Pakolaisten tulva on yllättänyt meidät. Harva välttyy kohtaamasta irakilaisia tai syyrialaisia maahan tulijoita tai ainakaan heistä käytävää keskustelua. Vapaaehtoisten auttamishalu muualta tulleita kohtaan on ollut puhuttelevaa. Monet ovat myös nostaneet varoittelevan sormen, ettemme sinisilmäisesti antaisi islaminuskoisten vallata maatamme. Pelätään kristillisen kulttuurimme rapautumista ja jopa Isiksen kaltaisten ääriryhmien soluttautumista maahamme.
Jotkut ovat kysyneet, puhuuko Raamattu jotain tästä asiasta. Totta kai puhuu, paljonkin. Tosin, jos kysymyksellä tarkoitetaan, onko Raamatussa jokin tähän nimenomaiseen kansainvaellusaaltoon liittyvä ennustus, silloin vastaus on ’ei’.
Raamattua ei varsinaisesti tule lukea niin, että sieltä etsitään konkreettisia ennustuksia tämän päivän poliittisiin tai sotilaallisiin tapahtumiin. Kovin kauas ei tosin mene Jesajan profetia, joka puhuu arabiheimojen pakolaisista ja muistuttaa Jumalan kansaa: ”Tulkaa pakolaisia vastaan, tuokaa heille leipää, sillä he pakenevat miekkoja.” (Jes. 21:14-15). Tämä liittyy Assyrian Sargon II:n Arabiaan suuntautuneeseen hyökkäykseen vuonna 715 eKr., mutta sopii meillekin.
Vanhan testamentin keskeinen sanoma on, että Israel on Jumalan valittu kansa. Aluksi sekin eli muukalaisena kanaanilaisten maassa. Myöhemmin se joutui kokemaan uuden muukalaisuuden aallon oltuaan Egyptissä neljäsataa vuotta. Palattuaan isiensä maahan Israel karkotettiin sieltä uudelleen pakolaiskansaksi Babyloniaan. Viimein Jeesuksen ajan jälkeinen Rooman ylivalta aloitti juutalaisten lähes kaksituhatvuotisen diasporan. Muukalaisuus on siis ollut Jumalan kansan kohtalo jo vanhan liiton aikana.
Valittuna kansan olemiseen kuului erottautuminen muista kansoista. Se oli pappiskansa, jonka tehtävänä oli kuljettaa Jumalan pelastussanomaa läpi aikakausien (2. Moos. 19:5-6), jotta Jeesus voisi syntyä tästä kansasta. Tämän erottautumisen vuoksi sillä olivat omat puhtaus- ja ruokasäädöksensä, samoin oma tapansa uhrata Jumalalle.
Tästä näkökulmasta katsottuna on aika häkellyttävää, että läpi Vanhan testamentin luemme valitulle kansalle annettuja ohjeita siitä, kuinka muukalaisia pitää kohdella kuin oman kansan jäseniä. Vaikka uskonnollisissa asioissa oli kaksi kategoriaa, valittu kansa ja muut, niin jopa uhraamisohjeissa sanotaan: ”Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te.” (4. Moos. 15:15).
Muukalaisille ei saanut tehdä vääryyttä (2. Moos. 22:20), maan sadosta piti antaa heillekin (3. Moos. 25:5-6) ja jos näin tehtiin, Jumala lupasi siunata kansaansa kaikissa sen toimissa (5. Moos. 24:19). Jokainen joka riistää muukalaiselta, orvolta ja leskeltä näiden oikeudet, on kirottu (5. Moos. 27:19).
Tunteeko Vanha testamentti sen ongelman, että muukalaiset voisivat muuttaa Jumalan kansan asuinpaikan sellaiseksi, että Jumalan palveleminen siellä ei enää olisi mahdollista? Tätähän jotkut kristityt meillä pelkäävät. Hesekielin kirjan luku 44 varoittaa muukalaisista, jotka ovat sekä ulkoisesti että sisäisesti ympärileikkaamattomia. Jos nämä saavat vallata Jumalan pyhäkön, he saastuttavat temppelin ja sen menot. Jumalan kansaa varoitetaan tästä.
