Eero Junkkaala

Luin Gloria-lehteä. Täynnä kimmellystä ja uusinta muotia. Täysin vieras maailma minulle. Mietin, miksi muuan arvostamani lähetystyöntekijä lukee tätä lehteä. Sehän on niin kaukana hänen maailmastaan kuin itä on lännestä. Sitten keksin aforismin: Sinun täytyy tuntea jotain siitä maailmasta, jossa et elä, voidaksesi arvostaa sitä maailmaa, jossa elät.

Tämä toimii molempiin suuntiin. Jos on kauan Afrikassa, voi uppoutua sinne niin, että kadottaa oman suomalaisen identiteettinsä. Paluu Suomeen on silloin vaikea tai mahdoton. Silti et ole afrikkalainenkaan etkä koskaan sellaiseksi tule. Olet hukannut kaikki identiteettisi.

Seuraamalla länsimaista korkean elintason elämää, näet jotain siitä, millaiseksi elämä siellä kehittyy. Ei sekään ole koko sinun elämäsi, ei ehkä edes pieni siivu sitä. Mutta ymmärrät myös länsimaisen ihmisen sielunelämää, sillä sellainen suomalaisena kuitenkin olet.

Tai toisinpäin. Jos suomalaisena et ole koskaan nähnyt kehitysmaiden elämää, luulet, että materialistisen maailma ulkopuolella ei ole mitään tai että ihminen joka ei ole nähnyt jugurttia tai juustoa, ei voi elää. On harhaa kuvitella, että tarvitsemme kaikki tavaratalomme ollaksemme tyytyväisiä. Olen nähnyt liian monta tyytyväistä ihmistä, joilla on vain kana ja pieni maissipelto.

Toiseuden tunteminen tuo suhteellisuuden tajua. Ilman suhteellisuuden tajua on vaikea elää.

Suunnistajat karttoja lukemassa

Olen opettanut tansanialaisille suunnistusta. Opettajien koulutuslaitoksen opiskelijat eivät olleet koskaan nähneet karttaa eivätkä kompassia, eikä tiettävästi koko maassa ole aiemmin järjestetty mitään suunnistuksen tapaista. Saimme Google Earthin pohjalta tehtyä kartan (kiitos Jounin!) ja hankittua Suomesta käytettyjä kompasseja (kiitos Annan!). Voi sitä intoa millä opettajakandidaatit ryntäsivät etsimään rasteja! Nopeasti he oivalsivat kartanluvun alkeet. Sitten annettiin kompassi käteen. Sen käyttö on vielä hiukan hakusessa, mutta onneksi aurinko laskee aina länteen täällä Afrikassakin, joten yksi ilmansuunta on jo selvillä. Ensi kerralla opetellaan muut.

Välillä kulttuurierot naurattavat, välillä ottavat päähän. Tässä uusin juttu. Autoni rekisterikilpi oli vioittunut. Kun näytin sitä merkkihuollossa, pojat sanoivat, että he tekevät uuden – niin kuin sitten tekivätkin. Kilpi näytti ihan alkuperäiseltä,vaikka siinä numerot eivät olleet kohokirjaimina. Kerran sitten poliisi pysäytti muusta syystä, mutta huomattuaan  kilven sanoi, että se on laiton ja että minun on hankittava heti uusi verovirastosta. Jos en hankkisi, ottaisivat auton, kunnes kilpi oli vaihdettu. Menin siis virastoon ja laitoin asian vireille. Viikon päästä saisin tulla hakemaan. Viikon kuluttua se ei kuitenkaan ollut valmis, pitäisi tulla uudelleen seuraavalla viikolla. Tulin, mutta ei ollut vieläkään. Seuraavalla kerralla viraston herra kysyi, tiedänkö, missä on Sumry-yhtiön bussiaseman toimisto. Kilven saa hakea sieltä. Ja niinpä sitten vähän epäluuloisena menin ruuhkaisen linja-autoaseman yhden liikennöitsijän pieneen koppiin, jonka nurkassa oli resuinen pahvilaatikko täynnä auton rekisterikilpiä. Siellä oli minunkin uusi, virallinen kilpeni. Nyt kelpaa sitten taas ajella – kunnes poliisi seuraavan kerran keksii jotain.

Sain valmiiksi toisen englanninkielisen kirjani täällä Tansaniassa. Ensimmäinen oli Introduction to the Old Testament – with African perspectives. Ja tämä seuraava Introduction to the New Testament – with African perspectives. Molemmissa on mukana artikkeleita useilta tansanialaisilta teologeilta. Olen iloinen saavutuksestani. Jääpähän jotain ihmisille käteen, kun täältä pian lähdemme.

