemin että Khirbeth Qeiyafan kaivaukset ovat muistutus suurvallan mahdollisuudesta.

Kun siis ensi kerran menet matkailijana Jerusalemiin ja näet Ofelin kummulla kyltin City of David, voit luottaa siihen, että olet kaupungissa, jonka Daavid valtasi pääkaupungiksi kolmetuhatta vuotta sitten ja joka ei ole koskaan ollut minkään muun maan pääkaupunki.

This entry was posted in Luokittelemattomat. Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Jerusalem on Daavidin kaupunki

  1. Erkki Perämäki sanoo:

    Kommenttini koskee kirjoitusta ”Jumala loi auringon, kuun” . Sen kohdalla ei enää ollut paikkaa kommentoinnille.

    Haluan täsmentää kreationismin vastaista kritiikkiäni, koska edellinen kirjoitukseni on saattanut olla paikoin hieman epäselvä ilmaisussaan.

    Jumala on kaiken alku ja luoja, siitä kristityillä ei ole erimielisyyttä. Muslimitkin uskovat tähän, joskaan Allah ei ole sama kuin Raamatun ilmoittama Jumala.

    Evoluutio ei selitä maailmankaikkeuden syntyä, mikä kuuluu kosmologian tieteenalaan. Evoluutioteoria ei selitä edes elämän syntyä vaan elämän kehittymistä ja lajiutumista sen jälkeen, kun elämä kerran on alkanut.

    Kreationistien valheilla en tietenkään tarkoita sitä, että Jumala on kaiken perimmäinen alku, vaan ajoitusmenetelmien väitettyjä virheellisyyksiä ja geneettisen informaation lisääntymisen mahdottomuutta.

    Elämän kehittymisen todisteita on valtavasti ja lisää löytyy koko ajan.Vanhimpia näistä ovat fossiilien ajallinen kerrostuminen. DNA-tutkimuksen huima edistyminen ei ole tuonut mitään sellaista esiin, mikä kumoaisi evoluution. Päinvastoin, se on tuonut aina vaan lisää todisteita elämän kehittymisestä. Ihmisen ja simpanssin yhteisestä kantamuodosta noin 7 miljoonan vuoden takaa on selviä todisteita DNA:ssamme. Gorilla ja oranki ovat eriytyneet yhteisestä sukupuusta aikaisemmin. Ihmisen ei väitetä polveutuneen nykyisestä simpanssista vaan molemmat ovat kehittyneet yhteisestä esi-isästä. Viimeisintä tietoa ihmisen kehityksestä helposti luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa on Juha Valsteen kirjassa ”Ihmislajin synty” (2012). Evoluutiotutkimuksen nykytilasta saa tietoa Sean B. Carrolin teoksesta ”Kelpoisimman valmistus – DNA ja evoluution kiistattomat todisteet”. Carroll on genetiikan professori University of Wisconsin–Madisonissa. Juha valste on suomalainen biologi.

    Kreationistien kaksi yleisimmin esitetyä väittämää ovat evoluution mahdottomuus termodynamiikan toisen pääsäännön perusteella ja se, ettei uutta geneettistä informaatiota voi syntyä vaan että kaikki on alussa ollut täydellistä ja sen jälkeen on tapahtunut vain rappeutumista. Termodynamiikan toinen pääsääntö koskee suljettuja järjestelmiä. Maa ei ole sellainen, vaan se saa jatkuvasti energiaa auringosta. Uutta geneettistä informaatiota tulee geenien kahdentumisen ja uudelleen järjestäytymisen eli rekombinaation myötä. Bakteerien antibioottisesistenssi voi siityä jopa toiseen lajiin plasmidien avulla. Plasmidit ovat tuman ulkopuolella, solulimassa olevaa perintöainesta. Moderni geeniteknologia siirtogeenisine lajikkeineen osoittaa myös tämän todeksi.

    Eero Junkkaala toi kirjassaan aivan oikein esiin tieteen olemuksen. Yliluonnolliset selitukset eivät kuulu tieteen metodiikkaan. Matemaattiset lauseetkin perustellaan puhtaasti matemaattisesti. Luomisusko ja älykäs suunnittelu eivät ole tiedettä. Tieteen piiriin ei kuulu kysymys Jumalan olemassaolosta. Se on uskon asia.

    Kreationismi ja sen modernein versio älykäs suunnittelu ovat amerikkalaista tuontitavaraa. Nuoren maan kreationismi on lähtöisin Jehovan todistajilta ja seitsemännen päivän adventisteilta. Opit liittyvät vahvasti amerikkalaiseen uskonnolliseen oikeistoon ja sen arvomaailmaan, mikä ei ole kaukana islamilaisesta fundamentalismista. Tavoitteena on teokraattinen valtio. Siihen eivät Uuden Testamentin kirjoitukset anna mitään tukea.

    Fundamentalistinen raamattunäkemys korottaa kirjakokoelman, Raamatun, jumalalliseen asemaan, erehtymättömäksi. Ihmisten kirjoittamana se ei voi olla erehtymätön vaan heijastaa aikansa maailmankuvaa. Silti Jumalan hengen inspiroimana se osoittaa ihmisille tien Jumalan yhteyteen.

    Minulle avaruuden valtavat, käsittämättömät etäisyydet ja maailmankaikkeuden ikä, 13,82 miljardia vuotta, todistavat Jumalan suuruudesta ja kaikkivaltiudesta paljon enemmän kuin ahdas nuoren maan kreationismi. Niin ikään luonnonlakien muovaaminen siten, että kaikki olevainen on voinut saada alkunsa alkuräjähdyksestä, on osoitus aivan käsittämättömästä nerokkuudesta.

  2. Kiitos ylläolevasta kirjoituksesta. Sen lukeminen oli kuin raikasta vettä niiden sameiden kommenttien jälkeen, jota sosiaalisessa mediassa tavan takaa kirjoitellaan kirjani johdosta. Kun avoimin silmin katselee maailmaa,ja vähänkin vilkaisee luonnontieteen saavutuksia, on mahdoton lähteä puolustelemaan maapallon lyhyttä ikää. Keskustelu jyrkän kreationistisen linjan kanssa on siitä vaikeaa, että kaikki siitä poikkeavat näkemykset teilataan ennen kuin niihin on edes perehdytty. Kunpa ylläolevan kirjoituksen kaltaisia näkyisi enemmän myös nettikeskusteluissa ja lehtien yleisönosastoissa, joita yleensä hallitsevat ne, jotka eivät tunne asioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s