On siis olemassa vaara, että vieras uskonto työntää oikean uskon syrjään ja tuo tilalle muiden jumalien palvonnan. Siitä huolimatta samainen Hesekielin kirja kehottaa loppuluvuissaan antamaan muukalaisille perintöosan Jumalan kansan keskuudesta: ”Olkoot he teille samanarvoisia kuin syntyperäiset israelilaiset ja saakoot samoin kuin te arvalla perintöosan Israelin heimojen keskuudesta. Minkä heimon parissa muukalainen asuu, sen alueelta antakaa hänelle perintöosa.” (Hes. 47:22-23). Tämän viestin voisi kertoa tämän päivän israelilaisillekin.
Tähän asti olen selannut pelkästään Vanhaa testamenttia. Sen ohjeistus on täysin validi tämän päivän tilanteeseen. Uusi testamentti ei luonnollisestikaan ole ristiriidassa tämän kanssa. Siellä jopa puretaan juutalaisuuden ja pakanakristillisyyden erottava väliseinä ja nollataan ruoka- ja puhtaussäädökset. Jumalan valtakunnan näkökulmasta kaikki ovat samanarvoisia, Jumalan luomia ja Jeesuksen lunastamia.
Lisäksi Jeesuksen antamat ohjeet ovat hyvin yksiselitteisiä: ”Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta… Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?” (Matt. 5:40-47).
Näiden sanojen valossa suhtautuminen meille tuleviin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin ei ole kysymys, jossa vastakkaiset näkemykset olisivat yhtä oikeita. Eivät ole. Kristitty rakastaa lähimmäisiään riippumatta näiden kansallisuudesta tai uskonnosta ja auttaa heitä pyyteettömästi ja erotuksetta.
Luonnollisesti viranomaisten kuten myös yksityisten ihmisten tulee pyrkiä siihen, että vieraiden kotouttaminen sujuu mahdollisimman hyvin. Näin estämme syrjäytyvien ja katkeroituvien ihmisryhmien syntymisen. Yhtä selvää meille kristityille on antaa heille todistus Jeesuksesta, sillä samalla lähetyskenttä on tullut kotiovellemme. Kristillinen rakkaus ja läsnäolo ovat jo todistusta, mutta tarvitaan myös rohkeutta kutsua ihmisiä kirkkoon ja antaa heille Jumalan sanaa omalla kielellään.
Eero Junkkaala 
Mitä kieltä nyt maahan tulleet irakilaiset puhuvat?
kurdit kai puhuvat kurdia..?
Kirjoitetaanko vanhassa testamentissa näin: ”Jos toivotat vääräuskoisen tervetulleeksi kotiisi, niin joudut osalliseksi myös hänen pahoihin tekoihinsa”.
Ei sanota niin. Osallisuudesta sanotaan: 3.moos 19:17 ”Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään.”
ja 1.Tim.5:22 ”Harkitse kätten päällepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin” eikä kumpikaan liity mitenkään ihmisten kotiin kutsumiseen.
2. Joh. 7.Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. 8 Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan.
9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. 10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. 11 Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.
Tuollainen kohta Johanneksen kirjeessä on. Olen lueskellut Koraania ja kyllä siinä vahvasti on kyse eksytyksestä. Kristuksen pelastustyö mitätöidään täysin. Miten siinä valossa muslimien tervetulleeksi toivottaminen??
Kaarinalle: Islam on tietenkin eksytys, sillä se ei johda Jeesuksen luo. Siitä ei seuraa, että tuon uskonnon edustajia pitäisi kavahtaa. Monet heistä ovat maallistuneita muslimeja, jotka ovat hyvin avoimia kristinuskolle. Ja vaikka eivät olisikaan, he ovat lähimmäisiämme, joita meidän tulee auttaa riippumatta heidän uskonnostaan tai taustastaan. Kristillinen rakkaus on aina auttanut erotuksetta kaikkia ja se on ollut vahva todistus uskomme puolesta. Johanneksen kirjeissä varoitetaan harhaoppisten väärän opin hyväksymisestä. Lähetystyötä sen sijaan pitää tehdä kaikkein harhaoppisimpienkin keskuudessa.
”Läpi Vanhan testamentin luemme valitulle kansalle annettuja ohjeita siitä, kuinka muukalaisia pitää kohdella kuin oman kansan jäseniä.”