Toisaalta olen pettynyt. Opiskelijat ja papit joille kirjat on tarkoitettu, eivät ymmärrä, että he tarvitsevat kirjoja. En siis tarkoita, että juuri minun kirjojani pitäisi erityisesti tarvita vaan kirjoja yleensä. Nyt heidän kätensä ulottuvilla on kaksi halvalla ostettavaa suppeaa yleisteosta, joista heille olisi paljon hyötyä omassa papin työssään. Ajattelin, että työhuoneeni oven taakse syntyy jono kirjojen ostajista. Ei syntynyt. Ne jotka velvoitin ostamaan – tenttiä varten – ostivat ja muutama muu. Edes afrikkalaisten artikkeleiden kirjoittajat eivät saa omia oppilaitaan ostamaan. Eräs amerikkalainen selattuaan kirjaa halusi sen heti omaan raamattukouluunsa – siis USAan joka on täynnä kirjoja.

Silti arvelen että kirjat ajan myötä tekevät tehtävänsä. Maailma muuttuu – Afrikassakin. Täällä tosin tuskallisen hitaasti, paitsi kännykkäkulttuuri.

Olin aamulla kello 7 kirkossa. 700 ihmistä sisällä ja ainakin 300 ulkona. Neljä kuoroa ja kaksi kolehtia siten, että porukka marssi eteen tuomaan lahjansa. Kolehtiosuus kesti puoli tuntia ja koko messu kolme. Mahtavaa veisuuta ja ylösnousseen ylistystä. En siis ollut suomalaisessa jumalanpalveluksessa. Olin pienen Iringan kaupungin sivukylän kirkossa Kihesassa. Sama kirkko täyttyi samana päivänä uudelleen kello 10. Samassa kaupungissa on kuusi muuta luterilaista kirkkoa, kaikki kaksi kertaa täynnä, puhumattakaan muiden tunnustuskuntien kirkoista.

Kristillinen kirkko kasvaa Afrikassa huimasti, toisin kuin Euroopassa. Jo nyt Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan kristittyjen yhteenlaskettu summa ylittää eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten määrän, siis uusi kristikunta on ohittanut vanhan. Me olemme Tansaniassa lähetystyössä, mutta on vain ajan kysymys, milloin lähetyksen suunta muuttuu etelästä pohjoiseen. Kohta lähdemmekin täältä jaloista pois.

Tämä kotisivu on rakenteilla ja arvelin, ettei tätä kukaan vielä lue. Sitten huomasin, että Google tarjoaa tätä ensimmäisellä sivulla, jos haku tehdään nimelläni. Siispä on pääteltävä, että kuka tahansa voi syöksyä tätä sivua lukemaan milloin tahansa. Niinpä sitä on laitettava käyttökuntoon. Onhan täällä nytkin jo jotain materiaalia, osin siiretty aiemmasta, osin jo päivitettyäkin. Henkilötiedot, kirjaluettelo ja englanninkielinen lyhykäinen info on paikallaan ja ensi syksyn kotimaan matkaohjelmaa päivitellään sitä mukaa, kun kalenteriin tulee merkintöjä. Myöhemmin aion siirtää tänne enemmänkin kirjoittamiani juttuja, mm. Askelen palstan ja Uuden Tien kolumnit. Mietin, mahtaisiko tämä toimia jonkinlaisena bloginakin. Riippuu tietenkin siitä, lukeeko tätä kukaan. Tämä homma on samalla vähittäistä erotyöskentelyä Tansaniasta lähdön kanssa. Loppukesällä on tarkoitus kotiutua Suomeen.

En tiedä, lukeeko kukaan vielä tätä sivua, sillä en ole mihinkään ilmoitellut tämän olemassaolosta. Pikapuoliin aion kuitenkin tehdä sen. Suomen uutiset pyörivät tällä hetkellä vaalien ja kimuranttien hallitusneuvottelujen ympärillä. Täällä Tansaniassa kaikki puhuvat Loliondon papasta, joka jakaa kupissa ihmelääkettä ja tuhannet ja taas tuhannet ihmiset jonottavat sitä saamaan. Jotkut lienevät parantuneet, mutta ainakin sata on jo kuollut kymmenien kilometrien ja monien päivien mittaisissa autojonoissa mutaisella pikkutiellä. Pappa on eläkkeellä oleva luterilainen pappi ja siksi jopa piispoja ja muita silmäätekeviä on käynyt katsomassa ihmettä.

Minun henkilökohtainen uutiseni on uuden kirjan ilmestyminen pari päivää sitten. Kirjoitin tansanialaisten teologien tarpeisiin viime vuonna kirjan Introduction to the Old Testament with African perspectives. Nyt ilmestyi Introduction to the New Testament with African perspectives. Molemmissa on muutamuia artikkeleita tansanialaisilta teologeilta. Koska täällä läheskään kaikki papit eivät lue englantia, kirjat on tarkoitus kääntää myös swhiliksi.