Minä en kyllä löydä VT:sta aivan noin ruusuista kuvaa muukalaisista ja vierasuskoisista. Kiinnität nyt huomion VT:n parhaimpiin kohtiin ja sivuutat pahimmat. On siellä tällaisiakin:
”Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen maahan, jota nyt olette menossa ottamaan omaksenne, hän hävittää tieltänne seitsemän teitä suurempaa ja mahtavampaa kansaa: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa. Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne, sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun. Tehkää sen sijaan heille näin: repikää maahan heidän alttarinsa, murskatkaa heidän kivipatsaansa, hakatkaa poikki heidän asera-paalunsa ja polttakaa heidän jumalankuvansa. Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen.” (5. Moos. 7:1-6)
”Mutta lähellä asuvien kansojen kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne, ette saa jättää jäljelle mitään, ette ainoatakaan elävää olentoa. Julistakaa nämä kaupungit Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hävittäkää ne ja niiden asukkaat, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. Ellette hävitä heitä, he opettavat teille iljettävät tapansa, joita he ovat noudattaneet palvoessaan jumaliaan, ja niin te rikotte Herraa, Jumalaanne vastaan.” (5. Moos. 20:16-18)
Tuon tapaisista kohdista ei todellakaan heijastu suvaitsevaisuus, lähimmäisenrakkaus, rauhanomainen rinnakkaiselo ja monikulttuurisuuden hyväksyminen. Muukalaisella ja vierasuskoisella ei ole mitään arvoa, ei edes kaikkein pienimmillä. He ovat pelkkä uhka ”oikeauskoisille”: jokainen surmataan raaimmalla mahdollisella tavalla. Se mitä natsit tekivät juutalaisille, on aivan samaa, mitä juutalaiset (mikäli kertomukset ovat historiallisesti totta) aikanaan tekivät ns. pakanoille. Saastaiset erotellaan puhtaista. Toisilla on oikeus elää, toisilla ei. Tuollaisella ei ole mitään tekemistä kristinuskon Jumalan kanssa tai Jeesuksessa ilmi tulleen elämän kanssa.
UT:ssa todellakin kaadetaan raja-aita juutalaisten ja pakanoiden välillä hyvin vallankumouksellisella tavalla. Mutta käsitys ei pohjaudu mitenkään laveasti VT:iin. Vain niihin osiin VT:a, joissa jumalakäsitys alkaa avartua kiihkokansallisesta universaalimpaan suuntaan. Tästä on todisteena sekin, ettei valtaosa juutalaisista koskaan lähtenyt kristityiksi kutsutun liberaalin juutalaisen lahkon kelkkaan. Edellyttää uskonhyppyä olettaa, että UT:n arvomaailma sellaisenaan on VT:n arvomaailman looginen jatke.
Raamattu ei ole opillisesti kauniin yhtenäinen kirja, Eero. Sen kirjoittajat esittävät eri aikoina hyvinkin erilaisia vastauksia samoihin kysymyksiin. Meidän tehtävämme on arvioida noita vastauksia ja tehdä niiden välillä valintoja. Joskus kysymyksiin on vastattava tavalla, joka ei ollut yhdenkään Raamatun kirjoittajan näköpiirissä. Raamatun täyden yhtenäisyyden puolesta puhuminen vaikeuttaa Raamatun aitoa ymmärtämistä. Muukalaisiin ja pakolaisiin suhtautuminen on vain yksi kysymys monista, joista Raamatun kirjoittajat ovat eri mieltä.
Parahin Wellhausen, kiitos kun jatkuvasti haastat minua tässä raamattukysymyksessä. Olen eri mieltä siitä, että Raamatun yhtenäisyyden puoltaminen vaikeuttaa sen aitoa ymmärtämistä. Mielestäni asia on täsmälleen päin vastoin. Raamatussa on tietenkin aivan vastakkaisia käsityksiä monista asioista, mutta jos ne luetaan tukeutuen saman Jumalan sanomaan, niille löytyy tulkinta, joka on linjassa kirkon kaksituhatvuotisen opetuksen kanssa. Pelastushistorian ymmärtäminen on yksi avain. Eri tilanteessa erilaiset ohjeet ovat voimassa. Jumala on kaikkien sotienkin yläpuolella. Sodissa ovat sodan lait. Jumala panee pahankin palvelemaan omia tarkoitusperiään. Päälinja on kuitenkin se, jota hahmotin omassa tekstissäni. Se on häkellyttävän voimakas ollakseen valitun kansan teksteissä, joista löytyvät nuo mainitsemasi sotakuvaukset. Ilmoitus kirkastuu ja huipentuu Uuden testamentin sanomaan.
Lähetyskenttä on jo kauemmin ollut ovellamme. Suomalaiset ei näet enää etsii Jumalan kasvoja kovin suuressa määrin. Ehkä sen takia 1.tim2:n kehotus on kaikunut kuuroille korville, ja seurauksena nyt on meillä kriisi, joka on kiire ratkaista sekä lainsäädännöllä, rajojen valvonnalla että pakolaisten Eeron tekstin mukaisella vastaanotolla: Rakkaus, leipä ja evankeliumi.
1. Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
Eero,
En varmaankaan pysty haastamaan sinua raamattukysymyksessä. Olet opettanut tietynlaista teologiaa ja raamattukäsitystä vuosikymmenet ja siihen sinun on käytännössä pakko pitäytyä. Jos muuttaisit käsityksiäsi jossain hyvin olennaisessa asiassa, joutuisit vielä vakavampaan älylliseen kriisiin kuin me jotka saamme pohtia Raamattuun ja uskoon liittyviä kysymyksiä vapaasti omissa oloissamme, ilman opetus- ja julistusvastuuta ja vailla sosiaalista painetta. Evoluutioteorian hyväksyminen on lopulta pieni asia verrattuna Jumalan ja Raamatun kehittyvien jumalakäsitysten suhteen uudelleen arviointiin.
Ajattelin ensin kirjoittaa pidemmästi Raamatun yhtenäisyydestä ja epäyhtenäisyydestä sekä kuvitelmasta, että Jumala (= Kristus) toisinaan hyväksyy raa’an ja massiivisen väkivallan ja kehottaa siihen. Mutta ehkäpä minä olen ”kiusannut” sinua jo tarpeeksi. 🙂 Ja monista keskeisistä kysymyksistä olen jo kirjoittanutkin. Värikästä syksyn jatkoa siis vain.
Kiitos vaan, Wellhausen, kommenteistasi. Kyllä tällaista keskustelua täytyy käydä, vaikka tämmöisessä lyhyessä palstatilassa tulee sanottua vain jotain. Raamattunäkemyksemme todellakin eroavat toisistaan. Älyllisiä kriisejä on kyllä matkan varrella tullut ja ne ovat hyödyllisiä. Itse luonnollisesti ajattelen, että pohdin asioita vapaasti, vaikka en lähde sille tielle, jonne moderni eksegetiikka joskus johtaa, siis pitämään tekstissä olevia erilaisia näkökohtia vain sovittamattomasti erilaisina eri lähteistä nousevana. Tulee mieleen Timo Veijola, siunattu olkoon hänen muistonsa, viimeisten vuosien ”paluu” puhumaan Vanhan testamentin yhtenäisyyden puolesta. Kyllä silläkin tiellä ovat vankat kannattajansa. Mutta ehkäpä tämä riittää tällä kertaa. Palataan asioihin, jos tulee uusia aiheita.
Hei Wellhausen! En tiedä, miten törmäsinkin tähän kommenttisi, mutta kiva kun törmäsin. Sanon sinulle: kiitos. Puet tässä ajatukseni sanoiksi.
Eero, kirjoitat niin, että mieleeni tulee David J. Boschin 80-luvun alussa julkaisema ”Witness to the World”. Siinä on kantavana ajatuksena israelilaisten tehtävä muiden kansojen palvelijana, oikeudenmukaisuuden ja armahtavaisuuden edustajina, ja Jumalan suunnaton myötätunto ihmisiä, muukalaisia ja jatkuvasti liiton rikkovia tai ainakin niillä rajoilla olevia kohtaan.
Tämä toinen puoli on selvää leipää, mutta miten on sen toisen puolen kanssa eli omien kansalaisten kohtelu. Kummasta meillä on ensijainen vastuu. Eero tästä aiheesta seuraava kirjoitus. Ota siinä huomioon sekin voiko toisen rahoilla auttaa kuten nyt teemme.
Raamattu kertoo myös monista tilanteista, joissa maahantulo estettiin. On siis katsottava tilanne missä toimittiin.
Lisäksi on huomattava ettei muukalainen saa työntää oman kansan jäseniä kurjuuteen. Tämä ei yleensä Raamatun aikana ollut ongelma.
Raamattu opettaa myös, tulee auttaa sen mukaan kuin varoja on eikä sen mukaan kun niitä ei ole. Pahin virhe talouspolitiikassa oli valuuttaunioni.